Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ovet auki ja vieraita sisään – parhaat juhlat koskaan!

Voi vitsi mikä viikonloppu takana. Enkä tarkoita pelkästään #seksihellettä vaan meidän koko viikonlopun kestäneitä megabileitä.

Ajatuksena oli juhlia kerralla niin 10v hääpäivää kuin uutta vauvaa kuin tupareita kuin kesän alkua ja aika pian tajusimme ettemme halua tehdä minkään näiden ympärille perinteisiä juhlia. Sen sijaan kutsuimme ison läjän ihmisiä meille lauantaista kello 12 sunnuntaihin kello 19.

”Ovet ovat auki lauantain aamupäivästä asti, tule käymään vaikka lasten kanssa tai viivy läpi yön. Sauna ja grilli lämpiää kumpanakin päivänä mutta muuten emme paljoa valmistele – tule sinäkin sellaisena kuin olet!”

Nehän tuli. Siitä lauantain aamupäivästä alkaen talossa oli porukkaa, kymmenittäin ihania ystäviä ja mahtavia naapureita. Jos tarkkoja ollaan 77: 43 aikuista ja 34 lasta. Meidän perhe mukaan lukien siis 81 ihmistä nautti tämän talon antimista.  Talossa pyöri siis aika lauma jengiä, mutta missään vaiheessa ei liikaa. Sitkeimmät vieraat tulivat viidesti: lähinaapurin perhe kävi syömässä tasaisin väliajoin ja palasi vielä illalla lapsen nukutuksen jälkeen itkuhälyttimet kainalossa. Toisaalta yksi vieraista pysyi yhtäjaksoisesti melkein 24h talossa, sekin aika kova saavutus (ja iso apu, kiitos!).

Tämä oli heittämällä paras bilekonsepti koskaan, niin rentoa ja samalla sai nähdä enemmän ystäviä kuin ehkä koskaan ennen! Tuolit eivät loppuneet kesken, jokaisen kanssa ehti jutella kunnolla, saunassa saattoi itsekin käväistä juuri silloin kuin mieli teki, eikä tarjoiluista tarvinnut huolehtia. Tehtiin yhdet salaatit aina aamusta valmiiksi ja keitettiin perunat, loput meni itsepalveluperiaatteella. Ylimääräiset jakkarat, lautaset, juomalasit ja jopa lasten uima-allas lainattiin naapureilta läheltä ja kaukaa – sekin YYA sopimus nostattaa pienen onnenkyyneleen silmäkulmaan. Niin ihanan yhteisöllistä.

Hääpäiväkakkua toimitti kaupan valmis sacher-kakku, josta puhallettiin kynttilät koko perheen voimin. Paikalla taisi silloin olla kahden perheen verran vieraita. Tämäkin on sellainen ohjelmanumero, jonka olisi voinut tehdä toisin. Valtavilla puheilla ison vieraslauman edessä. Nyt hetki oli ihanan pienimuotoinen mutta tärkeä.

Jotenkin jännästi koko viikonloppu tuntuikin juuri meidän perheen juhlalta. Että me täällä juhlitaan ja muut tulee välillä mukaan. Uskomattoman lempeä ja rento tapa juhlia! Mulla on paha tapa olla omissa juhlissa takakireänä kun stressaan sitä olenko nyt jutellut kaikkien kanssa ja tuliko se eteinen siivottua riittävän kivasti.

Nyt olin valtaosan ajasta itse jossain sohvalla röhnöttämässä, auringosta nauttimassa hyvä juoma kädessä. Päivällä nauroin lasten allasleikeille ja yöllä viinin siivittämille jutuille, kunnes joskus puoli kahden aikaan vääntäydyin itse nukkumaan äänieristetyn oven taakse.

Lapset olivat myös ihan elementissään näissä bileissä. Kakkonen heitti sortsit jalkaan keskipäivällä lauantaina ja painui jääkylmään veteen allaspojaksi. Yhdeksältä illalla pakotin sen saunan kautta muihin vaatteisiin. Sunnuntaina sama jätkä paukkasi meidän makkariin puoli yhdeltätoista (!) että herätkää nyt jo. Ihan hyvä että herätti niin saatiin saldet valmiiksi seuraavan päivän kattaukseen.

