Ensisijainen vanhempi en ole aina minä, jes!

En ollut tajunnut tätä oikeastaan ennen kuin puhuin asiasta haastattelussa tänään: se, että Insinööri oli Nelosen kanssa mua pidempään kotona, teki hänestä Neloselle ensisijaisen vanhemman.

Oikeastaan en ennen kirjaa ollut edes tajunnut, että Insinööri oli mua pidempään kotona! Ekojen kanssa mä olin 2,5v putkeen kotona ja Insinööri oli lopussa noin 2,5kk heidän kanssa kotona ennen kuin kumpikin meni päiväkotiin.

Kolmosen kanssa mä olin kotona vuoden ja viisi kuukautta, sitten jaettiin puolen vuoden ajan hoitovapaa niin, että minä tein kahtena päivänä ja Insinööri kolmena päivänä viikossa töitä.

Nelosen kanssa minä hengasin ekat 10kk ja sitten Insinööri jäi täysipäiväisesti hänen hoitajakseen kokonaiseksi vuodeksi.

Ja näistä neljästä viimeinen on se, joka hädän suurimmalla hetkellä huutaa lopulta isiä, ei äitiä.

Hänelle isi on se, joka auttaa pienissä ja isoissa murheissa, jota huudellaan öisin syliksi, jonka kanssa on hauskinta lähteä retkelle ja jonka luokse aivan ehdottomasti käännytään silloin kuin äiti on liian tiukkis (eli sanoo ettei saa lyödä siskoa).

En muista tarkasti, mutta arvaan ajatelleeni ensimmäisten lasten kanssa, että tämmöinen tilanne olisi mulle kauhea. Varmuudella halusin olla The Vanhempi, se kaikista tärkein. Nyt tietysti tajuan, että tämä on ihanaa (myös).

On megaihanaa, että näillä kahdella on niin luja suhde, mutta myös totaalisen upeaa, ettei ihan jokainen neljästä aina käänny minun puoleeni kaikissa asiossa ensimmäisenä, se nimitttäin on omiaan tuomaan lisää sitä arjen kuormaa, josta kirjoitin kirjan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että perhevapaiden jakaminen on tärkeä etuoikeus ja myös velvollisuus kaikille, joille se on suinkin mahdollista. Tässä kohtaa muistutan myös tekemään oikeasti tarkat laskelmat vero-, eläke ym. vaikutuksista ennen päätöksiä, tässä hyvä alku laskuriksi. (ja sitten kun sanotte, että ei sitä voi mitata rahassa, niin ei voikaan. Siis isän oikeutta viettää aikaa lapsensa kanssa).

Jaetut perhevapaat tasoittavat naisen lapsisakkoa (varallisuus tutkitusti laskee lapsen synnyttyä naisella loppuelämäksi), lievittävät epätasaisesti jakautuneiden koti- ja metatöiden ongelmaa ja mikä tärkeinä: Antaa kummallekin vanhemmalle mahdollisuuden olla jollekin koko elämän keskipiste eri tavalla kuin koskaan ennen.

Myös isien pitää saada nauttia tärkeästä ajasta lasten kanssa, rauhoittuneesta arjesta ja rutiinipyörän tasaisen turruttavasta ja välillä turhauttavasta pyörityksestä.

Mun ainoa toive on se, että olisin tajunnut tämän aiemmin ja jakanut perhevapaita enemmän.

25 Kommentit

  • Eeva

    Halusin että lapseni saavat olla kotona vähintään kolmivuotiaiksi ja sen jälkeen tein osapäivätöitä sen aikaa, kun olivat päiväkerhoissa tai osa-hoidossa pienessä päiväkodissa. Ei olisi oikein ollut järkeä siinä, että olen ensin kotona 9 kk, sitten isä muutaman kuukauden, sitten minä siihen asti että lapsi on kolme. Isä piti lomia ja oli itse asiassa työttömänäkin lyhyen jakson, missä ainoana positiivisena oli se, että sai viettää paljon aikaa lasten kanssa. Ei ollut minulla työpaikkaakaan mihin palata muutamaksi kuukaudeksi välissä. Olin myös lukenut paljon kehityspsykologiasta ja ymmärtänyt sen, kuinka tärkeää on, että edes ensimmäisen vuoden lapsen primäärihoitaja pysyy samana. Tämä voi tietysti olla isäkin tai toinen vanhempi, mutta yleensä se on äiti (imetys jne…). Olisi tuntunut hirveältä jättää vauva kotiin ja mennä töihin. En ymmärrä yhteiskunnan painetta siitä, että perhevapaat pitäisi jakaa jopa puoliksi, kun vauvalle se ei ole paras vaihtoehto. Yksi ystäväni teki niin, että isä oli syntymästä asti lapsen primäärihoitaja ja hän itse palasi töihin 3 kk syntymästä. Tämä on myös hyvä vaihtoehto, kun isä kerran hoiti koko ensimmäisen vuoden, eivätkä vaihtaneet välissä.

