Mä olen aina sanonut että haaveilen joskus kirjoittavani kirjan, mutta kun en tiedä mistä ja miksi ja kuinka ja en ainakaan varsinkaan osaisi. Tulisi liian huonoa tekstiä kököllä juonella ja hirveällä määrällä kielioppivirheitä.
Olen onnellisesti unohtanut sekä sen että rakastan kirjoittaa että sen että tekemällä (ja harjoittelemalla) oppii.
Tähän asti mulla ei kuitenkaan ole ollut mitään sen konkreettisempaa kuin haave siitä että saisin joskus työstää pitkää tekstiä. Puran sitä haavetta toki tänne, nytkin käytännössä vapautan patoutunutta energiaa vain lyömällä sanoja toisensa perään, eikä tämä ole mitään suurta proosaa.
Blogia pystyn hyvin kirjoittamaan ilman että se tähtäisi maailman luetuimmaksi, palkituksi teokseksi, en ymmärrä miksi kirjan kanssa olisi toisin.
Tietysti osin siksi olisi toisin että kirjoja kirjoittava vaikuttaja on lähes sama asia kuin laulava missi muinoin – lähtökohtaisesti väärin ja naurettavaa. Mutta ei mennä nyt siihen. 
Olen kirjoittanut tämän melkein saman tekstin kymmenen vuotta sitten (tervetuloa tästä aikamatkalle menneesseen, Valeädin tunnustukset -blogin tyylinäyte ihan alusta täällä) ja jännästi silloinkaan ei mitään kirjaa minusta noin vain putkahtanut ulos.
Mutta nyt on ensimmäistä kertaa niin että mulla on mielessä kirjaidea. Kolme, jos totta puhutaan. Mulla on mielessäni hahmo, jonka elämää kaavailen. Erään tietokirjan sisällysluettelo on jo valmiina.
Äsken laitoin yhden työmeilin kirjoittamisen tauolle, koska halusin vielä hetken makustella yhden hahmon tarinaa. Onko hän vätys vai ei?
En minä vieläkään usko sitä kirjaa koskaan kirjoittavani, mutta huomaan että on ihan sairaan kivaa miettiä täysin fiktiivisen hahmon elämää, sen käänteitä ja taustoja. Se vaati yhden tietyn hahmon, että aloin päästä mukaan tähän aikuisten mielikuvitusleikkiin, joka meinaa viedä mukanaan.
Ihanintahan tässä on se että mikään ei estä kirjoittelemasta tätä hahmoa ja tarinaansa eloon, jos se vielä ensi viikolla päässä kummittelee. Yleensä ei kummittele, tuppaan epäinnostumaan asioista yhtä nopeasti kuin niistä innostunkin.
Tämä on kaiken kaikkiaan tosi kaivattu elementti elämääni, että pään sisällä kukkii jotakin luovaa ja ei-suorittavaa, eikä varsinkaan tavoitteellista. Yritän nyt pienen hetken ajan ruokkia tätä ilmiötä ja miettiä mitä kaikkea muuta tämä hahmo tekisi, mitä hän tilaisi ravintolassa vai kävisikö edes siellä.
Sain kirjoitettua nyt talteen sen mitä äsken keksin, joten voin palata taas työsähköpostin pariin. Sillä aikaa laitan hänet vielä lepäämään muistioni kätköihin.
Charmikas, ehdottomasti. Terävä kieleltään, taitava netissä ja sosiaalisesti (jos se vain kiinnostaisi yhtään).
Kuvat: ehdokkaani kuvaksi kirjan takakanteen, genrestä riippuen