Kävipä eräänä kauniina päivänä niin, että Ykköseltä irtosi toinen hammas. Kyllä me hihkuttiin kaikki onnesta, jee ja vau, kohta se hammaskeiju taas tulee! Nyt se tuo kolikoita!
Joskus yhdeksän aikaan, keskellä Kakkosen Parhaita*, totesin Insinöörille että täytyy muistaa laittaa sitten niitä kolikoita sinne tyynyn alle.
Kymmenen aikaan heräsin sohvalta oma kuola leuassa.
Seitsemältä aamulla heräsin äkkiä. Kuin kesken pahan painajaisen. Tajusin heti, mistä on kyse. Löin vielä nukkuvaa Insinööriä vauhdilla käteen ja huutokuiskasin: ”me unohdettiin se perkeleen hammaskeiju!”
Oli jo myöhäistä. Toiselle puolen asuntoa kuului, kuinka pieni kulmakarva nousi hämmästyneenä ylös ja otsa rypistyi. Täällä on edelleen vain minun ällöttävä hampaani.
Näin hajamielisten kekseliäiden vanhempien perheessä asialle löytyi pian selitys ja ratkaisu. Opetimme luonnollisesti Ykköselle, ettei mihinkään aikuiseen, satuhahmoon tai ei, voi luottaa. Kerroimme, että Hammaskeiju oli varmaan unohtanut tai mennyt ohi, ja että sille pitäisi jättää lappu että tietää tulla. Lappu laitettiin ikkunaan, ja jäimme jännittyneinä odottamaan.
Ja kuinka ollakaan, ihan minuutteja myöhemmin se laiska juoppo oli käynyt sekä vastaamassa lappuun että hoitamassa oman tehtävänsä!
Valtakunnassa kaikki hyvin. Yksi ällö hammas turvassa kirjan välissä, yksi tyttö ikionnellinen koska ”Hammaskeiju lainasi meiltä paperia, katso tässä on ihan samaa!”. Me vanhemmat toki tiedetään että kyseessä on taas yksi juoppo satuhahmo, joka pitää jossain kohtaa tappaa.
*jokailtainen sikermä, joka pitää sisällään mm. ikihitit ”mut, mut.. mulla on atiaa”, ”pahaa yötä!” ja ”mä haluun peiton, äiti laittaa” sekä uusimmat lainakappaleet ”mut kun mua pelottaa” ja ”äiti tuu vahtii mua”. Saatavilla hyvin varustelluista lastenhuoneista kautta maan.