Sehän voi olla, että aika kultaa muistot. Mutta kyllä mä silti väitän, ettei vauvan kanssa uloslähteminen ollut mitään verrattuna tähän tämän päivän spektaakkeliin. Toki se vauva saattoi haluta viime hetkellä syödä, jonka jälkeen se halusi vetäistä nipat koko vaatekerroksen läpi, mutta silti sen sai lopulta puettua, köytettyä ja ulostuupattua siihen tahtiin, kun minä halusin. Huudoista viis. Taktiikka toimi jopa vauva + taapero yhdistelmällä, kaikki sai köytettyä johonkin kulkuvälineeseen ja minä pääsin viimeiseksi kahdeksi minuutiksi vessaan huutamaan pyyhkeeseen sille omalle lähtöpissalle.
Mutta tämä kaksi ”kävelevää”, ”isoa”, ”ilman vaunuja pärjäävää” lasta temppuineen on rajua meininkiä. Vähintään kahden ihmisen homma. Case example: Meidän lähtö eilen vappujuhliin. Tavoitteena perillä Lauttasaaressa klo 11, matka taitetaan autolla, joka on parkkihallissa 100m päästä kotoa. Huomaa, että ajat ovat viitteellisiä; ne ovat vertailulukuja elämään ilman lapsia. Ja eihän sitä voi verrata, eihän?
 |
| Ulko-ovi, tuo maaleista saavuttamattomin. |
Myönnettäköön, myöhästyimme jo lähdössä rajusti. Aloitamme vasta kymmeneltä.
Pukekaas lapset päivävaatteet päälle.
Ykkösellä hyvä startti, se valitsee vaatteensa (lainattu Elsa mekko, prinsessalegginsit ja sukat, koska ulkona pitää olla) ja alkaa riisua yöppäreitä. Kakkonen sanoo kategorisesti kaikkeen ei ja syö omaa räkäänsä. Kymmenen minuuttia myöhemmin Insinöörin paita on melkein silitetty, mulla meikit naamassa ja Kakkonen juoksee käytävällä karkuun peppu paljaana, vasta varastettu tomaattipurkki kädessään. Ykkönen löytyy lastenhuoneesta haaveilemasta, edelleen puolikas yöppäri päällä. Aikatauluun +19min, v-kerroin 0.1.
Noni ja sit kaikki tulee laittamaan kengät ja takit päälle, nyt mennään jo.
Insinööri vaihtaa paidan, minä harjaan vielä tukkaa ja käyn takaisinpörröttämässä Kakkosen tukan normaaliksi. Se näytti Dannylta harjatussa tukassaan. Dannyltä näyttävä mustekala on hetkeä aiemmin saatu vaatteisiin, Ykkönen on mekossaan, sukat ja leggarit kädessä ja naamalla happoinen ilme. Amatöörivirhe: yritin lähteä itse mekossa, ilman sukkia ja legginsejä. Seuraa kaksi itkupotkuvääntöä: yksi, jolle pakotetaan housut, sukat ja kengät jalkeen (minä, jonka jälkeen toinen menee itkuitta) ja toinen joka pakotetaan lähtöpissalle, vaikka hän ”kävi jo eilen ÄITI!!!!”. +16min, v-kerroin 0.5.
Nyt kaikki ulos siitä ovesta, siellä on munkkeja odottamassa, ettekö muista?
Kakkonen ei suostu lähtemään mihinkään ennen kuin hän saa ilmapallon käteensä ja Insinööri ottaa teekkarilakin pois päästä, Ykkösen saan tuupattua ulos kun lupaan ottaa siltä vaatetta pois jos tulee kuuma niissä saakelin housuissa ja sukissa. Kun marina siirtyy sisäpihan kaikuihin, harkitsen hetken jääväni itse hiljaiseen asuntoon. Nappaan kuitenkin neljä kantamustamme mukaan (hoitolaukkua, lahjaa, tuliaista, sitä tavanomaista kantojuhtailua), vedän syvään henkeä ja astun rumissa sukissani ulos. Enää sata metriä, sitten saadaan ne nalkkiin. +7min, v-kerroin 0.9.
Tule nyt vain reippaasti, auto melkein näkyy jo.
Yksi haaveilee kuin milläkin sunnuntaikävelyllä, ja toisen on nyt päästävä syliin aivan ehdottomasti. Sillä eihän neljäjapuolivuotias kuningatar vaan voi kävellä itse. Sen todistaa seitsemän minuutin Italialainen lakko välittömästi kotioven ulkopuolella. Hänellä on niin kuumakin kun on nämä housut. Kakkonen löytää maailmasta taas uusia värejä, hajuja ja esineitä, ja päästää ilmapallostaan vain kerran irti. Pallon perässä maanisesti juokseva kantojuhta Insinööri siinä rumassa hatussaan on niin koominen näky, että pelkään Kakkosen tekevän saman tempun ihan huvikseen. Kolmetoista kysymystä, neljäkymmentä uutta havaintoa ja parisataa ”joo on hieno, tule nyt vain kulta” toistoa myöhemmin saavumme autolle. Mekkonaiset hikisinä ja tukat levinneinä, kantajapojat kädet täynnä ja silitetyt paidat rypyssä. +11min, v-kerroin 4.2.
Onnellinen perhe autossaan 11.20. Vappujee. Kyllä tässä meiningissä olisi yksi vauva ollut aika pala munkkia.