Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti hetki sitten
aikovansa lähteä kahdestaan esikoisensa kanssa reissuun ja kyseli vinkkejä hyviksi hotelleiksi. Hain heti popparikulhoni. Mikään ei ole varmempi arvostelumagneetti kuin maininta siitä, että aikoo jättää pienen (toim. huom.: 17kk. Ykkösestä tuli siinä kohtaa isosisko) lapsen
yksin eli isänsä tai vaikkapa mumminsa hoitoon.
Sieltähän se sitten tuli:
Mua ei suinkaan ahdista sun puolesta, vaan nimenomaan sun lapsen puolesta, hei. Se, että sanot et asia on pienelle lapselle yhdentekevä, oletko paikalla vai et, kertoo jotakin sun suhteesta häneen. Eikä kovin moni äiti voi katsoa sitä kauheen hyvällä. Se et sun miehes on matkoilla koko kevään, on vähintäänkin yhtä arveluttavaa, mutta hän ei kirjoittele siitä kuitenkaan blogia, joten on mun mielestä vähän kuin tän keissin ulkopuolella. Vai haluaako hän et isänkin elämää aletaan täällä ruotimaan, vaikkei hän blogia pidäkään. Tottakai arvostelu kohdistuu siksi sinuun.
Hetkinen nyt saatana. ”Eikä kovin moni äiti voi katsoa sitä kauhean hyvällä”? ”Tottakai arvostelu kohdistuu siksi sinuun”? Kertoisiko joku vielä minulle, miksi Satun valintoja pitää ylipäänsä arvostella? Ja hei, jos et voi katsoa hyvällä, katso muualle.
Taas mietin,
kuinka äiti on äidille susi. Pahimmat arvostelijat vanhemmuuteen löytyy aina sieltä samasta epätoivon lätäköstä, jossa me kaikki uimme.
Vanhemmuus on välillä ihan törkeän vaikeaa. Kaikille meille annetaan sama epäkiitollinen tehtävä selvittää kryptisen mytyn käyttöohjeet ja sietää sitä että se silti huutaa, vaikka parhaasi teet. Teet mitä teet, tunnut tekevän väärin.
 |
| Huomaa puutteet: Lapselle tarjotaan sokeria, hanskat puuttuu ja lapsi on netissä ilman lupaa. |
Matkan varrella teemme satoja valintoja: Miten puen lapsen, mitä syötän sille, missä se nukkuu ja miten se viettää aikansa hereillä. Suurin osa valinnoista menee oikein, osa ei ehkä toimi. Jokainen valinta on kritiikin paikka.
Sitä kritiikkiä saadaankin sitten ihan pyytämättä ja yllättäen. Jos ei anopilta kuulu riitasointuja, niin kyllä internet sen sinulle tarjoaa. Kokeile vaikka kysyä jossakin FB:n mammaryhmässä, mikä purkkiruoka on parhaan makuinen. Lupaan, että saat alle viidessä minuutissa vastauksen ”mikset tekisi itse niitä soseita?”. Kommentti, jossa ei vastata kysymykseen vaan ujutetaan kritiikkiä kysyjää kohtaan ei ole avulias ehdotus vaan vain ja ainoastaan paskamainen kommentti.
No kyllä muakin vaan ahdistaa nämä ”viikoksi anopille hoitoon” jutut. En voisi kuvitellakaan jättäväni omaa samanikäistä noin pitkäksi aikaa, tai edes muutamaksi päiväksi, kun itse lähtisin reissuun aurinkoa ottamaan. Noin pienellä lapsella on aivan erilainen aikakäsitys kuin edes vähän isommalla. Jo pelkkä hoitopäivä on pienelle tosi pitkä siivu.
Ääh, ööh, noh, huh, juuh, siis ottaa välillä koville lukea sun blogiasi 😀 koska tuntuisi itse pahalta olla viikko erossa pienimmästä, tai isommastakaan. En pystyisi olemaan erossa puolitoistavuotiaasta viikkoa.
Hormonihuuruisten äitien päässä tuntuu riehuvan ”hyökkäys on paras puolustus” -ajattelu. Jos yhden vanhemman valinta oli eri kuin jonkun muun, on parempi haukkua sen toisen valinta. Silloin oma muuttuu oikeammaksi.
Joskus tarkoituksena lienee aidosti auttaminen. Että voi, tuo raukka on valinnut väärin ja nyt sen lapsi kärsii. Minun tehtäväni on se pelastaa. Kerronpa tälle äidille, miten väärin hän toimii. Annan vain hieman palautetta!
Palautetta ei ola aina pakko antaa. Haluaisin muistuttaa: jos sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.
Ai elämää ei voi optimoida hyvinvoiva, hyvin toimeentuleva keski-ikäinen nainen, joka suunnittelee tässä tapauksessa aurinkoreissua omaan auringonottohaluunsa vedoten. Mielestäni tässä tapauksessa elämäänsä voi optimoida juurikin niin, että siirtää joko matkaa tai ottaa oman pienen lapsensa mukaan.
Olisipa kyseessä edes vain vanhemmuus. Samaan paskaan törmää kuitenkin netissä ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Lemmikkien omistaminen, yrittäjyys, kulutusvalinnat ja matkustelu – ihan kaikkea voi ja pitää arvostella.
Maailmamme on rikki. Liian moni tuntuu ajattelevan että Internetissä on joku väärässä ja minun on hänet korjattava. Ei muuten ole. Voit ihan hyvin olla vain hiljaa.
Juuri tästä puhumme
Lauran kanssa Valeäidin Nauhoitusten kaikkien aikojen ensimmäisessä jaksossa. Mietimme, miksi siellä netissä oikein roikutaan muita arvostelemassa ja miten sen voisi lopettaa. Kannattaa kuunnella, sillä meillä on tarjota ratkaisut parempaan nettimeininkiin! Apuna meillä on Ykkösen eskarista saama ongelmanratkaisuapulainen. Voitto!
Lainatut lauseet Satun blogikirjoituksen kommenteista anonyymeiltä käyttäjiltä.
