Tein eilen ihmiskokeen. Se oli piilotettu herkullisen runsasjuustoisen lasagnen muotoon. Syötin sitä taas kohtuuttoman ison annoksen Kakkoselle ja kah – emme herännet yöllä vatsavaivojaan kitisevään mieheen. Uskallanko sitä sanoakaan? Uskallan. Luulen, että aikamme maitoallergisena perheenä on päättymässä.
Hei hei kaurakermat, surkeat jugurtin irvikuvat ja juuston julma porttikielto. Täten palautan kotiimme ylenpalttisen juustoiset ruoat, normaalin Oivariinin ja ruokakermat. Voi herranjestas sentään, ruokakermat! Lasagnet, pannukakut ja letut saavat taas tulla ruokapöytään omina ihanina itsenään.
 |
| Testikappale 1. |
Kertauksen vuoksi: ”Lehmänmaitoallergiaa esiintyy yleensä alle kaksivuotiailla pikkulapsilla, mutta se häviää yleensä viimeistään kouluikään mennessä.”
Näin sanoo Evira, ja näin sanoi lääkäri. Kummallakin kerralla. Lapsemme ovat kumpikin joutuneet tuon ”taipumus periytyä” kategorian alle ja kärsineet kipeistä mahoista, löysästä kamasta vaipassa ja kirkuvan punaisista poskista äitinsä maitokahvialttarilla. Ykkösen allergia oli lievempi ja kävi ilmi helpommalla. Neljän kuukauden iässä ilmestyi pahan hajuiset vaipat, ja minä jätin maidon. Puolessa vuorokaudessa oireet helpottivat. Kakkosen kohdalla maidottomuutta tarvittiin koko kaksi viikkoa, ennen kuin oireet helpottivat. Ja kymmenen kuukautta, että äiti vihdoin tajusi mistä oli kyse (anteeksi rakas).
Kakkosen allergia oli joka tavalla voimakkaampi. Se aiheutti 45min unipätkät vielä 10kk ikäisenä, kun Ykkösellä mokoma ei ikinä vienyt unta. Samoin se aiheutti huomattavasti enemmän välillisiä allergioita omenasta porkkanaan, tomaattiin ja päärynään. Oli muuten mukavat sosekokeilut meillä. Ykkösen allergia helpotti selkeästi jo vuoden ikäisenä, kun Kakkosen kohdalla yksi teelusikallinenkin raejuustoa tuli vielä muutama kuukausi sitten saman tien ulos. Ja sitten taas itkettiin yöllä.
Mutta nyt, pari viikkoa yli kaksivuotiaana, pienen miehen iso maha kestää lasagnet, pullat ja suklaat (tai jotain muuta terveellisempää maitopitoista, jota meidän perheessä ehkä myös joskus syödään). Ruokajuomana säilyy varmaan vielä pitkään kaurajuoma, sillä erään kulinaristin makuhermot eivät välitä tavallisesta maidosta, eivätkä muuten juustosta leivän päällä. Jugurttia tai sitä raejuustoa en ehkä vieläkään uskalla suoraan tarjota, mutta muuten (ruoka)taivas on nyt puolestani auki. Ehkä kesällä päästään ihan rehellisesti jätskillekin ilman pelkoa turhan kivun aiheuttamisesta.
Siis kiitos Oatly, meillä oli kanssasi ihan hyvä matka. Mutta kyllä olen onnellinen, että voimme (osin) erota.
