Julia kysyi eilisessä luukussaan mua kertomaan jonkun kirjallisuuden hahmon, joka on tehnyt suhun suuren vaikutuksen ja miksi?
Vitsi tää oli taas paha! Tuli heti semmonen että apua iiks kääks luenko mä mitään kirjoja edes ja muistanko mitään hahmoja ja…
Tässä voisi hetken pohtia sitä miten mulla on kirjallisuuden kuluttajana huono itsetunto, haha! Ajattelen etten lue a) tarpeeksi b) tarpeeksi hienoja kirjoja c) tarpeeksi keskittyneesti mutta pötypuhetta kaikki.
Tuleehan mulla toki montakin kiinnostavaa hahmoa mieleen, kaksi viimeisintä on Merjan suosittelemista Feel good romaaneista: Kaikki on kemiaa -kirjan päähenkilö Elizabeth, joka on viisas, kunnianhimoinen ja omaehtoinen aikana kun mitään näistä ei naisena olisi kannattanut olla.
Elizabethin elämää kuvataan musta jotenkin riemastuttavasti niin että lukijana tulee sellainen olo että onkohan Elizabethillä vähän enemmänkin haasteita sosiaalisen kanssakäymisen kanssa, mutta sitten toisaalta – onkohan vaan koko maailmalla vähän ongelmia Elizabethin kanssa?
Lempparikohta: Kun Elizabeth sanoo että ”kadun vain sitä että…” Enpä kerrokaan mitä. Lukekaa, tämä oli yksi mun ihan lempparikirjoja tänä vuonna!
Toinen kiva hahmo oli Agneta kirjasta Je m’appelle Agneta. Agneta kuvaillaan kirjassa tavallaan hyvin kliseisesti sellaiseksi hieman elämäänsä väsähtäneeksi, liian vähään tyytyväksi keski-ikäiseksi naiseksi, mutta Agnetassa on kuitenkin tosi paljon muutakin. How do you do, my libido.
Tykkäsin irtiotosta ja rohkeudesta, jota kirjassa oli, vaikka samalla kuitenkin edelleen epävarmana hän maailmassa liikkui. Tämäkin oli Merjan suositus ja todellakin lämmöllä suositan eteenpäin!
Sitten tuntuu että pitäisi sanoa jotakin ylevämpää jostain upean traagisesta kirjasta joka mullisti elämäni ja varmaan niitäkin on kun kuitenkin on monen monta kirjaa tullut luettua.
Nimeän kuitenkin enää yhden tosi itsestäänselvän, Matildan. Lapsena luin tosi paljon ja erityisesti ahmin kaikki Roald Dahlin kirjat.
Ne oli niin upean epäkorrekteja, jo lapsena sitä jotenkin huomasi että näissä tapahtuu kaikenlaista vähän kaameaa. Lapsia napataan ja syödään ja aikuiset on kauheita. Niiden kirjojen maailmassa Matilda oli ihanan rohkea ja vastarintainen, viisas lapsi joka tarttui epäreiluuteen ja eteni omalla tavallaan maailmassa, siten miten pystyi.
Ajattelin silloin olevani itse Matilda, tietysti.