Vitsi miten syvällä on sellainen ajatusmaailma, että kesäloma on joku megaiso spektaakkeli, jonka aikana tehdään kaikkea upeaa tai ainakin mieleenpainuvaa ja ydinmuistoja rakentavaa.
Vihaan pikkiriikkisen sitä, että tätä core memories -asiaa on alettua tunkea someen (ja itsekin olen sitä tehnyt, tietysti!). Se jotenkin vahvistaa taas sitä, että vanhempien tehtävä on olla lapsilleen kaikki ja varmistaa, että lapsen syvimmät muistot on ihania.
Ikään kuin suunnitellaan ja strategisesti toteutetaan sellaista lapsuutta, joita lapsi sitten kolmekymppisenä muistelee, kun meillä oli aina niin ihanaa siellä mansikkapellolla siellä marjoja yhdessä keräämässä ja sitten syötiin pullaa.
Mansikkapellossa ja pullassa ei ole mitään pahaa, mutta niiden nimeäminen #corememories luo kaiken päälle sellaisen romantisoidun kerroksen, josta voi kanssavanhemmat sitten hankkia itselleen paineita. Voi että kun meillä oli ihanaa!
Ja sitten toisaalla voidaan miettiä että hmm meillä oli kyllä myös ihan tosi raskasta kun kaikki näki toisiaan liikaa, tekeminen loppui kesken ja ruokaa piti olla jatkuvasti laittamassa. Kaikki nurkat oli sotkussa, unirytmit meni sekaisin ja rahat loppui kesken, tulisipa arki taas.
No niiiin lähdin hiukan sivuraiteille, mutta asiaan tämäkin liittyi! Odotuksista kesää kohtaan olin sanomassa, että on ne ainakin mulla edelleen niin tiukassa, että kun joku kysyy mitä olette kesällä tehnyt vastaan vahingossa vähätellen että no ei oikein mitään ihmeellistä, sillä ikään kuin luulen kysyjän odottavan, että ollaan oltu jollain isolla matkalla tai kerätty mansikoita pellolla (hah!), ja että meidän mökki + koti – setti olisi jotenkin pettymyksellistä.
Sitten olen aina kaivanut pääni pois berberistäni ja muistanut että niin, meillä on tosiaan ollut aivan mieletön kesä, suorastaan core memories – kamaa!
Ollaan oltu paljon mökillä (ollaan niin onnekkaita, että sellainenkin on) ja ollaan päästy vielä muidenkin mökeille vieraana, mikä on aina ihanaa. Ollaan nähty paljon ystäviä, lötkötelty laiturin vieressä ja syöty ihan tavallista ruokaa minimieffortilla, okei kerran grillasin Hanna Himankan kunniaksi. Kakkonen on kalastanut aamusta iltaan, minä ja Ykkönen ollaan lenkkeilty, Insinööri on surffannut ja rakentanut meille vähän terassiakin!
Pienet on kulkeneet paljain jaloin tai vähissä vaatteissa tai glitteriä päällä, syöneet ainakin yhden jätskin päivässä ja noin nolla grammaa mitään ravintorikasta. Kaikki nukkuu jostain puoliltaöin aamuysiin, mutta oon jo sen kanssa sinut. Nukutaan sit näin.
Hyttysenpuremia on joka jalassa tuhat ja hiukset on harjattu ehkä kerran kesäkuussa. Koti on huoltoasema, jossa pestään pyykit ja syödään beiget ruokamme, ei siellä ainakaan mitään varastoja olla siivoiltu tai projekteja edistetty.
Ollaan tehty paljon kivoja juttuja, oltu liikaa ruuduilla (paitsi minä hyvis, joka olen vain kirja kädessä jatkuvasti!), rakennettu hirmuisesti legoja, juhlittu yhtä 5-vuotiasta, siivottu kakkaa yhdeltä jos toiseltakin matolta ja juhlittu itsenäisesti potalle mennyttä pientä. On uitu 15€ muovialtaassa ja lähetetty isoja lapsia junalla milloin minnekin, yritetty ymmärtää logistiikkaa kun perhe on 2-3 eri lokaatiossa.
Ja hei: mun silmätulehduskierre on ollut jo kohta kolme viikkoa tauolla!!! JOKO?!?!
Rahat on loppu ja vatsat täynnä, kesää vielä paljon jäljellä ja kaikkea kivaa edessä. Esimerkiksi ihan tavallisia tiistaipäiviä. Sellainen kesä täällä, ihan tavallinen mutta paljon luksusta ja oikein hyvä niin.