Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kaikki ne hetket joina sinua rakastan

4 , Permalink

Kun makaat aamulla aivan nakkena hoitopöydällä ja minä pärisyttelen mahaasi, pussailen, kutittelen ja juttelen. Katsot silmiin ja puhut kaikki äänteet mitä osaat suu vähän vinossa. Pidät varpaista kiinni tai tunget nyrkkiä suuhun mutta samalla jo pienesti hymyillen vähän odotat milloin se taas haukkaa sieltä mahasta.

Kun nukahdat rinnalleni tai vielä parempaa: vierelleni niin että silitän sinua otsasta. Miten voikaan olla niin iso vaikutus minulla sujuu ja sinulla minuun.

Kun nukumme yöllä ihan vierekkäin. Sinä kapalossasi vähän ylempänä kuin pieni tortilla, minä ihan puolesi kääntyneenä ja usein käsi vatsallesi löytäneenä, isäsi siellä toisella puolella lievästi kuorsaten (ja aamulla se sanoo että sinä ähiset vähän liikaa yöllä. Höpöjuttuja.).

Kun näet sisaruksesi ja kiljahdat ilosta.

Kun olet syötön jälkeen pitkään sylissäni, rinta rintaa vasten, nyrkki suussa tyytyväisenä mölisten.

Kun hätäännyt jostain mutta rauhoitut pian käsieni turvassa.

Kun veljesi tekee sinulle maantie-maantie-maantie – leikkiä ja olet stanby for laughter – tilassa.

Kun siskosi pitää sinua hellästi sylissä ja olet siinä ihan hiljaa kädet ristissä.

Kun nukahdat isäsi kanniskeluun niin kuin vain isäsi syliin nukahdat, jo aika isona pötkylänä.

Kun heräät ja ensimmäisenä tarkistat olenko minä vielä olemassa mutta erityisesti olihan ne varpaat vielä siellä ja saako niistä vielä kiinni?

Kun nappaat niistä varpaista kiinni ja pyörähdät pyllysi varassa vahingossa niin paljon että käännytkin ympäri – ja olet siitä hiukan hämmästynyt.

Nuo ihanat huulesi kun juttelet. Miten ne törröttävätkin ihan joka suuntaan.

Kun katsot meitä illalla katseella, joka sanoo ”naurata minua!” Iltavillejäsi odotellessa.

Kun hierot silmiäsi väsyneenä niin suloisesti kuin vain vauvat osaavat.

Oikeastaan ihan koko ajan, kun vain olet siinä. Olet parasta mitä voi olla.

Kiitos että tulit meille.

4 , Permalink

Tässä olen, nuku vain

20 , Permalink

Kolmosella on ongelma. Se ei halua millään mennä nukkumaan iltaisin vaan herää kahden tunnin ajan vartin tai puolen tunnin välein. Päivisin se nukahtaa edelleen upeasti yksinään vaikka sänkyyn tai vaunuihin, mutta illat on ihan kaoottiset. Olen seurannut tätä tutkijatasoisella pieteetillä ja keksinyt missä syy:

Se on joku vaihe.

Uskon tähän liittyvän miljoonat uudet taidot joita nyt tipahtelee joka päivä. Se kääntyy yhtäkkiä kaikkiin suuntiin, osaa tarttua esineisiin ja vie kaiken löytämänsä suuhun. Nauraa ja vierastaa. Eilen se aloitti ensimmäiset liikkeet jotka johtavat ihan liian pian ryömimiseen. Yritä siinä sitten nukkua!

Pari viikkoa tätä on nyt kestänyt ja kaava on jatkuvasti pahempi. Joskus saan sen hetkeksi jäämään omaan sänkyyn, yleensä en. Hommaan menee kaksi tuntia aloitti sen sitten seiskalta, kasilta, ysiltä tai kympiltä. Huomasin minuun hiipivän sellaisen pienen ahdistuksen siemenen, joka kasvaa pahimmillaan peloksi tulevaa kohtaan.

Että kohta on ilta ja se ei taaskaan nukahda vaan mulla menee koko ilta tähän (tai Insinöörillä, mutta mulla on kyllä nämä kaksi salaista asetta joilla voin edes yrittää selvitä nopeammin). Aloin jo haistaa katkeruudenkin sisälläni, koska onhan se nyt jumalauta että mulla menee kaikki illat tähän!

Nukutan sitä tuntikaupalla selkäni kestokyvyn äärirajoilla. Kiroan kaikkia muun perheen tekemiä ääniä. Harmistun etten saa sanottua isoille hyvää yötä. Ja kun lopulta saan sen nukkumaan, olen niin väsynyt että menen itsekin. Upeaa vapaa-aikaa.

Kunnes sitten tajusin luovuttaa. Ei sen tarvitse nukahtaa sänkyyn itsekseen, ei sen tarvitse edes nukahtaa itsekseen. Ei mun tarvitse vaan nukuttaa, voin olla tässä vierellä. Joten tänään otin yläkertaan mukaani tietokoneen ja laitoin Netflixin pyörimään samalla kunsyötin pienen makuuasennossa meidän sängyssä, ilman aikomustakaan edes yrittää siirtää sitä.