    Halusin hoitaa lapseni itse, mutta reilua se oli tietysti vain niin, että meillä on yhteiset rahat ja minulle säästettiin erikseen eläkerahastoon.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Jos te olette huolehtinut sun tulevaisuudesta niin sehän on upeeta!

    • A

      Vaikka ajatus, että menee vauvan ollessa 9kk töihin voi tuntua kamalalta, niin se voi silti olla hyvä idea. Omalla kohdalla vuosia sitten (vanhan systeemin aikaan) oli sovittu (minun aloitteesta, mies olisi ollut ok ns. perinteisen mallinkin kanssa,, jossa nainen on vaan kotona), että perhevapaat jaetaan ja kun vauva on 9kk, vaihtuu kotonaolija. Onneksi olikin sovittu, koska sehän tuntui ihan mahdottomalta siinä vahdinvaihdon lähestyessä, että kukaan muu kun minä-minä-minä-minä voisi hoitaa vaativaa vauvaa (mitä nyt minä-minä-minä-minä oli ihan raato poikki ja henkisesti ihan rikki siitä hommasta). No, menin töihin ja se oli i-ha-naa, koska siellä kaikki oli ihan niinkuin ennenkin, minä olin kuin ennenkin ja osasin ne hommat ja sitä kautta aloin nähdä vähän muutakin kuin epätoivoista harmautta, Kotona selvisivät (ihan mainiosti) ja perheen sisällä kävi selväksi, että mitä kotonaolo vaatii. Lapsen isä näki ensiaskeleet (ja minä sain videon) ja rehellisesti sanottuna olen iloinen, että elämäni mies koki sen 🙂 Isäjakson jälkeen sekotettiin vielä lapsen päätä osittaisella hoitovapaalla, ts. molemmat hoiti osan päivistä ja sitten vaihtui niin, että isäpäivät hoiti päiväkoti reilun 1,5v. iästä eteenpäin. Menikö vauva rikki tästä. Ketään ei varmaan yllätä, että ei mennyt. Hän on oikein fiksu ja ihana ihan-kohta-teini, jolla on lämmin suhde sekä isään, että äitiin. Niin ja mieheni on todellakin suositellut jokaiselle lähipiirin miehelle, että jää kotiin vauvan kanssa mahdollisimman pitkäksi pätkäksi. Kaikilla ei ole toki komboa vaativa vauva ja työ, jonka kokee merkitykselliseksi ja kiinnostavaksi (minkä vuoksi töihin paluu innostaa), mutta jos vauvalla on kaksi vanhempaa, ansaitsevat mielestäni molemmat mahdollisuuden pienen ensimmäisten kuukausien kokemiseen ja hoivan tarjoamiseen.

      • Eeva

        Ymmärrän hyvin tämänkin näkökulman, että on mielenkiintoinen työ johon haluaa palata. Minulla ei sitä ollut, niin valinta oli siinä mielessä itselle helppo. Ajattelin myös, ettei kyse ole siitä, mitä juuri minä haluan, vaan siitä, mikä on lapselle paras. En toki väitä että on huono lapselle, että isä hoitaa 9kk ikäistä ja siitä eteenpäin. Sehän on maailman mittakaavassa aivan upeaa että äiti voi olla ensinnäkin niin pitkään kotona ja sen jälkeen vielä isä.
        On kuitenkin ihan eri asia, että äiti hoitaa ensin 9kk ja sitten isä, kuin se mihin Kelan nykymalli haluaa kannustaa, eli jakamaan vanhempainvapaat täysin puoliksi lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana, jopa vuorotellen muutaman kuukauden jaksoissa. Se ei ole lapsen näkökulmasta hyvä, mutta siitä ei puhuta lainkaan.

