Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Muutan pois huomenna (mut tyypit sais tulla mukaan)

Kakkosen huoneessa on rinkka, kolme makuualustaa ja ruskea, karvainen tyynynpäällinen. Ne liittyivät kuulemma Ykkösen ja kavereidensa leikkiin. Torstaina.

Olohuoneessa on Aku Ankka-kirja, kaksi nukkea, viinilasi, juomalasi, rasiallinen tusseja, kaksi penaalia, yksi nuken vaippa, kolmen lautapelin osia, rikottu kompassi ja neljät nukevaatteet. Siivosin sen eilen.

Saarekkeella on kolme juomapulloa, kasa laskuja, lehtiä ja mainoksia, yksi rikkinäinen mikrofoni, uusi passi (ei hitto pitäisi hakea lapsille kans uudet), jokin työkalu, lasten kuulosuojaimet ja kaksi kirjaa joita en aio lukea.
Saarekkeen vieressä on eiliset kassit: kaksi kassia lastenvaatteita, kiipeilyn tarvikkeet (seassa likaisia vaatteita, urheiluvaatteita ja juomapullo. Kolmen kerroksen kamaa). Minun käsilaukkuni irvistelee siellä myös.

Astianpesukoneessa on tietysti puhtaat astiat ja tasot sen ympärillä notkuvat likaisia astioita. Kolme kaapin ovea on auki.

Ruokapöydällä on edellisen ruokailun astiat ja kasa legoja. Pari muropakettia ja pussistaan unohtunut leipä. Keskellä olohuonetta on lähes kaikki talouden legot. Usko tai älä, kaikisa sotkuistamme tämä häiritsee minua vähiten.

Olohuoneessa on myös mikkiständi, jonka luo on raahattu yksi ruokapöydän tuoleista, vanhat leikkirummut ja Ykkösen ompelema pöllö (?) kurkkaa sohvan alta. Työpisteemme ei kahdeksan kuukauden asumisen jälkeen ole edelleenkään saanut osakseen muuta huomioita kun aina uuden (hoitamattoman) kasan paperia.

Rappusten ekoilla kolmella rapulla on kasoja matkalla yläkertaan, alaspäin mennessä pari muovipussia odottaa kantajaansa.

Todellakin no filter.

Tämän kaiken kohtasin oltuani ensin yläkerrassa puolisen tuntia siivoamassa: Siellä heitin kymmeniä esineitä suunnilleen paikoilleen, petasin sänkyjä ja viikkasin vaatteita kaappiin. Ehkä ensi viikonloppuna sitten päästään siihen oikeaan siivoukseen, ajattelin vielä siellä optimistisesti. Imurointi ei vaikuttanut ihan niin kaukaiselta haaveelta kun sain viimeisenkin slimepurkin ja vauvanvaatteen pois kylpyhuoneen lattialta.

Keskikerrokseen tullessani aivot räjähti. Teki mieli huutaa että vittu mä muutan pois huomenna. En kaipaa tätä helvetin sotkua elämääni.

En jaksa että joka helvetin viikonloppu tuntuu menevän siihen että siivoan. Ei, en siivoa oikeastaan vaan siirtelen tavaraa paikoista toiseen. Siirrän taas sen saman viltin lattialta takaisin koriinsa. Huuhtelen juomapulloja ja taittelen tyhjiä maitokartonkeja. Määrittelen vaatteita (pyykkiin, kaappiin, kiertoon, jonkun päälle – nyt piti jo pukea!) ja raivaan astioita.

Kaikki sellaisia tekoja, joita ei tarvitsisi tehdä jos joku toinen (tai minä) olisi laittanut ne kerralla paikoilleen. Kärsin kahdenlaisista vääristä geeneistä. Toisista, joissa asiat ei ole niin justiinsa ja voihan se tossa nyt hetken olla. Toisista, joissa tulee selkäsaunaa jos sänkyä ei ole pedattu.

Joka toinen päivä iloitsen rauhasta ja leppoisasta meiningistä, joka toinen päivä tekisi mieli karjua että minä muutan nyt pois, en jaksa tätä. Haaveilen kotiin tulosta niin että vastassa olisi koti ja sen kalusteet, ei kasat ja jäänteet.

