Kohta vauva on vuoden enkä enää näytä hänen kasvojaan täällä

Voi että minun mini! Tässä on Kolmonen yksivuotiaana, viimeisissä kuvissaan julkisesti. Nämä osuivat tässä muiden töiden ohella silmiin ja hämmästyin miten eri näköinen lapsi nykyään on. Tai siis ihan samannäköinen mutta kuitenkin eri, tulee enemmän mieleen Nelonen kuin hän itse nyt.

Yksivuotiaskin on jo tunnistettavan itsensä näköinen, mutta kyllä tässä parissakin vuodessa tapahtuu jo paljon sen lapsen ihan omimman, persoonallisen olemuksen suhteen. Varsinkin kun se vuosikas lapsi onkin yhtäkkiä 12, sitten nämä vasta hassuilta tuntuvatkin!

Nelonen lähestyy tuota yhden vuoden ikää eli meidän asettamaamme keinotekoista rajaa siitä, milloin lasta ei enää kuvata suoraan kasvot kohti kameraa tänne – eikä oikeastaan muuallekaan. Olemme vähentäneet lasten kuvien julkaisua sosiaalisessa mediassa reilusti viime vuosina, ei oikeastaan mitenkään kovin tietoisesti edes. Se on tullut jotenkin melko luonnostaan kun lapsi kasvaa ja muuttuu enemmän yksilöksi.

Yritän olla jeesustelematta tästä aiheesta koska tiedän kyllä mitä sanoo yksityisyydensuoja tästä, enkä toimi itse tarkasti sen mukaan. Ei lapsesta oikeasti pitäisi julkaista yhtään mitään ennen kuin hän on sen ikäinen että voi itse päättää asioistaan järkevästi. Eli noin kolmekymmentä, lol.

Tämän tiedän mutta paljon olen lapsistani kuitenkin jo vuosikymmenen ajan julkaissut, tavoitteenani tuoda armoa ja iloa perhe-elämään meille kaikille. Myös toki itsekkäästä halusta julkaista söpöjä kuvia ihanista lapsistani, tai halusta saada omille tunteille lohdutusta. Kokonaisuutena olen ihan ok tekemieni valintojen kanssa ja jatkokeskustelut näistä käyn lasteni kanssa, heillä on sitten myöhemmin lupa kritisoida jos tein väärin. Puoliso toki onkin jo näissä valinnoissa mukana!

Keskustelu lasten kuvien julkaisusta pompsahtaa aina välillä enemmän esille ja se on tosi hyvä, aihe on tärkeä! Teknologia etenee meitä ihmisiä nopeammin ja joudumme jatkuvasti opettelemaan mitä hyötyjä, iloja tai uhkia uusista innovaatioista on. Kenelle tämän sovelluksen sisällöt menee, mihin niitä voisi pahimmillaan käyttää, kuka sisällöt nyt omistaa ja niin edelleen. Siksikin lapsiin liittyvissä sisällöissä kannattaa olla ekstratarkkana.

Me olemme perheenä edenneet kuva ja julkaisu kerrallaan aina harmaan alueella kohdalla pohtien onko tämä ok. Siihen pohdintaan kannustaisin kaikkia muutenkin vähän laajemmin.

Lapsen oikeus yksityisyyteen ei ole mielipideasia mutta jollet piilota lapsen olemassa oloa kokonaan internetiltä, edessä on joukko päätöksiä sillä lapseen liittyvää tietoa liikkuu yllättävänkin paljon netissä.

Liitynkö itse jalkapalloseuran WA-ryhmään, vastaanko muskarin FB-ryhmän kyselyyn, sallinko lapsen kuvat koulun tapahtumissa? Kerronko nimen, syntymäajan, harrastukset, asuinpaikan? Näytänkö kasvot, ihon, hiukset vai en mitään? Lähetänkö perheelle sähköpostilla vaivihkaa kuvatun videon lapsen söpöstä laulusta? Kuvailenko syntymäpäiväkirjeessä minkälainen hän on? Näytänkö somessa suurimmat ilonsa tai vaikeimmat tunteensa ja heikoimmat hetkensä, kerronko mitä vaikeuksia hän kohtaa ja mitä hän saavuttaa? Raportoinko terveys- ja sairaushistoriaa, avaanko diagnoosit?

Listaa lukiessa on ehkä joistain asioista helppo sanoa että no en tuota sanoisi herranen aika sentään mutta aika äkkiä sitä kuitenkin kertoo jossakin lapsen ripuloineen korkeassa kuumeessa koska on itse tosi huolissaan ja kaipaa nopeaa neuvoa ja lohtua. Se on ymmärrettävää. Tärkeintä ei ole olla täydellinen ja puhtoinen vaan olla tietoinen näistä jutuista.

Moneen listan asioista voi olla jossain kohtaa ihan hyväkin peruste (vaikka diagnoosit: vertaistuen tai oman perheen avun takia saattaa olla tärkeääkin), joistain voi sanoa ettei ole koskaan tarpeen laittaa niitä nettiin, lapsen alastonkuvat nyt vaikkapa aika selkeä tässä kategoriassa.

Kaikkiin vaikuttaa myös olosuhteet ja ihmiset, valinnat ovat taatusti erilaisia ns. tavisperheessä kuin vaikkapa pääministerin lapsen kohdalla. Myös somessa ammatikseen toimijan pitää miettiä vähän eri tavalla, koska yleisö on isompi ja haittavaikutusten mahdollisuus on suurempi, mutta ei tämä ole mikään pelkkä vaikuttajiin liittyvä kysymys. Ihan tavallisen ihmisen jäljet internetissä ovat paksut; pelkästään Facebook-ryhmät joihin kuuluu tai IG-kuvat joista tykkää paljastaa jo paljon tuntemattomastakin käyttäjästä.

