Rakas Nelonen,
Tänään sait elämäsi ensimmäisen syntymäpäiväkakun, onnea onnea onnea!
Sinä pääsit viettämään syntymäpäiviäsi Fuengirolassa, aika suureellista. Koko elämäsi on nyt Espanjassa kolmen kuukauden ajan, mikä on aivan ihanaa. Pääset liikkumaan ulkona paljon Suomea paremmin ja harjoittelemaan kävelyä.
Harmillisesti et tule tästä mitään muistamaan mutta usko kun sanon että nautit, me kaikki nautimme!
Takaisin sinuun, rakas palleroni. Olet aivan ihana, se nyt on selvää. Luin äsken ääneen koko perheelle isosiskosi ja –veljesi vastaavat tekstit ja meitä nauratti kovasti miten samanlaisia mutta toisaalta erilaisia olette kaikki. Isoimmasta siskosta ei löydy tekstiä, se oli aikaa ennen blogia.
Olet neljästä pennustamme pienin ja lellityin. Sinua rakastaa viisi ihmistä niin paljon että tekisivät mitä vain puolestasi! Et ehkä saanut ihan yhtä seesteistä vauvavuotta kuin isosiskosi sai ainoana pienenä isojen keskellä, mutta sait niin paljon muuta.
Sinulla on leikkikaveri ja puolustaja omasta takaa koko ajan vierelläsi. Viimeksi eilen kun olimme täällä Fuengirolassa leikkipuistossa, asettui siskosi sinua puolustamaan. Sinä menit innosta kiljahdellen kohti pahaa-aavistamatonta koiraa ja Kolmonen riensi sinun ja koiran väliin, valmiina suojaamaan.
Ei huolta, olin minäkin siinä teitä suojaamassa, mutta oli ihana nähdä miten siskosi yllättävänkin paljon pitää sinua silmällä ja suojelee. Sitä ei aina uskoisi silloin kun hän ”hellästi nyrkillä” sinua työntää kauemmas luotaan. Vähän vain.
Katsos taas tässä kävi näin, huomio meni johonkin muuhun kuin sinuun. Kiitos että jaksoit taas odottaa, olet niin ihanan pitkämielinen meidän kanssa! Istut joskus tunninkin pöydän ääressä rauhassa ruokailemassa kun me muut sekoilemme vieressä. Tuntuu että odotat vain tyynesti, tietäen että kohta saat taas kaikkien mahdollisten ihmisten sylit ja halit.
Ja jos et saa, ilmoitat siitä kyllä! Sitten kun hermot loppuu, ne loppuu. Yleensä erityisesti silloin jos minä otan sinut syliin kun olet väsynyt, silloin pitäisi vain saada maitoa ja unta heti kiitos tai spagettimustekala tulkoon.
Yksivuotiaan tahto alkaakin purskahdella näkyviin vauvakuoresi takaa. Joskus näemme jo niitä suloisia ja kovin tunteikkaita lysähtämisiä mahalleen kun asiat eivät suju toivotusti. Enemmän kuitenkin hymyilet suurine räpsyripsinesi kuin Teletappien aurinko konsanaan.
Sinulla on maailman hauskin tapa komentaa ruokaa, jos se on jotakin erityisen hyvää. Saatat pitää juuston palasta kädessä, tuijottaa sitä ja karjua. Emme oikein ymmärrä miksi mutta selväksi tulee että rakastat juustoa. Rakastat ruokaa muutenkin ja syöt sitä hienosti, sinua ei saa oikeastaan enää syöttää kun pitäisi itse sekin saada tehdä. Kerran sanoit “ITE”, mutta en tiedä oliko se vahinko, ainakin sanoit eräänä aamuna “syödään” kun oltiin unohdettu antaa kunnon iltapala edellisenä iltana (neljäs lapsi..).
Olet alkanut tavoitella sanoja vähän enemmän! Välillä tulee painokkaan selvästi jotakin kuten TÄTÄ kun edessä on jotakin erityisen ihanaa mutta parasta oli ehkä se kun sinulla oli etusormi niveltä myöten sieraimessa ja sanoit selvästi kauniilla nasaalilla NENÄ. Sehän se. Kovin paljon et kuitenkaan puhu, se ei taida olla tarpeen kun aina joku muu on puhujana puolestasi. Erityisesti se pienin sisaruksistasi kertoo mielellään nimesi ja tarpeesi kaikille.
Sinulla ei ole kiire mihinkään. Ei puhujan pönttöön, ei juoksukilpailuihin. Ulos kyllä kiirehdit, jos joku avaa oven.
Harjoittelet asioita varoen ja tarkkaan, mutta luulen että alat pian kävellä. Olet ensimmäiset pari askelta jo ottanutkin! Kovin pitkälle et ilman tukisormia suostu menemään, vaikka selvästi osaisit kyllä. Osaat jo paljon kaikenlaista: näpräät tarkasti sormillasi pieniä osia (suuhun), tavoittelet jo piiirtämistäkin ja heität palloa hienosti. Kiipeät ja tanssit, seistäkin osaisit mutta et vain ikinä tajua sitä tehdä.
Sinä et liikoja itke edes silloin kun saat kolme rokotusta kerralla. Se on hetki surkua ja sitten rauhoitut. Meillä on aina ollut lungeja vauvoja mutta kyllä sinä olet kaikkien aikojen jäätelöpurkki. Katselet hymyillen meidän menoa, naurat säästeliäästi mutta suloisesti, osallistut keskusteluun joskus huutamalla ja joskus innosta kiljuen, usein vain odotat huuliasi puhallellen rauhassa että sinut huomataan.
Voi rakas, kyllä sinut huomataan. Joka päivä ja koko ajan. Olet niin valtavan suloinen, ihana, rakas että me kaikki vuorotellen käymme sinua rutistamassa ja pussaamassa ja höpöttämässä. Olisipa kaikilla näin ihana vauva kotonaan! Ei kun taapero! Uuden tittelisi kunniaksi otit synttäripäivänäsi jo aika montakin askelta ilman tukea, tästä lähtee!
Synttäreitäsi juhlittiin vain oman perheen kesken, koska täällä Fugessa ei vielä ole meille tuttuja. Mutta kohta on, sen verran sinä herätät huomiota ja hymyjä muissa ihmisissä. Kävimme eläintarhassa ja söimme sitten kotona suklaakakkua, mikä oli aivan mainio tapa juhlia, koska rakastat todellakin sekä eläimiä että suklaata!
Rakastat myös musiikkia, tuulta, palloja, pehmoleluja, kaukosäätimiä ja valoja välkyttäviä nappeja, ranskalaisia (neljäs lapsi lol) ja meitä. Hyvää syntymäpäivää ihanin, me rakastetaan sua hirmuisesti!
Vauva 12kk
- Pituus hieman yli 80cm, paino noin 9kg
- Kahdeksan hammasta
- Käyttää vaatekokoa 80 ja kengissä 19-20
- Kävelee tuen kanssa ja pari askelta ilman, kiipeää taitavasti
- Nukkuu edelleen kahdet päiväunet, usein 2x2h
- Nukkuu öisin ok, herää usein vain kerran!
- Imetys alkaa ehkä hiipua, mutta vielä mennään monta kertaa päivässä