Pitikö sitä leikkiä normaalia työssäkäyvää aikuista? Note to self: Ei ne afterworkit sovi silloin kun workina on vähän nukkuminen. Eilinen meni siis äitiä vähän väsyttää – moodissa, mutta tänään olen taas jokseenkin elävien kirjoissa. Eilen oli kuitenkin kuulemma 9. päivä eli Kakkonen täytti 11kk, onnea palleroinen! Tämähän on sinänsä ihan kamala huomio, että sen mukana tulee kuukausi armonaikaa ennen synttärijuhlia ja vauvavuoden taakse jättämistä. Tällä kertaa olen siitä jopa vähän haikea, taaperot on ihania mutta kyllä (helpoissa) vauvoissakin on puolensa.
Sen kummemmitta puheitta, katsotaanpas taas miltä meidän pikkuburrito näyttää himpun vajaa yksivuotiaana.
Kakkonen 11kk:
- Seisoo ilman tukea. Aika pitkään ja aika vakaastikin jo, leikkien samalla vaikka lelulla. Osaa myös mennä tästä kyykkyyn ja takaisin ylös, ja tänään on näyttänyt tosi paljon siltä että harkitsee jo sitä ekaa askeltaakin. Kävelee jo täysin sujuvasti tukea vasten, myös vain yhden käden varassa ja käännöksiä tehden.
- Kiipeää. Ihan niin kuin siskonsa, suurin vetovoima näyttäisi olevan ylös-, ei eteenpäin. Kaverin löytää seisomasta uunin vetolaakon kahvan päältä ja pikkujakkaralta tai sitten se istuu muina muina miehinä parven rappusten alimmalla portaalla. Yritys on myös kova päästä seisomaan potan sisään, mutta koska sinne kaksi jalkaa on vähän liian paksut, hyvänä kakkosena on taaperokärry. Miksi kävellä sillä kun voi seistä sen sisäpuolella ja tanssia?
- Osaa avata lipastojen laatikot ja kaappien ovet. Crap.
- Vetää ruokaa kaksin käsin, pinsettiotteella ja lusikalla. Paitsi silloin kun ei syö mitään. Kymppikiloa ei vieläkään ole mennyt rikki, tähän varmaankin osin allergiat vaikuttaa. Allergioita alkaa olla jo pitkä lista, toistaiseksi maidon lisäksi ainakin muna, kala, tomaatti ja porkkana vetää luonnon omat poskipunat paikoilleen. Veikkaan että vehnäkin saattaa olla pahiksena. Onneksi nämä ei kuitenkaan liikaa näytä haittaavan. Juo mukista autettuna ja nokkamukista itse. Hampaita on seitsemän.
- Nukkuu yhdet päikkärit suunnilleen klo 12-14, jos ei olla liikkeellä autoilla tai vaunuilla. Nukahtaa käytännössä itse maitotonkan juotuaan (vaatimattomat 2,5dl) ja posottaa usein 1,5h tai pidempääkin. Yöunille simahtaa kahdeksan ja yhdeksän välillä, joskus myöhemminkin jos ne ylimääräiset päikkärit on löytäneet miehen. Ja saisinko niitä fanfaareja: nukkuu usein yön läpi heräten vasta seitsemän aikoihin. Ja jos vähän ynähtääkin, kevyt silitys nukuttaa uudestaan uneen. Tämä niinä päivinä kun mahassa ei paina pahat allergiat. I like.
- On siirtynyt maitobaarin vakioasiakkaasta pullomieheksi. Sujuvasti, kitinöittä ja vaivatta. Miksi tein taas tästä niin vaikean päätöksen, kun tiesin että elämä helpottaa superisti. Ah.
- Ei puhu vieläkään, mutta kuka mitään sanoja tarvitsee kun voi kiljahdella niin kuin dinosaurus, murista niin kuin karhu tai osoitella haluttuja kohteita vaativasti määkien kuin suomalainen Teneriffalla.
- Alkaa vaikuttaa yhä enemmän älylliseltä olennolta. Ymmärtää selkeästi puhetta paljonkin, ja joskus jopa tottelee sille annettuja käskyjä.
- Rakastaa sukkia. Omia, siskon, äidin, isän, puhtaita, likaisia, märkiä, kuivia. Kaikki käy ja suuhun menee.
- Rakastaa myös kaukosäätimiä, kännyköitä, hammasharjoja, legoja, Late Lammasta, tanssia, laulua ja portaita. Kiipeää portaita ylöasalas samalla ilkikurisesti kikattaen, ja istahtaa lopuksi rapun reunalle niin kuin isot pojat.
- On vieläkin epätodellisen ihana, iloinen seuramies, joka viihtyy jopa lääkärissä. En tiennytkään, että lapsen korviin voi katsoa ilman että tyypistä pitää edes kiinni, saatika väkisin kolmen ihmisen voimin. Tai että sen sormesta voi ottaa verikokeen ilman itkua. Kumma tyyppi.
Jos tätä asiaa muuten katsoisi kehityskeskusteluna, olisi varmaan bonarien paikka. Viime katsauksessa oli selkeinä kehitystavoitteina imetyksen vähentäminen (check), yöunien parantaminen (check) ja päiväunien vähentäminen yhteen (check).
Kyllä mun täytyy taas kerran tähän kirjoittaa että Kakkonen sinä olet ihana. Me tykätään susta aaaaaaivan hurjan paljon. Pysy aina pikkuveljenä!