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          Voisitko jakaa jotain linkkejä tutkimuksiin, joihin viittaat? Haluaisin vähän ymmärtää mittakaavaa: epäilemättä on lapselle parasta että on sama vanhempi ekan vuoden, mutta onko se kuitenkaan _huono_ jos hoitaja vaihtuu vai vain vähän huonompi. Tosiaan maailman mittakaavassa puolikin vuotta samaa hoitajaa on jo tosi lukususta, mutta en tarkoita että silti pitäisi siihen tyytyä. Toisaalta ei ole kestävä malli että perheissä aina nainen on vaikka vuoden pois työelämästä lapsen tultua, tai ainakin yhteiskunnan pitäisi olla hyvin eri mallilla rakennettu että esimerkiksi työ ja sitä kautta naisen talouden kehitys sen kestäisi. Naisten lapsisakko tulee mm siitä, että perheen perustamisen jälkeen ajaudutaan pätkätyölimboon, koska urassa on katkoksia ja koska naisia syrjitään (oletetaan että jää vauvan kanssa kotiin).

          • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

            Ah sori Eeva katsoin että kummatkin kommentit oli sulta, tarkoitin myös nimimerkin A viittaamia tutkimuksia!

          • Eeva

            Hei, esim. kirjassa Pienen lapsen sosiaalisuus, jonka on kirjoittanut psykologi Liisa Keltinkangas-Järvinen, on paljon viittauksia tutkimuksiin pienten lasten päivähoidosta, mutta myös lapsen primäärisuhteesta. Englanniksi esim. ”Being there – why the first three years matter” (Erica Komisar). En osaa netistä linkata suoraan valitettavasti mutta noista kirjoista löytyy hyvin paljon.

          • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

            Ok, kiitos!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      hei täällä oli puhetta siitä ensisijaisesta / primäärivanhemmasta ja sen tärkeydestä, olisko sulla siis tähän jotain mistä voisi lukea lisää?

  • Noora

    Meillä on nyt kolmannen lapsen kohdalla mahdollisuus jakaa vapaat tasan, ja olen kyllä ylpeä siitä että näin myös tehdään. Vaikka itseä kirpaisi palata töihin kun pieni oli 8kk (enkä ehkä olisi pystynyt pysymään suunnitelmassa, jos en voisi tehdä töitä etänä eli kotoa), niin on sekä lapselle että isälle tärkeää saada myös aikaa kaksin. Syksyllä aiotaan jatkaa molemmat osittaisella hoitovapaalla eli toinen 3 pv viikossa kotona ja 2 pv töissä, toinen toisinpäin. Ihanaa kun tällainen on mahdollista! Kiitos Hanne kun kirjoitat tästäkin kannustavasti.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Super! Hyvä te! <3

    • A

      En mä viitannut tutkimuksiin mun viestissä 🙂 (koska en jaksa kaivaa referenssejä). Mutta näin mutuillen huomauttaisin, että globaalisti ja historiallisesti on todella harvinainen tilanne, että äiti olisi pitkään (ainoa) primaarihoitaja. Ei ole ollut sellaista luksusta köyhemmällä kansanosalla (koska työkykyisen naisen työpanos on tarvittu, ehkä jopa sitä enempi, mitä kauemmaksi ajallisesti mennään) ja rikkailla harvemmin äidit on lapsia hoitaneet. Historiallisesti vauvaa on usein hoitaneet isoäidit tai perheen isommat lapset tai esim. palkattu nuori tyttö. Myöskin, edelleen mutuillen sanoisin, että vauvalla on tärkeintä, että hänen äitinsä voi hyvin ja äidit voi hyvin kun vauva ja perhe voi hyvin.