Ykkönen käväisi lauantaina oman kaverin synttärijuhlissa ja hyppäsi sieltä suorilta altaaseen. Kuunteli korvat isona aikuisten juttuja – joista saatan joutua muutaman selittämään lähiaikoina – ja lainasi välillä nukkeja pienimmille. Kolmonen kesti kaiken meiningin aika hyvin kun maltoin välillä vain olla, vasta nyt tämän päivän vaihtuessa iltaan olen saanut kestää vähän enemmän supistuksia.

Kaiken tämän keskellä sankarina loisti meidän talo. Ihana, kaunis, toimiva ja valmis talo, josta olen ihan mahdottoman ylpeä. Jotenkin sen vasta nyt niin monelle esitellessä tajusi, miten älyttömän hieno kokonaisuus me ollaan suunniteltu ja saatu vieläpä pystyyn. Se on juuri meille sopiva, oman tuntuinen ja kaunis. Pitää vielä kirjoittaa ihan oma juttunsa siitä, miltä talo vuoden asumisen jälkeen tuntuu, mutta nyt keskityn fiilistelemään sitä miten kaiken kattavan onnellinen olen tämän viikonlopun jäljiltä.

Kiitos kaikki <3

Ihana seitsemänvuotiaani

0 Permalink

Rakas Kakkonen,

Täytät tänään seitsemän, jeeee!

Olet aivan yhtä ihana kuin aina ennenkin: valoisa luonne joka saa helposti ystäviä ja viihtyy jokaisessa seurassa. Kaikki mitä olen sinusta aiemmin kirjoittanut, pätee edelleen, mutta mukaan on tullu iso annos Isoa Miestä. Olet kasvanut ihan hurjasti viimeisen vuoden aikana.

Ihan konkreettisestikin. Luulen että muutama vaatekoko ja kengännumero jäi meiltä välistä! Nuo lyhyemmät rokkihiuksesi ovat myös tehneet sinusta isomman pojan näköisen. Fledasi on kertakaikkisen makea, tavaramerkki suorastaan. Vaikka sinua itseäsi välillä kiharat harmittaa, voin kertoa että me kaikki muut olemme niihin ihan rakastuneita.

Eniten tietysti olemme rakastuneita sinuun itseesi tyyppinä. Olet viisas, rohkea ja hauska. Innostuva, empaattinen ja kannustava, kaikin puolin ihana tyyppi. Olet ihan älyttömän taitava monessa asiassa, Ykkösen sinulle keksimät kouluhommatkin menevät jo kuin vettä vain! Yhä edelleen olet hämmästyttävän kova musiikkimies. Musiikki ja keikat ovat olleet elämäsi johtotähtenä jo viisi vuotta ja toivon ettei se palo sinulta koskaan lopu.

Kysyin sinulta minkälainen olet nyt omasta mielestäsi ja ihan nappiin se minusta meni: ”Reipas, auttavainen, rauhallisempi.” Niin kyllä oletkin! Vuosi vuodelta isompi poika, joka osallistuu tosi hienosti moneen askareeseen ja jaksaa sinnikkäästi tehdä hommat loppuun ja harjoitella vaikeitakin asioita. Tänäänkin olet rakentanut uutta lahjaksi saamaasi Legoasi monta tuntia putkeen.

Voin kertoa salaisuuden: en ehkä itse olisi jaksanut. Mutta niin vain tarkasti sinä siellä rakennat, laitat palan kerrallaan paikalleen.

Pala kerrallaan muutut sinäkin yhä isommaksi ja tänä vuonna menet jo kouluun. Sinusta on myös tulossa isoveli, varmasti tosi hyvä sellainen. Jo nyt haluat halailla ja moikkailla pientä tulokasta, vaikka hän vielä väärällä puolella mahaa onkin. Mutta älä huoli, ihan pian tapaatte. Hän tuntee jo sinut ja odottaa kovasti tapaavansa meidät kaikki.

Nautitaan nyt kuitenkin vielä siitä että nuo 870 legopalaa saavat olla lattialla ilman vauvavaaraa!

Hyvää syntymäpäivää ihana, olet meille kaikille ihan hurjan rakas!

0 Permalink

Kaikki alkaa alusta – mutta vielä parempana

0 Permalink

Pieni tyttäreni meni eilen ensimmäistä kertaa koskaan ihan yksin kauppaan. Päivän leipomuksesta oli unohtunut taloussuklaa joten kysyin haluaisiko hän itse hakea sen. Todettiin yhdessä että eihän siinä mitään sellaista ole mitä hän ei osaisi: Bussilla ostoskeskuksen lähelle, kävely kauppaan, suklaan etsiminen (tai avun kysyminen jos ei löydä) ja kassalle maksaminen.

