Caminito del Rey oli mun toivelistalla aika korkealla! Huikeat maisemat, jännittävä ja vähän vaikeampi kiipeily, rajatulle yleisölle näytetty upeus, ajattelin. Osa meni oikein!
Caminito del Rey on siis ennen ollut aivan jäätävän vaarallinen seikkailureitti, jossa ei nyt ehkä ihan joka vuosi ihmisiä kuollut, mutta kuoli kuitenkin. Silloin tuo muutaman kilometrin mittainen reitti käveltiin vielä paljolti vanhoilla kävelyteillä, jotka parhaimmillaan oli ehkä metrin levyisiä betonipaloja ja vuoren vieressä pieni köysi josta pitää kiinni (“kaide”) ja pahimmillaan lähinnä harjattua terästä vuorta vasten.
Kiipeilyvaljaat ja turvaköydet oli välttämättomät, eikä ihan jokainen voinut lähteä kapeita, aidattomia ja epätasaisia kävelypolkuja pitkin kulkemaan jylhän vuoren seinää, josta on kautta reitin erittäin pitkä pudotus alas jokeen.
En kyllä siis hetkeäkään väitä että olisin sille reitille halunnut, mutta myönnän olleeni vähän pettynyt kun reitti on nyt sellainen jossa aidattuja lankkuteitä pitkin löpsötellään tennareissa, farkkushortseissa ja minitopeissa ja otetaan hassuja selfieitä matkan varrella. Tai niin ainakin meidän opastetussa ryhmässä tehtiin.
Hyvät puolet: reitti on saavutettavampi nyt ja sen voi kävellä aika alhaisellakin kuntotasolla, ei ole suuria nousuja, vaikeita kohtia (muutamia kapeita rappuja lukuunottamatta) tai edes pitkää matkaa (itse Caminito reilu 3km ja matkat parkkipaikoille päälle niin 6-8km taitaa olla koko homma).
Itse kävelin tämän aivan käsiä heilutellen nälkäisenä, ohuessa kankkusessa, 40v juhlapäiväni jälkeen. En suosittele toki, mutta kerron referenssinä että todellakaan ei ole kummoinen vaelluksena tämä. Fyysisesti vaikeampi oli Antequeran el Torcal jossa polut oli kapeita ja kivien yli piti välillä pomppia.
Caminiton huonot puolet: (jos ei ole korkean paikan kammoa) ei se ole enää yhtään hurja!
Kaunis reitti silti oli, tyrmäävä suorastaan. Koko alue oli vierailun arvoinen jo itsessään ja caminiton vieressä onkin muutamia ravintoloita joista on hienot näkymät turkoosiin järveen vuorten keskellä.
Erittäin jees oli myös se osuus tästä että reitille ei saa mennä alle 8v lasten kanssa ollenkaan joten saatiin hyvällä tekosyyllä tästä hauska kahdenkeskinen retki Insinöörin kanssa! Mietin nyt jälkikäteen että ehkä oltaisiin saatu reissusta jopa enemmän irti ihan kahdestaan, ilman opasta, vaikka hän joitain tosi kiinnostavia asioita kertoikin (mutta myös paljon hassunhauskoja vitsejä).
Toisaalta mietin että isot lapset olisi kyllä tykänneet tästä, oltaisiin voitu yhdessä ihmetellä.
Pidän opastetuista retkistä kyllä lähtökohtaisesti kun saa paljon enemmän irti tiedon kanssa, mutta isossa ryhmässä liikkuminen on musta kuitenkin aina vähän pois siitä itse kokemuksesta kun sen jakaa vähän liian monen kanssa, en tiedä osaanko selittää. Itse käveltynä oltaisiin voitu pysähdellä juuri sinne minne halutaan ja välttää isoja ryhmiä, fiilistellä omassa rauhassa maisemia ilman muiden selfietikkuja.
Ai niin se selfietikku oli Insinöörin ja kielletty kapistus.
No mutta takaisin itse asiaan. Caminito on siis ehdottomasti suositeltava nähtävyys, super kaunis reitti ja hieno kokemus!
Prosessista pieni varoituksen sana. Sinne on jotenkin tosi vaikea päästä (sekä henkisesti että fyysisesti haha) ja ohjeet kannattaa tankata hyvin. Lippu pitää varata etukäteen, sillä vuorelle päästetään vain tietty määrä ihmisiä per aika. Lipun voi ostaa opastuksella tai ilman, en osaa nyt oikeasti sanoa kumpaa suosittelen!
Opastus oli hyvin järjestetty (jokaisella omat kuulokkeet, joten oppaan kuuli hyvin) ja opas oli kiva mutta jos tykkää enemmän mennä itsenäisesti niin se voi kyllä tässä olla jännempää!
Nettisivuilta löydettiin vasta sinne ajaessa varoitteluja että paikalle pitäisi tulla jo puoli tuntia ennen oman ajan alkua, ja lisäksi parkkipaikat on paikoissa joista pitää kävellä vähintään 1,5km tapaamispaikalle.
Tämä kaikki vähän hikoilutti kun oltiin tulossa autolla 15min ennen omaa aikaamme, joten juostiin sinne lopulta. Ei myöskään oltaisi edes löydetty tapaamispaikkaa ilman ohikulkeneen ihmisen neuvoa, joten suosittelen kyllä varaamaan paljon aikaa siirtymään sinne.
Toisaalta tänne pääsee Malagasta ilmeisesti suoraan reitin omalla bussilla, siinä säästänee paljon stressihikeä.
Paikalla selvisi että hermoiltiin turhaan: kaikki tulivat tasan silloin kun matka oli alkamassa (eikä puoli tuntia ennen) ja mukaan oli tulossa jengiä jolla ei ollut edes lippua ostettuna etukäteen ja niin vain hekin pääsi sisään.
Silti sanoisin että lue huolella Caminiton kaikki sivut, myös FAQ ennen kuin tulette tai edes suunnittelette päivää.
Paikalle pääsee junalla ja bussilla tai autolla (Fuengirolasta noin tunnin), paikan päällä on ravintoloita ja vessoja, erityisesti reitin päätepisteessä. Reitti on siis suora eikä ympyrä, toisin sanoen se päättyy ihan eri pisteeseen mistä alkoi ja takaisin (jos jätit autosi sinne) pitää ajaa bussilla. Lippu 2,50€ pitää maksaa käteisellä tai etukäteen netissä.
Oli autosi missä tahansa, jossain kohtaa pitää kävellä 1-2km autolle ja bussille myös. Varaa siis aikaa ennen ja jälkeen kunnolla.
Mukaan tietysti kannattaa ottaa riittävästi vettä ja evästä, auringolta on suojauduttava ja kannattaa katsoa ettei päällä ole tuulen pois kiskottavia asioita, mutta muuten hyvinkin tavallinen kävely tämä on – mitä nyt pieni satojen metrien pudotus rotkoon vaanii joka askelta (ei vaani, höh). Lippis on turha koska reitillä on pakko pitää kypärää, se tulee paikan päältä.
Oletko testannut Caminiton “vanhoina hyvinä aikoina”?
Viimeinen kuva: tämä seutu mihin auto jätettiin oli upeaa itsessään! Satuttiin sopivasti auringonlaskun aikaan kalliolle ja ihailtiin kaunista lähes Suomen muotoista järveä