Hintansa väärti Po.P

Kas, on kevät ja takinkäännön aika! Olen aika paljon nurissut rakkaan länsinaapurimme ylpeydestä Polarn O. Pyretistä, sen hurjista hinnoista, turhasta kulttimaineesta ja ihmeellisistä kanta-asiakastarjouksista. Muutama huono kokemus kalliista vaatteista riitti kyseenalaistamaan: Yksi vaate oli malliltaan mahdoton, toinen meni heti napeista rikki.

Mutta hitto vie, on pakko myöntää että pääosin niiden raitojen ja junaratojen keskeltä tulee kyllä roudattua ihan timanttilaatua himaan. Vaikka joka kerta se timantin hinta vähän kirpaiseekin. Mieltäni vaivasi mm. pitkään yksi pahimman tuntuisista hurahduksista – että menin ja maksoin kolmekymppiä yhdestä yöpuvusta! Mutta kun tarve halu oli juuri sellaiselle, jossa on vetoketju, ja Tutan vastaava (20€) oli vähän ruma, sori vaan. Joten nielin ylpeyteni ja sanani kiikuttaakseni kassalle kolmekymppiä ja yhden yöppärin, silloin ehkä yhdeksän kuukauden ikäiselle Kakkoselle.

Ja tänään, kun riisuin sitä samaa yöpaitaa kaksivuotiaalta Kakkoselta, oli kohdattava totuus:

1. Yöpuku, kokoa 74-80, on edelleen varsin sopiva kokoa 92 käyttävälle miehelle. Jopa maha mahtuu sisään. Vasta vastikään jouduin rullaamaan hihat ja lahkeet auki. Se on siis ollut reilusti yli vuoden aktiivikäytössä, sillä alussa tiukat resorit (käännettyinä lyhyemmät) piti homman kasassa. 
2. Siinä ei ole kuluman kulumaa, ei haalenneita värejä, eikä venähtäneitä resoreita. Muissa talouden yöpuvuissa on, satunnaisesti kaikkia. 
3. Kangas tuntuu edelleen todella mukavalta, pehmoiselta ja kestävältä. Kakkonenkin rakastaa sitä.
4. Se on edelleen helppo pukea, vaikka sisälle tungetaan paljon aikaisempaa vahvempi mustekala.
5. Se on kivannäköinen. Vieläkin. 

Siinä kohtaa kun huomasin ajattelevani että tämä yöppäri on ehkä ensimmäinen vaatekappale, jonka revin joskus mummona esiin tuoreen lapsenlapseni nähtäväksi, päätin tuoda tämän mielipiteeni julkisesti esiin: Po.P:in vaatteet on oikeasti hyviä, kivoja, toimivia, laadukkaita ja kaiken kaikkiaan rahansa arvoisia. There, I said it.

Eikä muuten harmita enää yhtään niin paljon, että se Reiman ihana takki oli loppu ja ostettiin koko vk.setti sittenkin junakaupasta.

P.s. Silti en ymmärrä että jengi maksaa näiden rikkinäisistä kamoista lähes uuden hinnan. Kamoon hei. Kohta ei sitäpaitsi riitä lapsituet niihinkään haalareihin.