Ykkönen on aloittanut päivähoidon. Tässä valeäidin synneistä suurin: kyllä, laitoin lapseni hoitoon vaikka itse haisen kotona tästä ikuisuuteen. Ratkaisu on kuitenkin hyvä vaikka kunnallisia tätejä (ja niitä Mikkosia ja ehkä teistäkin joitain) kuinka se ketuttaisi.
Ykkönen saa 3,5h päivässä leikkiä, ulkoilla ja syödä rauhassa ilman jatkuvaa ”ei, älä, odota vähän, älä heitä pikkuveljeä kirjalla” -taustamusiikkia, ja mutsi saa ehkä vähän levättyä jotta jaksaa arjen kahden kanssa edes keskivertoäitinä (lue: jollain hermoille varustettuna).
Niinpä Insinööri kärrää Ykkösen aamulla hoitoon ja VÄ käy noutamassa paketin klo 11.30 kotiin. Hirveen hieno systeemi. Paitsi että taloudessamme on muutama aika aamu-uninen tyyppi. En minä.
Siksipä täällä lasketaan välillä aamuisin minuutteja, jotta Ykkönen ei missaisi Helsingin kaupungin rakkaudella tekemää aamupalaa.
Lopputuloksena täällä näyttää usein vähän tältä:
 |
| Aamiaisen sijaan vaatteiden vaihtoa. |
Edit: Kiire ei ole Ykkösenkään mieleen. Oli kuulemma jäänyt huutamaan suoraa huutoa tädin syliin. Oih ja voih, hieman tekisi mieli just nyt karauttaa hakemaan pois :/