      On myös mielenkiintoinen asia, että eniten perhevapaiden tasaisempaa jakoa arvostelevat ne, jotka ovat sitä mieltä, että ei toimi ja jotka eivät ole sitä kokeilleet. Hyvin harva vanhempi, jonka perheessä on jaettu perhevapaita niin,. että kumpikin on pidemmän pätkän kotona, on sitä katunut. Mistähän sekin kertoo. Oma mieheni oli lasta odottaessa täysin vailla mielipidettä, että miten perhevapaat jaetaan (eli minä olin aktiivisesti jakamista ajanut osapuoli). mutta jälkikäteen hän on erittäin vahvasti suositellut kaikille tutuilleen (ja perheellistyneille alaisilleen) perhevapaiden hyödyntämistä <3

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Ah okei ehkä sekoilin tai käsitin väärin sit jotain, oon täysin samaa mieltä ainakin kaiken tän kanssa mitä tässä sanot!

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          No niin nyt tajusin virheeni, ne oli tosiaan Eevan kommentit kummatkin mutta eri kohdissa tätä ketjua, joihin viittasin. Pahoitteluni A, katsoin kommentteja täältä ohjauspaneelin kautta niin menivät suloisesti sekaisin 🙂

  • Henriika

    Hienoa että on erilaisia vaihtoehtoja mutta en ihan ymmärrä miksi perhevapaiden jakaminen olisi kenenkään velvollisuus. Eikös tässä ole lapsi ja perheen tilanne keskiössä. Eihän kaikkiin perheisiin sovi samat ratkaisut. Jos ratkaisuja aletaan tehdä painostuksen vuoksi niin aina ei päädytä hyvään lopputulokseen perheen ja lasten hyvinvoinnin kannalta. Jokaisella perheellä on erilainen tilanne.

    Vähän sama asia kuin ero-tilanteessa mennä viikko-viikkomalliin vain jonkun yleisen painostuksen tai ”tasajaon” vuoksi. Olen valitettavasti kuullut ihan hirveitä tilanteita joita näissä on myös syntynyt. Ei tietenkään tarkoita etteikö ero-tilanteessa 50-50 lasten tapaamisten jako voisi olla myös hyvä ratkaisu. Mutta tilanteet todellakin ovat erilaisia.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Velvollisuus ehkä vähän kärjistetty sana tässä, ennen kaikkea on musta velvollisuus miettiä, miten se mahdollinen perheenlisäys omalla kohdalla voisi toteutua niin, että kummallakin on mahdollisuus sekä nauttia ajasta lapsen kanssa että päästä töihin. Tähän viittasi kun sanoin että kaikille joille se on mahdollista.

      Kyllä, perheen omat tarpeet ensisijaisesti juu, mutta väitän että tosi monessa perheessä taustalla jyllää oikeasti kulttuurinen normi ja oletus siitä että äiti on kotona, ja pohdintaa ei oikeasti tehdä.

  • Oravanpyörässä oravaperhe

    Kehityspsykologian ja etenkin kiintymyssuhdemallien, mentalisaatiokyvyn ja varhaisen vuorovaikutuksen tutkimuskenttä lienee niin monimutkainen, että mitään yksittäistä väittämää tuskin voitaisiin hyödyntää yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, eikä mitään tieteellisten meta- analyysien megapakettia ole olemassa.
    Ei voida luoda sellaista tutkimusasetelmaa, jossa kaikki geneettiset ja ympäristötekijöt olisi vakioitu, lasten syntymäjärjestys, perherakenne, sosioekonomiset tekijät, sodat, pandemiat lamat yms olisi irrotettu kontekstista ja vauva eläisi jossain täysin optimaalisen hoivan maailmassa. Vauva kestää hieman erilaisia soinnuttamisen tapoja useimmiten ilman, että sisäisen jatkuvuuden ja kehittyvien mielen representaatioiden rakentuminen horjuu. Vauva ei kestä liian rajua epäjohdonmukaisuutta tai vanhemman pitkää reagoimattomuutta (oli vanhempi kumpaa vain sukupuolta). Vauva tarvitsee sensitiivistä vastetta, oikea- aikaista ja oikeasuuntaista vuorovaikutuksen merkkaamista ja tunteen kannattelua. Jotkut vauvat ovat hermostoltaan erityisherkkiä
    ja heille saattaa jäädä tietty hypervalppaus läpi kasvuvuosien, täysin primäärihoitajista tms. riippumatta. Useimmat vanhemmat pystyvät täysin riittävästi sovittautumaan vauvansa yksilöllisiin tarpeisiin ja toisaalta myös vauvat ovat aktiivisia virittäytymään yhteyteen vanhempien kanssa. Siksi toisinaan hämmästyttää, miksi näitä vastakkainasetteluja syntyy.
    Hetki menikin jo kotihoito vs. päivähoito debatin kärjistymisestä.
    Perhevapaajärjestelmät Suomessa ja Ruotsissa ovat globaalisti todella uniikkeja. Merkittävä osa pienten lasten vanhemmista on huomattavan tiedostavia, vastuullisia ja sitoutuneita vanhemmuuteen. Siihen voisi luottaa enemmän ja se ei missään nimessä tarkoita riskiryhmien ja vakavissa vaikeuksissa olevien pienten lasten vanhempien unohtamista.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos, arvostan todella tätä näkemystä keskusteluun! 🩷