Monet lapsen yksityisyyttä avaavat julkaisut voi tehdä myös kunnioittavasti ja vahingoittamatta lasta vaikka yksityisyydensuojaa rikotaankin.

Kuvien julkaisu on yksi monista päätöksistä jota vanhempi lapsensa puolesta tekee. Niin on myös uhmakohtauksen tarkka avaaminen, vanhemmuuden vaikeiden tunteiden raportointi tai nettipalstoilla neuvojen kysely haastavan käytöksen kanssa elämiseen.

Minä teen ja olen tehnyt näistä kaikkia mutta muutun jatkuvasti tarkemmaksi ja joka julkaisuhetkellä tsekkaan mielessäni onko tämä ok, usein myös lapselta. Olisiko ok lukea tämä blogijuttu lapselle ääneen, mitä hän sanoisi tämän videon jakamisesta, oliko tuo kaunis hetki liian yksityinen jaettavaksi. Tähän kannustan kaikkia, samoin kuin lempeyteen itseään ja kanssaihmisiä kohtaan – virheitä tekee varmasti jokainen (muutenkin vanhemmuudessa, lol) ja niitä voi sitten yrittää paikkailla.

Kuten alussa sanoin, se yhden vuoden raja on keinotekoinen. Olisin voinut jättää Nelosen kuvaamatta vaikka heti, tai jatkaa vielä monta vuotta. Nautin itse yhtä lailla perhesisällöstä jossa lapsia ei näytetä ollenkaan kuin sisällöistä joissa lapsi on vahvasti mukana myös kaupallisissa yhteistöissä.

Tämän rajan kanssa on kuitenkin helpointa toimia kun ei sitten tarvitse pohtia. Reilun kuukauden päästä vauvani hymyilee enemmän meille ja vähemmän teille, mutta ei se ilo mihinkään häviä! Olen saanut joskus kiitosta siitä että tunnelmat ja asiat välittyy vaikka lapsen naama ei enää näy, joten toivotaan että se jatkuu edelleen.

Katso myös pohdinnat vuodelta 2017: 

4 Kommentit

  • A

    Mun mielestä, fiksusti on lasten yksityisyys-julkisuus teillä hanskattu (noinkin julkisessa ammatissa siis :)). Jään kaipaamaan nelosten nauravaista naamaa instassa (no, en oikeasti sananmukaisesti jää kaipaamaan, mutta hän on kyllä suorastaan valloittavan näköinen vauva, mutta tuleehan someen uusia vauvoja joten kestän :D). Meidän perheessä raja lapsen some-presenssiin on tosi tiukka. Hänestä ei ole yhden yhtä kuvaa julkaistu (meidän toimesta) somessa, ikinä (se ei tietty sano vielä muista). Joka harrastukseen ruksin että häntä ei saa kuvata mainostustarkoituksiin, jne (nykyään kun lapsi on jo 10v., nämä päätökset tehdään yhdessä keskustellen, esim. hänen kuvistöiden näkyminen on kuvataidekoulun somessa ok, lapsen naaman ei). Mutta eipä toisaalta meillä vanhemmillakaan ole some-presenssiä: facebook-tili vuodelta kivi ja miekka, mutta ei kuva/päivitysvirtaa), insta-tili siksi että bloggaajat meni instaan, mutta en seuraa ketään enkä julkaise (sori vaikuttajat, tiedän että teidän elanto on tässä kiinni, mutta en halua Metalle enemmän tietoa kun annan jo nykyään). Toki mun nimellä löytää tosi paljon tietoa musta, mutta se on työhön liittyvää tietoa (kertynyt since 2000-luvun alku, jolloin www-sivut olivat vielä voimissaan ja nykyään täysin omissa käsissäni omalla alustalla). Nyt kun lapsi on isompi ja kulkea itse internetin valtateitä (ja voi jakaa omia kuviaan moni kanavia pitkin), toivon että kodin kautta opit siitä, että mitä kannattaa julkaista ja mitä ei, olisi tulleet tutuksi. Jää nähtäväksi. Eipä sillä, pilvessähän ne kymmenettuhannut kuvat hänestä ovat, joten toisaalta voi ajatella, että kaikki (digitaalinen) yksityisyys on oikeasti jo menetetty.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      no sekin tosiaan et kyllä saa aikamoinen velho olla ettei olisi mitään jälkiä netissä ja toisaalta tosi helpolla saa isoimmat riskit ja ongelmat minimoitua.

  • Rapu

    Vähän aiheen vierestä kommentti: olisipa hienoa jos vaikuttajille löytyisi jokin muu väylä tehdä sisältöä ammattimaisesti kuin yhteistyöt Metan alustoissa. Niin mielelläni luen näitä pitkiä blogitekstejä, mutta todellakin ymmärrän, että harrastusmielessä niitä on todella todella vaikea tehdä pidemmän päälle. Jostain pitää meidän kaikkien saada leipä pöytään.
    Hienoa pohdintaa lasten yksityisyydestä. Myös lukijan kannalta on kiva, että sitä on mietitty niin ei tunnu tunkeilulta.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No siis täällä blogissa tietty voi! Mutta nykyään harvemmassa, hirveän moni haluaa Instaa kun se vetää nyt niin hyvin. Se on kyllä hurja miten epävarmaa se vain on tekijälle että onko koko alustaa vai ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.