Kävin lenkillä, se oli kamalaa. Ei siitä sen enempää. Mutta siellä lenkillä osui taas silmiin paljon koiria, joita vietiin iltapissoilleen, ja joiden omistajat jännittyneinä seurasivat toisen koiran lähestymistä. Huomasin ajattelevani, että ainakin toi puoli lapsissa on helpompaa: ei tarvitse miettiä, haluaako lapsi mahdollisesti tappaa vai vain räyhätä vastaantulevalle kollegalleen.
Muitakin hyviä bonuksia löytyi. Siis ajatelkaa, jos lapset olisikin koiria:
- Ne pitäisi viedä ulos jokaista rakon / suolen tyhjennystä varten. Myös niitä yllättäviä oksennuksia tai ripuleja varten.
- Jos niillä olisikin joku ripuli, niillä ei suinkaan olisi vaippaa vaan ne vetelisi sun työpäivän aikana ensin ripulit matolle ja sitten haukkuisivat automaattista robotti-imuria, joka ystävällisesti levittäisi töhnän joka paikkaan.
- Ne saattaisi milloin tahansa sinun huomaamattasi hypätä toisen lapsen kelkkaan ja tehdä tuhmia. Pian sinulla olisi kymmenen lasta, joiden alkuperästä et olisi ihan varma.
- Ne jahtaisivat jalkojaan / käsiään / vehkeitään.
- Ne pelkäisivät ukkosta, ilotulituksia, metalliämpäreitä ja kummituksia.
- Niitä ei saisi ottaa mukaansa ravintoloihin ja useimpiin kauppoihin (tämä ei tosin ole kovin kaukana näiden ihmislastenkaan kanssa).
- Ne hyökkäisivät postinkantajan kimppuun.
- Ne osaisi kerjätä sillä ainoalla toimivalla tavalla, säälittävällä katseella.
- Ne haisisi tosi pahalta märkinä.
- Ne piereskelisi tappavia kaasuja ja söisi muiden oksennusta ilomielin.
- Joutuisit asioimaan niiden omistajien kanssa.
- Ne eivät koskaan muuttaisi pois kotoa.
- …mutta ne poistuisivat lopullisesti ihan liian aikaisin.
Toisaalta kumpikin laantuu helposti nakista ja tottelee käskyjä yhtä johdonmukaisesti; silloin, jos palkintona on namia.