Rakas Ykkönen,
sinä täytit viime yönä yhdeksän. Olen niin iloinen että ihan varta vasten pyysit minua kirjoittamaan vielä tämänkin tekstin. Olin jotenkin ajatellut, että ehkä sinua ei enää äidin hassut kirjeet kiinnosta, mutta ihanaa että kiinnostaa! Olin ajatellut etten enää näitä kirjoittaisi, mutta pyynnöstä toki!
Yhdeksänvuotiaana olet jo tosi iso tyttö. Vuosi vielä ja ensimmäinen vuosikymmenesi on kasassa, ihan hurjaa. Sitä juhlitaan sitten isosti, oletko jo miettinyt mihin haluat kanssani kahdestaan matkustaa?
Elämämme on nyt tosi erilaista kuin vuosi sitten. Meille on syntynyt pieni ihme, ihana siskosi. Olemme kumpikin sinun kanssasi täysin hurahtaneita siihen pieneen pötkylään. Se mitä et ehkä ihan ymmärrä, vaikka sen sinulle päivittäin kerronkin, on se kuinka iso merkitys teidän sisaruudellanne ja sinun ja hänen välisellä suhteella on minulle.
Vauva itsessään on aina ihmeellinen asia, mutta täytyy sanoa että se rakkaus jota olen sinussa nähnyt kasvavan pienelle siskollesi on aivan uskomattoman ihanaa. Arvostan tietysti myös ihan käytännön apuasi kun nostat Kolmosta, viet sitä hoitopöydälle ja peset jopa peppua – mutta kaikista eniten ilahdun siitä kun pussaat sen pientä pehmeää poskea ja moikkaat heti aamusta, ensimmäisenä kotiin tultuasi ja vielä viimeisenä illalla.
Sellainen sinä kyllä olet aina ollutkin, toisista huolehtiva ja rakastava. Jo Kakkosenkin syntyessä teit samaa, huomasin yhdestä vanhasta tekstistäni. Sinä olet kuin luotu isosiskoksi. Sovittelet meidän muiden tyhmiä riitoja ja pidät huolen etten syö vahingossa maitoa. Edelleen minusta tuntuu että olet meidän perheen tasapainoisin ja vakain.
Siksi sinun pitää saada omaa hölmöilyaikaa riittävästi. Me muistamme kyllä nähdä sinut myös ihan vain ihanana Ykkösenä, eikä pelkästään loistavana siskona. Ansaitset ehdottomasti saada aina välillä jakamattoman huomiomme. Onneksi osaat sitä myös itse pyytää! Tulet syliin ja sanot “huomiota”. Se on parasta.
Tiedätkö, tässä vauvaelämässä yksi parhaita asioita on ollut se kuinka paljon sinä ja minä olemme ehtineet olla ihan tyttöjen kesken, kympin aamuina ja koulun jälkeen. Ehdimme hyvin puhua tärkeitä tyttöjen juttuja ja hoitaa vauvaa yhdessä, halia ja jutella.
Tänä vuonna olet jo kolmannella luokalla, eikä koulu voisi enää paremmin sujua. Luet ranskan sanakokeisiin koko viikonlopun, kirjoitat huikeita tarinoita, ratkot matikat mennen tullen ja opit jatkuvasti lisää musiikista pamuissa. Suhtaudut kouluun rennolla kunnianhimolla ja minua nolottaa kun en pysy tahdissasi. Wilmaa paremmin asioista muistutat sinä.
Olet aivan älyttömän ihana kolmosluokkalainen. Viisas ja rohkea, hauska ja taitava. Sinulla on vahva itseluottamus ja uskallat pitää itsesi ja ystäviesi puolia – myös silloin kuin se tarkoittaa vaikeaa totuuden kertomista. Se on todellista rohkeutta! Olet mahtavaa seuraa ja niin kaunis että joudut vielä pitkään kestämään sitä että silittelen kasvojasi ja hiuksiasi hölmö ilme naamallani.
Sanonhan tämän kaiken sinulle tarpeeksi usein?
On niin ihmeellinen onni että minulla on teidät kaikki kolme, toivon että osaan olla teille juuri sellainen äiti kuin tarvitsette.
Rakastan sua muruseni aivan hirvittävän paljon, me kaikki rakastetaan!
Ja nyt sinne autotalliin katsomaan sitä synttärilahjaa jonka näit vahingossa jo viikko sitten ja jonka jälkeen olet muistanut kaikille terottaa “mä en saa mennä autotalliin”. Pimpelipom.