Lapsiperheille pitäisi suunnitella ihan omat navigointisoftat. Nykyisethän on aivan pihalla, luulevat raukat että 250km:n matka kestää 2,5h autolla.
Voin kertoa rakas TomTom / iPhone / kartturi, että unohdit pari muuttujaa:
– Yksi pakollinen pissapysähdys 50km kohdalla (join sitten ehkä kuitenkin liikaa)
– Yksi pakollinen turvakaukalon säätöyritys 75km kohdalla
– Kilometrien 75-150 ajan navigaattori on täysin tarpeeton, sillä se aika käytetään kahden taaperon epätoivoiseen uudelleennukuttamiseen ja / tai oksennuksen todennäköisyyden laskemiseen
– Kohdassa 151km on hyvä osata neuvoa pikaisesti lähin ravintola, sillä todennäköisyydet nukahtamiselle ovat laskeneet nolliin ja vastaavasti todennäköisyys oksulle noussut taivaisiin
– Yksi pakollinen ABC pysähdys a 1h on laskettava matka-aikaan aina. Matkan pituudesta riippumatta.
Loppumatkasta navigaattorin volyymi kannattaa asettaa täysille, sillä autossa kaikuu yhtäaikaa nukahtamisitku, yhden äidin tuutulaulu ja toisen äidin maaninen ”katso kulta eteenpäin, onko siellä rekka?” – oksennuksenestomantra. Samasta syystä ohjeiden noudattaminen voi olla tässä kohtaa haastavaa, joten ole valmis muokkaamaan reittiä lennossa.
Lisäksi toivoisin, että navigaattori osaisi ottaa kokonaisvaltaisesti palvelukokemuksen haltuunsa. Muista, sinä et myy reittiä, sinä myyt perillepääsemistä. Muista siis kannustaa matkalaisia riittävän tiuhalla laskennalla ”enää vartti, you can do it!”.
…Ja matkan vihdoin päättyessä olisi tosi hyvä opastaa, mistä lähin baari löytyy. Ehkä tilata se drinkki jo valmiiksi.