Miettikää jos olisi oma kämppä. Pieni, oma yksiö vaikka, jossa kaikelle olisi paikkansa. Tavarat kauniisti aseteltuina ja viherkasveja jotka eivät kuole. Tuoreita hedelmiä pöydällä ja päivän posti nätisti yhdessä kasassa. Ehkä joku kiva taustamusiikki ja kahvi siellä kuule jo porisee valmiina. Huoneessa tuoksuisi hennosti sitrus, ei eilisen ruoka ja urheiluvaatteet. Istahtaisin sohvalleni, jonka selkätyynyt eivät olisi painautuneita, eikä niiden välissä olisi legoja ja karkkikääreitä.

Lukisin sisustuslehteä, joka tuntuisi inspiroivalta, ei ahdistavalta. Suunnittelisin ehkä jotain taulua seinälle, nyt kun sen seinän näkisi kaiken kaaoksen takaa. Siinä seinässä ei muuten olisi mustia viivoja, kädenjälkiä ja sinisen tuolin selkänojan rantua.

Sinne kyllä pitäisi vielä jotenkin saada nämä kolme (kohta neljä eisssaatan…) maailman rakkainta apinaa ainakin käymään. Touhuamaan ja pitämään ääntä ja sitten PUF kaikki niiden ja mun tekemät sotkut vain häviäisi ihan muina Maija Poppasina. Saisin kainaloon tyyppejä, vaikka niillä olisikin vähän likaiset vaatteet ja hampaat harjaamatta. Olisi räkätystä ja vilttien heittelyä.

Joo, muutan pois. Mutta otan nämä mukaan.

JAA
28 Comments
  • Anna
    helmikuu 10, 2019

    Samaistun! Paitsi kun katson tuota kuvaa niin huokailen vain, miten ihanan näköistä teillä on! ❤ Terveisiä pikkaisen isompien lasten perheestä, jossa sama meno jatkuu…

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      Kiitos, kiva kuulla että näet kauneutta roinan läpi 😀

  • Sisko
    helmikuu 10, 2019

    Hei enää 20v ja pääset pienistä kullannupuista eroon ja saat siistin kämpän. Eläkkeelläkin ehtii. I so feel you…

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      ..mutta entäs tämä aviomies..?

      • Noora
        helmikuu 10, 2019

        Mä oon jo pahimpina hetkinä pohtinut, että onneksi mies on mua viisi vuotta vanhempi ja naiset elää muutenkin pidempään… 😂 Kyllä se siisti kämppä siellä jossain odottaa!

        • Valeäiti
          helmikuu 10, 2019

          Aaaaahhahahahha 😂😂😂😂

  • Maijalan Anna
    helmikuu 10, 2019

    Meillä juhlittiin eilen 2-vuotissynttäreitä. Niitä valmistellessa viikon ajan siivosin joka päivä. Eilen näytti ihan kivalta, just juhlien ajan, mutta tänään noi 3,5- ja 2-vuotiaat on levittänyt joka ainoan tavaran pitkin lattioita. Sekä ala- että yläkerrassa. Aamulla vielä tuntui ettei haittaa, koska mulla on kolme valtavaa kimppua tulppaaneja, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa ärsyttää.
    Ja joo, meillä myös se kolmas tyyppi tähän sotkemaan tulossa kesällä.

    Realiasti minussa kyllä muistaa myös sen opiskelijakämpän ja tietää, että ihan omia geenejäni saan syyttää 🙈 Olis vaan tosi paljon kivempi syyttää vaikka sitä puolisoa.

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      Myönnän, ei munkaan kämpät ole aina täysin sotkuttomia olleet. Mutta se tässä onkin ärsyttävää – nyt ei ole ollenkaan varaa olla itse sotkuinen kun pitää olla joku kävelevä esimerkki koko perheelle!