  • Viiru

    Se fiilis, kun asut Italiassa, jossa isyysloman pituus on 10 päivää ^^’. (Pidennystä saa vain, jos äiti kuolee, sairastuu vakavasti tai hylkää lapsensa.) Tosi ihanalta kuulostaa nuo pitkät perhevapaat ja mahdollisuus jakaa niitä!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Niinpä, Suomessa on kyllä valtavan hyvä tilanne jo.

  • Emma

    Saisinko kysyä, miksi pitäisi tehdä näin eli: ”Tässä kohtaa muistutan myös tekemään oikeasti tarkat laskelmat vero-, eläke ym. vaikutuksista ennen päätöksiä, tässä hyvä alku laskuriksi”? (Ja olisiko tuossa ehkä pitänyt olla joku linkki?) Vai oliko ajatuksena että laskelmat olisivat isälle perustelu jäädä kotiin?

    Meillä jako meni näin: minä olin 8,5 kk kotona ja puoliso eli isä oli 1 v 7 kk. Oikein mukavasti meni! En olisi halunnut jäädäkään pidemmäksi aikaa kotiin, tämä oli oikein sopiva. Ei laskettu mitään laskelmia, mihin viittaat.

    Nyt kun lapsi on jo koululainen, olen selkeästi henkisesti ykkönen, mutta isä on käytännön asioissa ykkönen. Eli minulta saa turvaa ja lohtua, empatiaa ja haleja, ja isi palvelee pientä kuningatarta kaikessa mitä hän keksii pyytää :D.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ah siinä on jäänyt linkkaaamatta, yritän muistaa päivittää. Kelan sivuille piti viedä.

      Ja laskelma on tärkeä tehdä koska tutkitusti naisille kohdentuu jopa 120k tulonmenetys loppuelämäksi lapsen saatuaan. On tärkeä ymmärtää oikeasti oma tilanne jotta tietää mitä päätöksiä on tekemässä. Saahan sitä sitten silti valita mitö haluaa, mut on ainakin tiedotettu päätös ja yhdessä keskusteltu perheen valinta taloudellisesta tasa-arvosta – eikä vain vauvavuoden ajaksi.

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Ja siis: viittaan siihen että tutkimuksissa perheet sanovat äidin jäävän kotiin taloudellisten syiden takia mutta samalla myöntävät ettei sitä laskelmaa ole tehty.

        Teidän tapaus ei siis tähän lukeudu!

  • Oravanpyörässä oravaperhe

    Ja monilla perheillä on tätä nykyä mahdollisuus jonkin verran varautua hoitovapaajaksoihin, tehdä järjestelyjä lainojen kanssa tms. Sitten on toki itselliset odottajat, työelämän ulkopuolella olevat perheelliset ja monet muut erilaiset perhetilanteet, joissa varmaan tehdään niihin sopivat ratkaisut.

    Itsellä on kokemus opiskelijabudjetista Kelan äitiysrahalle tippumisesta (ei ollut juuri mahdollista varautua siinä elämäntilanteessa). Toisella kertaa tilanne oli sitten se, että tuloero oli mun ja miehen välillä valtava (mun tulot alle viidesosan miehen tuloista), eli ei mitään mahista mun tuloilla elättää perhettä.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Oleellista onkin se että ola tilanne on selvä ja mahdollisen kumppanin kanssa yhdessä keskusteltu. 🩷

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.