Lyhyt vastaus: En. Ja tällä kertaa asiaan liittyy varmuutta, haha!
Joku kysyi minulta kerran että mistä sitä tietää milloin oma lapsiluku on täynnä ja siinä hetkessä tajusin että silloin kun tuota kysymystä ei enää itseltään kysy.
Mulle on jotenkin täysin selvää että tässä se nyt on.
Nyt aletaan odotella että saadaan viimeisetkin kasvatettua kouluun asti ja sitten täällä on taas ihan eri elämäntilanne käsillä, odotan jo innolla!
Tässä nyt kun on vedetty jo kahdesti tämmönen pikkulapsiaika läpi niin ihan terveellä tavalla tulee semmoinen olo että nyt olisi aika jollekin muulle. Kolmas lapsi me haluttiin silloin juuri siksi että kun se jokin muu alkoi, tajusin etten ollut vielä valmis siirtymään siihen ja aloitettiin alusta.
Nyt sen ajan koittaessa, sanotaan vaikka että nuorin menee kouluun, minä olen jo 46-vuotias. Se on aika lailla selvä asia silloin että enää ei aloiteta alusta, ihan jo henkisestikin, joten en millään usko että mikään tässä ajatuksessa yhtäkkiä muuttuisi.
Mulla oli jo kolmannen raskauden aikana välillä sellainen hassu larppaamisen olo, että tämä ei ehkä enää ole ihan mun elämää, vaikka raskautta ja vauvaa rakastinkin taas. Mutta aiemmin se raskaus itsessään oli mulle vielä tärkeämpää, nyt odotin enemmän ihan itse vauvaa.
Samoin neljännen kohdalla olin aika malttamaton päästä elämään perhe-elämää, poistua raskauskuplasta ja painella suoraa päätä rakkauskuplaan tuoreen perheenjäsenen kanssa.
Ja nyt he ovat täällä, kaikki. Meidän omat <3
Julia: Mimmosta on, kun lapsi on aloittanut koulun?