  • Taisku
    helmikuu 10, 2019

    I feel you! Aina, AINA saa tehdä kaikki siivoushommat yksin! Sitten kun asiasta viimein (taas) vetää hirveät raivarit, mies muistaa ehkä kerran tyhjentää tiskikoneen.
    Toisaalta oon yrittänyt pitää mielessä sen sinkkuaikojen olon, kun toivoi omaa perhettä ja että ei aina tulisikaan kotiin omille jäljilleen. Ja eipä sekään ajatus minun päässä kauaa pysy, joten muisti on ainakin samanlainen kuin muillakin tässä perheessä.

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      mä en jaksa että siitä pitää sanoa tai vetää raivareita. Olisi ihanaa että näitä juttuja miettisi perheessä useampi.

  • vaaleanvihreä
    helmikuu 10, 2019

    Isommat lapset meillä. Joskus teini imuroi koko talon huvikseen. Mutta siivousvastuu on pitkälti minulla, enkä tykkää siivoamisesta.
    Kun siivoaminen ei nappaa, väsyneenä nappaan lapsen kuulokkeet ja nuorin lapsi on tehnyt äidille siivousmusalistan.
    Tänään viikkailin pyykkejä ja imuroin kuuntelemalla äänikirjaa. Pitäisi selvästi sijoittaa vastamelukuulokkeisiin. Muuttuisi siivous ihan kivaksi.

    P.S. isot lapset jättävät vähemmän pientä tavaraa lattioille. Kaikki urheilukamat ja muu sälä täyttää kulkuväyliä. Ja saa olla varovainen, että ei yöllä taita jalkaansa pallon päälle astuessa. Raivaus siis jatkuu..

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      Odotan kovasti sitä että nää lapset alkaisi tehdä kans jotai. Jos vain joku jotenkin kasvattaisi ne siihen…

  • pilami
    helmikuu 10, 2019

    Mun täytyy ihan rehellisesti sanoa että isommat neliöt pelastaa meidät kaaokselta (140 m2 yhdessä tasossa) verrattuna aiempaan elämään. Eteisemme ei mene tukkoon vaikka lattialla kuivuu neljät luistimet ja nurkkaan on unohtunut Ikea-kassillinen roinaa, olohuone toimii vaikka sohvapöytä on täynnä kirjoja ja muuta sälää, lasten lelut pysyvät pääsääntöisesti niiden omissa huoneissa. Toki on niin, että kun alkaa siivota, menee monta tuntia tavaroiden kuskaamisessa paikoilleen ja keittiön tasot ovat ylipäätään aina täynnä astioita. Mutta olen kyllä taipuvainen ajattelemaan että asunnon koolla ja pohjaratkaisulla on valtavan suuri merkitys kaaoksen kesyttämisessä. Ihmisenä olen kuitenkin aika laiska. Edes siivojaa en ole saanut hankittua meille lattioita pesemään joka toinen viikko. Itse täytyy nyt sekin sit tehdä. Edelleen.

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      Kyllä, neliöt auttaa! Kerrokset ei. Monesti asioiden vieminen paikalleen on ihan aidosti niin vaivalloista ettei itsekään heti viitsi. Ja siitä se sitten lähtee n

  • pilami
    helmikuu 10, 2019

    Aijoo. Se mikä saa mut kyl välillä raivon partaalle on miehen omituinen tapa tyhjentää kauppakassit pöydälle!! Mitvit!? Voisko ne riisi- ja makaronipaketit laittaa ihan sillä samalla vaivalla suoraan sinne laatikkoon, jossa niiden paikka on eikä jättää siihen laatikon yläpuolella olevalle tasolle nätisti riviin aseteltuna. En ymmärrä. Edes kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen. Sillä tavalla sitä kaaosta synnytetään ja ylläpidetään. Nih! (No, miestä ärsyttää mun tapa potkaista kengät sinne tänne pitkin tuulikaappia kotiin tullessani. Ehkä olemme sittenkin sujut. Anoppilassa yritän aina hirveästi skarpata ja asetella ne kengät nätisti vierekkäin.)

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      Kengät. Mun yksi pahimmista raivon aiheista. Omg.

  • Tytti
    helmikuu 10, 2019

    Meillä on ihan samanlaista, mutta voin silti jakaa vinkkejä miten voisi olla toisin – ja aina hetkellisesti onkin.

