Minä sydän lapsiperheet. Vain toisen lapsiperheen luo voi mennä kylään tyhjin käsin, pikkasen märin housuin, yksi seurueesta nukkuen. Ruoaksi katetaan nakkikeittoa ja kaikki ovat siitä äärettömän onnellisia – jonkun muun tekemää hyvää ruokaa! Pöydässä istutaan sekalaisella kokoelmalla syliä, syöttötuolia ja aikuisten tuolilla polvillaan. Joku joutuu kesken ruokailun omaan huoneeseen miettimään, kaikki saa kuitenkin lopulta muumikeksejä. Lopuksi syödään vielä vähän pullaa, juodaan kahvia vähän liikaa, seurataan puolilaiskasti lapsia ja juorutaan..no yleensä niistä lapsista. Eikä ketään haittaa, että jokainen lause keskeytyy vähintään kaksi kertaa.
Lapset leikkii kiltisti (minuutin) keskenään (toiset avaimilla) ja vain harvoin (koko ajan) joku lyö toista vahingossa vähän työkalupakilla päähän (ks. kuva). Hölmöimmät lapset teutaroi pienen muovilaatikon päällä ja pamauttaa naaman sängynreunaan. Kaikki käy kokeilemassa pottaa, ja säännöllisin väliajoin puhutaan pissasta.
Jossain vaiheessa joku saa lapset innostumaan siivousleikkeihinkin, sitä ennen meno on sisutuslehden sanoin ”rennon huoletonta”.
Aika mukavaa.