Se nukahti. heräsi uudestaan 45 minuutin jälkeen. Syötin uudestaan. Se nukahti. Heräsi uudestaan vartin päästä tarkistamaan olenko vielä tässä. Nukahti, heräsi taas. Oletko siinä tosiaan?

Olen minä kulta, vastasin pyllyä taputtamalla. Nuku sinä vain.

Ja niin näistä illoista tulikin taas kivoja.

 

20 , Permalink

Kolmannen vauvavuoden huumaa

9 , Permalink

Olen varmaan jo sata kertaa tästä kirjoittanut, mutta pakko vielä kerran fiilistellä sitä miten kivaa tämä kolmas kierros on ollut. Vauvan kanssa eläminen tuntuu jotenkin ihan kaikin tavoin erilaiselta kuin ennen. Eilen sanoin etten ole vielä kertaakaan ollut ärsyyntynyt vauvaan, ja se on kyllä aika eri meininki kuin kahdella ekalla kerralla.

Jos tarkkoja ollaan, vertaan tässä nyt sitten koko ajan Ykkösen vauva-aikaan, koska Kakkosen syntyessä niitä oli yhtäkkiä kaksi ja elämä oli aika haastavaa ihan kaiken kaikkiaan eikä pelkästään vauvan takia.

Kolmonen on toki aika Täydellinen Vauva (™). Hän on helposti ymmärrettävä ja helposti tyytyväinen, perusterve ja hyväuninen. Kärsivällinen ja helposti tyyntyvä. Tästä meille on syntynyt hyvä kierre: minä olen rennompi koska hän on helppo, hän on entistä helpompi koska olen rento.

vauva 3kk

Koska olen myös samalla laiska, vauva on oppinut esimerkiksi nukahtamaan itse. Toki tätä ei olisi tapahtunut jos se huutaisi kuin hinaaja aina sänkyyn laskettaessa, mutta en usko että helpon Ykkösenkään kanssa olisin ikinä tätä saanut aikaan kun olisin hösännyt vauvan ympärillä väkisin siinä synnytyksen jälkeisessä masennuksessani ja ahdistuksessa.

Hereilläkin Kolmonen pärjää aika hyvin ilman minun jatkuvaa hössötystä. Jotenkin muistan että silloin ennen olin aina vauvan hereillä ollessa vähän pulassa, että mitä sen kanssa nyt sitten oikein tehdään, kuinka se pysyy tyytyväisenä?

Nyt en ajattele koko asiaa ollenkaan. Tuntuu että sehän nukkuu koko ajan. Kun Kolmonen on hereillä, se on varmaankin aika paljon mun sylissä, kulkee mukana kun touhuilen. Tai sitten se pötköttelee lattialla. Sitteriin en jotenkin ikinä muista sitä laittaa, kun sitä ei tavallaan tarvita.

En kai ole keksinyt miksi laittaisin sen siihen; jos se ei ole lattialla tyytyväinen, ei se ole sitterissäkään.

Se tuttihan jäi myös reilu kuukausi sitten pois, sitä ensin hieman spennasin koska Kakkonenkaan ei syönyt tuttia ja se tuntui välillä rasittavalta. Mutta nyt sekin vain on niin, en enää muista koko tuttiasiaa ja lopetin sen yrittämisen jo monta viikkoa sitten.

Muistelin vanhastaan, että vastasyntyneen aika menee tosi äkkiä ohi ja pian on jo tarkat paikat rytmien ja muiden kanssa. Nyt vedän ihan rotsi auki vieläkin sillä logiikalla että no sehän on vielä ihan tuore, ei sen vielä tarvitse missään rytmissä olla – ja silti ihan salakavalasti se on itse asiassa aika tarkassakin rytmissä.

Ykkösen aikana mulla oli seinällä tarkat kellonajat ja aloin mm. kerran mummolassa itkeä kun puuroa alettiin vasta valmistaa seitsemältä (puuroaika olisi ollut 19.00 ja nyt piti odottaa sen jäähtyminen ja kaikki, o-ou!).

Joka asiassa korostuu se että olen itse rennompi mutta samalla kuitenkin sen verran kokeneempi että asiat sujuu melko itsestään. Vinkkipankista löytyy monta eri variaatiota ja luottamus omiin taitoihin antaa kokeilla niitä kaikkia.

En ole itsekään ainakaan vielä siinä identiteettilimbossa, johon aiemmin jouduin. En ole pelkästään vauvan äiti, mutta kuitenkin mielelläni täysin vain vauvan äiti. Ei tunnu lainkaan pahalta lähteä kaverin synttäreitä viettämään (ainakaan sitten kun sain kotoa viestin että pullosta maistui maito), mutta ei myöskään tunnu lainkaan pahalta jättää joitain bileitä väliin.

2kk vauva

Ristiriitaisesti olen samaan aikaan aivan rakkauspäissäni ja siten enemmän vauvakuplassa kuin koskaan, ja samaan aikaan jotenkin olen vain jatkanut normaalia elämää mutta ilman päivätöitä! Aivan mahtava kombo.

Vauva vain on, osana meidän elämää ja ihanana ilon aiheena.

Vieläkin tuntuu uskomattomalta että se lupaus ihanan rennosta vauvauodesta voisi olla totta – ja kuitenkin sitä huumaa on jo neljännes koko vuodesta mennyt.

Miksi se ei jatkuisi näin hyvin?

9 , Permalink