    – Deadline tavaroiden järjestämiselle ja sen jälkeen jätesäkkiin ne mitkä ei ole oikeilla paikoilla. Kummasti saa lapset osallistumaan. Karenssin pituus riippuu ehkä siitä mitä säkkiin menee.

    – Pyykkiin n-y-t-nyt kaikki vaatteet joita aiotte käyttää seuraavan kahden viikon aikana, koska seuraavasta pyykinpesupäivästä ei ole tietoa.

    – Työkaveri kertoi, että heillä eteisessä lojuvat kengät/takit/reput/hanskat siivoaa päivittäin vanhin niistä perheenjäsenistä, joiden tavaroita on levällään. (Meillä se olisi aina minä, joten ei olla otettu käyttöön. Mutta nerokas ajatus sinänsä ja kuulemma isommat koululaiset alkoi samantien laittamaan kamansa paikalleen.)

    – Sitten toki se klassikko, vähemmän tavaraa! Tylsän kuuloinen ratkaisu mutta toimii.

    – Kihomatojen swot-analyysistä nostaisin vielä nurkasta ”mahdollisuus” esiin sen että voi hyvällä syyllä laittaa ihan kaikki lelut sivuun muutamaksi viikoksi. Ne on helppoja viikkoja raivauksen osalta (toki mieluummin otan viikottaisen raivoa… raivaamisen kuin madot).

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      Kihomadot! Nyt on kovat aseet piipussa! Eniten mua vituttaa tässä se että asiaa joutuu ajattelemaan ja kannattelemaan. Ettö lapset pitäisi kasvattaa tähän jollain konstilla kun ei itsekään ole asiasta aidosti kiinnostunut. Vähän semmonen ”tämäkin vielä” olo.

  • Riikka
    helmikuu 10, 2019

    Tunnistan kaiken. Meidän lapsemme ovat vielä pienemmät ja jotenkin olin toivonut, että ympäriinsä olevan kaman määrä olisi vähän jo tuohon mennessä hellittänyt, mutta en toisaalta tosiaan tiedä, missä he siisteyteen oppisivat. Tai 1v 8 kk kuopus itse asiassa juuri tällä viikolla siivosi oma-aloitteisesti pikkuautot laatikkoon ennen kuin tuli syömään, minkä oli siis selvästi oppinut päiväkodissa, mutta eivätköhän tuollaiset tavat täällä kotona pian karsiudu. En ole itsekään mitenkään huikea ylläpitämään siisteyttä, ja mies on aivan käsittämätön. Olen ehkä itsekin lähinnä vain antanut periksi oman mielenrauhani vuoksi.

    Olin taannoin työmatkalla isossa huoneessa aika luksushotellissa. Parasta parasta PARASTA siinä matkassa oli pitää huone täydellisessä järjestyksessä ja palatessaan löytää se sama järjestys (tai jopa välissä siivottuna vielä tietty). Taisin sanoa tämän myös vähän liian monelle kollegalle palattuani. Olihan se ihan ammatillisestikin mielenkiintoinen reissu, krhm.

    • Valeäiti
      helmikuu 10, 2019

      Haha oli varmasti ammatillisesti tosi hyvä! 😂😂

  • Ella
    helmikuu 11, 2019

    Siis niin tuttua, että pakko ihan kommentoida. Muutettiin pari kuukautta sitten meidän uuteen omakotitaloon, jossa neliöitä melkein tuplasti enemmän ja ennen muuttoa naiivisti ajattelin, että siellä meillä on aina siistiä, koska enemmän tilaa ja itsekin haluais jotenki pitää kaiken koko ajan puhtaana, kun kerrankin on kaikki uutta ja hienoa. Kuinka väärässä olinkaan. Tuntuu, että nyt on vaan laajempi ala, mille kaikki tavarat voi levitä. Ja kun kerrankin saa rykästyä kaiken puhtaaksi kerralla, aattelee, että nyt en päästä enää kaaosta valloilleen. Kunnes sitten taas seuraavana päivänä näyttää jo samalta ku ennen siivousta. Huoh.

