Imartelusta on hyvä lähteä

Oltiin eilen ravintolassa syömässä, sellaisessa ihanassa jossa oli leikkipaikka ihan meidän pöydän vieressä. Ei sillä ruoalla niin väliä, kun saa juoda osan viinistään rauhassa! Leikkipaikka oli lisäksi sillä tavalla hyvin sijoitettu, että me kuultiin Ykkösen touhut, mutta se ei nähnyt meitä. Päästiin siis ihan etulinjalle vaklaamaan, mitä pieni tyttösemme juttelee muille lapsille kun vanhemmat ei ole paikalla. Ja mitä sieltä kuului? Yksipuolista, hellyttävää tutustumisyritystä:

”Saisinko tulla?

Sulla on hieno perhonen pinni.

Mä oon aika iso tyttö.

Samanlaiset kengät.

Mä oon kaksi vuotta!”

Aika hieno yksilö. Vitsi että sitä osaakin ikävöidä yhden työpäivän aikana.