Tämä on jo neljäs perjantaiaamu kun astelen piharakennukseen, laitan musan soimaan ja kirjoitan päivän duunilistan. Tänään listallani lukee:
9-11 Kirjoita!
11-12 Myynninmurtajat sparraus
12-13 Anyfin valmiiksi
14 Valeäidin uusi ilme w/ Kaisa @Kamppi
Miten ihanaa on saada tehdä tuon näköinen to do -lista. Että saa tehdä ihan rauhassa töitä, puuhailla omaan tahtiin juttuja jotka ovat tosi mieluisia, kiiinnostavia ja jännittäviä.
Samaan aikaan tätä kirjoittaessani sain kuvaviestin Insinööriltä: Kolmonen on pukenut päälleen mun urheilurintsikat ja hipelöi ”tissejä” onnellisena. Kaikilla on siis kaikki todella hyvin!
Siirryimme vuodenvaihteesta malliin, jossa minä hoidan Kolmosta maanantaista keskiviikkoon ja Insinööri vuorostaan torstaina ja perjantaina. Koronan pakottama etätyömalli ja talomme sopii tähän tosi hyvin, pakenemme kumpikin vuorollamme piharakennuksen suojiin tekemään ihan rauhassa töitä.
Nyt olemme tasaantuneet rooleihimme niin paljon että tammikuun alussa pohtimani morkkis on kokonaan tiessään. Kolmonen viihtyy super hyvin Insinöörin kanssa (no, tietty) eikä myöskään enää itke perääni. Moikkailemme muutaman kerran päivässä joka tapauksessa kun käyn sisällä syömässä ja sitten jatkamme kukin hommiamme: Minä läppärin ja Kolmonen rintsikoiden kanssa.
Imetys on näinä työpäivinä joskus vain kerran tai kaksi päivässä eli ihan normaalia tahtia oikeastaan. Kolmonen on myös hienosti oppinut nukahtamaan vaunuihin päivisin ilman tissiä.
Itselleni haluan antaa kiitosta siitä, että en oikeasti vaadi Insinööriltä mitään ihmeellistä kodin siistinä pitämistä. Työpäivien jälkeen kotona näyttää usein siltä lapsiperheissä näyttää, ja silloin on oikeastaan ihan mukava itsekin siivoilla ja palautua sillä töistä.
Toisaalta annan kyllä Insinöörille kiitosta siitä että hän on hienosti ottanut haltuun kodin pyörittämisen! Ruoassa löytyy ja asiat on tulleet hoidettua.
Hyvä uutinen on sekin että tammikuun alussa pelkäämäni taloudellinen pudotus näyttää turhalta: sain ihanan, ihanan työtehtävän kun sovittiin Reiman kanssa että autan noin päivän viikossa Reima Kit-palvelun kehittämisessä ja kevään paketin rakentamisessa. Kit on mun lempilapseni kun olen sitä jo pitkään tehnyt ja lisäksi tämä meidän kolmen naisen tiimi on mahtava! On niin super kivaa miettiä vaikeita, monimutkaisia asioita yhdessä ja ratkoa asioita.
Tätä olen kyllä kaivannut ihan hurjasti ja olen kiitollinen että saan sitä tehdä, myös toki siksi että tämä projekti turvaa palkan maksamisen heti hoitovapaani alkuun.
Huono puoli on se, että ylläri ylläri: Mulla on nyt vähän liikaa töitä. Saan juuri ja juuri tehtyä kaiken näissä kahdessa päivässä ja silti jää aina vähän tekemättä jotain sellaista minkä oikeasti pitäisikin edistyä. Tässä blogimaailmassa on myös hiukan haasteellista olla täysin poissa töistä su-ke, jolloin olisi parhaat postauspäivät. Kaiken etukäteen ajastaminen tuottaa vähän ekstratyötä, joten jonkin verran teen kuitenkin vielä iltaisin / päiväuniaikoina.
Leppoisat urheilutauot päivän aikana tuntuu juuri nyt aikamoiselta vitsiltä, mutta ehkä siihen vielä päästään. Eilen illalla kahdeksalta olin (sähköpöydästäni huolimatta) kerryttänyt 1500 askelta. Sitä arvostaa vielä entistä enemmän sitä että saa normiarjessa liikuttua kuin vahingossa. En lainkaan kaipaa elämää jossa vain istutaan koneen ääressä.
Neljä viikkoa sitten sanoin että tuntuu kuin elämään olisi tullut valtavasti uutta aikaa. Siltä ei enää tunnu, lolz. Sitäkin enemmän elämään on tullut suuntaa, intohimoa, oivalluksia, luovuutta ja onnistumisen iloa. On tullut myös tasaisempaa vanhemmuuden ja kodin pyörittämisen jakoa, tasaisemmin jakautuvaa taaperon rakkautta ja rutkasti uusia hauskoja elämyksiä kaikille.
Ei tarvitse miettiä hetkeäkään onko ratkaisu ollut oikea: rakastan tehdä töitä, mutta rakastan myös olla kotona taaperon kanssa ja nyt saamme kummatkin Insinöörin kanssa kumpaakin.
Insinöörillekin on toki käynyt aivan odotetusti niin että työt eivät mystisesti vähentyneet vaikka mies on vähemmän töissä. Hän pakertaa aika pitkiä päiviä ma-ke ja on ehkä hivenen stressaantunut (kaikella lämmöllä rakkaani!) iltaisin. Uskon että tämä tasaantuu kevään edetessä kun hän ja muu organisaatio oppivat uuden rutiinin, mutta eihän se helppoa ole.
Viikot ovat siis yhtäkkiä sittenkin aika täynnä kaikenlaista, mutta se kaikki on vain hyvää. Tämä on parasta.
Kuvat: siloittelemat kännykän räpsyt pitkin hoitovapaata ja työviikkoa. En itsekään enää muista mitkä näistä ovat työpäivien aikaisia ja mitkä ei!