    Edellinen kämppä oli muuten kaksikerroksinen ja toi portaille kertyvä tavara on niin tuttua sekin. Jotenkin vaan puoliso vaivatta hyppi aina kasojen yli mennessään (joskus tosin manas, että pakkoko näitä tavaroita on tässä säilyttää 😒). Usein vaan huomas ajattelevansa, että yhden asian takia en vielä lähde yläkertaan ja sitten niitä keräili siihen portaille. 😁

    • Valeäiti
      helmikuu 11, 2019

      joo HAHAHAH miten minäkin ajattelin että täällä kaikki helpottaisi! Voi minua.

  • Anna A
    helmikuu 11, 2019

    Mä niin tiedän ton tunteen ja allekirjoitan kaiken!

    Varsinkin nukkuvat lapset voisin ottaa mukaan, silloin ne on niin söpöjä, että tekis mielivaan pussailla niitä (ja herättää) 😀

    Oi puhdas, hiljainen, kasaton koti…

    • Valeäiti
      helmikuu 11, 2019

      Joo nukkuvina etenkin! Ja sillai et käpertyvät sopivaan aikaan aamulla kainaloon herättämään.

  • Katjasa
    helmikuu 11, 2019

    Kaaoksen saa aikaiseksi myös siten, että kaksi aikuista ihmistä on samaan aikaan jossain kaatoflunssassa… Ei oo paljon siivottu tai ylipäätään kiinnostanut tavaroiden oikeat paikat. Tällaista siisteyttä ja järjestelmällisyyttä rakastavaa ihmistä tilanne vähän syö. 😀

    Toisen aikuisenkaan ihmisen kanssa siisteyskäsitykset ei mene aina ihan yksiin… saati sitten lasten kanssa. Koska itse olen meistä se järjestysneurootikko, niin olen ratkonut kodin tavarakaaosta tekemällä järjestelyn mahdollisimman helpoksi: 1) karsimalla tavaraa 2) järjestämällä jokaiselle tavaralle oman paikan sinne missä sitä yleisimmin käytetään. (Esim. Miksi säilyttää meikkipussia kylppärissä jos kuitenkin meikkaan olkkarissa ja sinne pöydälle se kuitenkin jää) 3) oma rutiini papereiden käsittelyyn, jotta niitä ei jäisi pöydille pyörimään (jos ei ehdi heti käsittelemään niin sivuun ja vaikka kerran viikossa tämän kätkön läpikäyminen)

    ….ja sitten jos mies kuitenkin jättää tavaroitaan pitkiksi ajoiksi outoihin paikkoihin niin teen sellaisia dumppauskasoja mihin kasaan kaiken löytämäni irtosälän. En ala sen kamoja sorttailemaan oikeille paikoille. 😀 (joo oon varmaan ihan kamala Justiina, mutta meillä tää on toiminut)

    Mutta helppohan se on huudella ideoita ja ohjeita, kun on luonnostaan järjestelmällinen luonteeltaan ja ei oo niitä perke…. kaikkia ihania leluja siivottavana kahden aikuisen taloudessa. Unohda siis kaikki edellä kirjoitettu ja ota tästä iso kasa sympatiaa, kyllä se siitä. ❤️❤️❤️

    • Valeäiti
      helmikuu 11, 2019

      Kaikki hyviä pointteja ja kaikki kariutuu kun taloudessa on myös apinoita! Pitää vaan alkaa nyt opettaa niitä mutta hitto kun ei j a k s a . TÄmäkin vielä.

  • Hanna
    helmikuu 17, 2019

    https://paikkakaikelle.fi/2019/01/27/onko-kodin-jarjestaminen-yhta-taistelua/

    Tuolla blogissa on ton nimenomaisen kirjoituksen lisäksi paljon muutakin puhetta just tästä sun kuvaamasta ongelmasta, mikä on varmaan suurimmassa osassa perheistä niin tuttu asia.

    Tykkään siitä, että noissa kirjoituksissa kodin järjestystä ei käsitellä pelkästään tavaroiden tai säilytyspaikkojen kautta, vaan paljon syvällisemmin vuorovaikutuksesta, tavarasuhteesta ja kaikista lähtien.

    • Valeäiti
      helmikuu 17, 2019

      kiitos, hyvä vinkki! Viisaita sanoja tuolla!