Saamme tavallaan helpottavia uutisia: CLT-valmistaja, jonka kelkkaan emme lopulta uskaltaneet lähteä, on hakeutunut konkurssiin. Hirvittävän surullinen uutinen ja tuntuu pahalta niiden hyvien tyyppien puolesta, mutta samalla ei voi olla miettimättä miten hyvä päätös itse tehtiin. Huh.
Helmikussa on muutenkin paljon tohinaa. Kilpailutamme runkotoimittajia, viilaamme yksityiskohtia rakennustapaselosteeseen (mihin suuntaan ovien pitää aueta, pitäisikö sisälläkin näkyä puu?), valitsemme maalin julkisivuun (musta, tosi musta), vastaava mestari kilpailuttaa maatyöt ja teemme sen myötä ensimmäisen virallisen tilauksen. Toukokuussa alkaa! Lupa lähenee päivä päivältä: enää yksi naapurin kuuleminen ja erikoissuunnittelijoiden nimet puuttuu. Pieniä selvityksiä tehdään siellä täällä ja opimme mm. ettei Suomesta saa sellaista autotallin ovea, jota Helsingin kaupunki vaatii. Jännä.
Tähän kuuhun mahtuu myös kaksi todella isoa ja todella helpottavaa muutosta: löydämme väliaikaisen vuokrakämpän tulevalta asuinalueeltamme ja minulla loppuu yrittäminen. [highlight]Maaliskuusta alkaen saan taas kunnon palkkaa, huh mikä helpotus![/highlight] Tutustumme yhä enemmän tulevaan alueeseen ja ihmisiin ja rakennamme talostamme nukketalon oikeissa mittasuhteissa