Se ilme, joka hänelle syttyi kun tajusi pystyvänsä tällaiseen itsenäisesti – ja että häneen luotetaan näin paljon – oli aivan mahdottoman ihana. Sellainen ison tytön itsenäistymisen oivallus, joka tuntui yhtä merkittävältä ja isolta varmaan meille kaikille. Sinne se lähti, ihan pari minuuttia idean jälkeen. Rahat mukaan ja menoksi.

Puolen tunnin päästä mun puhelimeen kilahti viesti: “Ostettu! Hinta: 2,60€”. Mua nauratti se että olin juuri ajatellut että pääsiköhän se perille asti ja toisaalta nauratti se että isänsä olisi saattanut laittaa aivan tismalleen saman viestin mulle. Nauratti myös se puhdas ilo siitä miten iso siitä on jo tullut, kuinka osaava se onkaan.

Kakkonen taas oppi edellisenä päivänä vihdoin kauan harjoittelemansa voltin voimistelurenkaila. Se on jostain syystä ollut hirveän vaikea hanskata, jokin tekniikassa on ollut hakusessa. Hän on aina välillä yrittänyt ja usein luovuttanut lannistuneesti. Mutta tällä viikolla kaikki oli toisin. Toistuvat yritykset eivät lannistaneet vaan kannustivat. Lopulta se haki itselleen ylimääräisen patjan renkaiden alle saadakseen lisää korkeutta. Ponnisti, ponnisti, ponnisti. Yritti uudestaan ja käänsi päätä. Yhtäkkiä se vain meni ympäri.

Näillekin ihanille kasvoille levisi sellainen ylpeyden ja onnen ilme että sohvalla istuneetkin puhkesivat raivoisiin aplodeihin ja ehkä vähän meinasin tirauttaa liikutuksesta. Kun sitkeä harjoittelu palkitaan ja jokin iso juttu onnistuu vihdoin! Niin siistiä!

Ja niin siistiä kun on näitä isoja lapsia!

 

Pienet lapset pienet murheet on varmasti osin totta (en odota murrosiän murheita mitenkään innolla), mutta hitto vie on näiden keskisuurten kanssa kyllä yhä vain isommat ilotkin. On niin älyttömän siistiä miten omia tyyppejä niistä on jo tullut, miten hauskoja ja viisaita keskusteluja niiden kanssa voi käydä ja kuinka ne jo osallistuvat monessa asiassa ihan oikeasti meidän arjen pyörittämiseen. Vaikka on paikoitellen jopa haikeaa huomata että niillä on jo omaakin elämää, se on samalla pakahduttavan hienoa.

Mutta sitten aina välillä haksahdan miettimään että voi elämä, juuri kun ollaan päästy tähän ihanaan pisteeseen, aloitamme alusta uuden vauvan kanssa. Kaikki alkaa taas alusta!

Tässä pitää oikein muistutella itseään että ei muuten ala. Ei nämä kaksi isompaa yhtäkkiä vauvaksi muutu, ei se kaikki alusta ala. Sen sijaan saamme edelleen seurata näitä suuria itsenäisyyden ja kasvun harppauksia, vieläpä kolminkertaisesti.

Vuoden päästä tähän aikaan talossamme oppii yksi ehkä istumaan, toinen kulkemaan yksin kouluun ja kolmas jotain mitä en osaa vielä edes kuvitella. Ehkä vaihtamaan kakkavaipan tai nukuttamaan vauvan, ne olisi kovia taitoja ne!

Pelko pois siis, sanon itselleni. Kaikki alkaa kyllä yhden osalta alusta, mutta koko elämä jatkuu niin paljon parempana ja rikkaampana. Nyt sitä kaikkea seuraa kaksi jo isommaksi kasvanutta ja jakaa meidän kanssa sen matkan. Saamme yhdessä fiilistellä sitä kun pieni oppii uusia taitoja, voimme porukalla pähkiä mitä ruokaa se haluaisi seuraavaksi maistaa.

Jotenkin alkaa tuntua siltä että edessä on ihan todella siistejä aikoja.

0 Permalink