Eräs imeväisikäinen on viime öinä heräillyt kahden tunnin välein (eli sen äiti 1,5 tunnin välein). Tänään päässä pyörii siis tasan yksi ajatus: väsyttää. Kun kerran muuta ei päässä pyöri, mietitään sitä väsymystä oikein kunnolla.
Kun ihminen ei saa nukkua tarpeeksi, oikeaan aikaan ja riittävällä laadulla, väsyttää. Väsymys on tila, joka tuntuu koko kropassa ja valtaa mielen. Se on oikeastaan kipuun verrattava tila, ja joskus onkin jopa kivuliasta. Sen mukana kun tulevat usein päänsärky, pistelevät lihakset, rytmihäiriöt ja kivuliaat mustelmat jatkuvasta seiniin ja ovenkarmiin törmäilyistä.
Yksi huonosti nukuttu yö aiheuttaa pientä leuanvenytystä ja ehkä vähän väsynyttä silmää. Mutta kun uni viedään sinulta toistuvasti pois, alkaa fyysiset (ja kyllä myös henkiset) ongelmat. Univelan ilmentymät etenevät ylhäältä alas. Kaikki alkaa silmistä. Ne kivistää, vuotaa, ehkä kutiaakin – pyytävät laittamaan kiinni. Riittävän monta kertaa pyydettyään ne alkavat itkeä ja kasvattavat alleen mustan lammikon. Seuraavana unenpuutteen huomaa suu. Se venyy haukotuksiin ja unohtaa, miten sanoja muodostetaan. Lisäksi ne sanat, jotka se muistaa, ovat vihaisia ja epäreiluja. Lopulta univelka hakee korkonsa käsistä ja jaloista: se eliminoi niiden kyvyn pitää mistään kiinni tai hahmottaa tilaa. Tässä vaiheessa olet (hitaasti) kävelevä zombi, joka rikkoo kaikki talouden lasiastiat ja törmää olkapäillään suoraa seinää päin.
Aivotoiminnallehan väsymys on yhtä juhlaa: Reaktioajat pitenee, sanojen muodostaminen vaikeutuu, lähimuisti häviää. Keskiviikkona lounasaikaan mietit, mikä vuodenaika, kuukausi tai päivä tänään edes on ja mitä söit aamiaiseksi. Söitkö mitään? Olet loppumattomasti unen ja valveen rajalla, Twilight Zonessa, jossa äkilliset kovat äänet saavat sykkeesi nousemaan taas normaali-ihmisen tasolle. Juot kahvia, syöt sokeria ja tuhlaat rahaa. Mikään ei auta, eikä millään ole mitään väliä, koska olethan kuolemassa. Tai siltä se tuntuu.
Ja ei, nämä velat ei kuittaannu päiväunilla. Unipankki kun toimii niin kuin sauna: jos tuli on päässyt kuolemaan, siinä ei yhden oksan polttaminen paljon auta. Se on kuule kylmä laude peppua vasten. Ainoa ratkaisu olisi lämmittää koko saakelin lautakasa uudestaan alusta asti.
Onneksi väsymys ei aina ole näin paha, ja sen ilmenemismuodotkin vaihtelee. Olen havainnut itselläni ainakin seuraavia tasoja:
Pöhnä: Oikeastaan ei väsymys ollenkaan, koska johtuu liiallisesta unesta. Pöhnän aiheuttaa liian pitkään nukutut yö- tai päiväunet. Kuitenkin väsyttää, koska kroppa ei herää pitkiltä unilta. Tila pahenee, jos unet on otettu auringonpaisteessa.
Tekosyyväsymys: Väsyttää vähän, koska katsoit eilen telkkarista sen leffan kokonaan. Ramasee sen verran että väsymyksen varjolla voi jättää kotityöt, urheilun tai seksin väliin: ”mutkun mä oon niiiiin väsynyt”. Oikeasti mikä tahansa kolmesta edellämainitusta saisi väsymyksen loppumaan.
Kikatusväsymys: Väsyttää jo aika paljon, takana on alle viiden tunnin yöunet. Mutta vain yksi sellainen yö. Olo on kuin kevyessä nousuhumalassa: kaikki asiat kikatuttaa (etenkin jos seurassa on toinen vastaava tapaus) ja harkintakyky on nollissa. Kikatusväsymyspäivänä syöt kaikkea epäterveellistä, tuijotat telkkaria ja ostat hetken mielijohteesta höyrypesurin. Hyvin lähellä krapulaväsymystä.
Krapulaväsymys: ks. edellinen. Lisää nestehukka, morkkis ja tyhjä lompakko, jolla ei voi ostaa höyrypesureita.
Kahvikuppiväsymys: Tässä kirjoituksessa kuvattu zombitila, jossa kahvikupillinen ei enää auta, ja lisäksi tiputat sen kädestäsi. Mikä tietenkin saa sinut itkemään. Tunnetaan myös nimellä ”pienten lasten äiti”.
Uupumus: Pitkään jatkunut, ennen kaikkea henkinen väsymys, jossa tuntuu ettet enää J A K S A. Koska taustalla on useimmiten huono elämäntilanne (kuten vaikkapa kaksi alle kaksivuotiasta lasta) tai kova stressi esim. töistä, tähän liittyy yleensä myös univelan aiheuttama fyysinen väsymys. Jos löydät itsesi tuijottamasta seinää itkien, hakeudu lääkäriin.
Yhteistä näille kaikille on se, että näytät parhaimmillasikin tältä:
 |
| Äitiä vähän väsyttäis. |
Saisinko yhden annoksen yöunia, kiitos!