Lasten ulkovaatteiden ostaminen on yksi pahimpia äitiyden varjopuolia. Sitä kun on pakko tehdä.
Toiminto suoritetaan yleensä huonoon kellonaikaan (iltahuutojen lähestymisen aikaan tai lounasajan kipittäessä kintereillä), väärin pukeutuneena (minulla jotain vaatteita päällä, eli liikaa, lapsilla kiukkuhatut päässä ja jekkuhousut jalassa) ja siihen menee paljon rahaa. Lopuksi lähdet kaupasta itkevää lasta raahaten, hiki selässä, lompakko tyhjänä ja mieli kireänä. Vaatteen käyttöajan vihdoin koittaessa huomaat valitun koon olleen kuitenkin vähän väärä. Eikä se taida sittenkään pitää niin hyvin vettä kun luultiin. Ja hitto noi hihansuut on muuten pienet, tätä räpylää siihen mitenkään saa. Vertaisin tätä haalarihelvettiä sukkien ostamiseen (rahaa palaa johonkin jota et halua mutta tarvitset), mutta se ei olisi sukille reilua: ne sentään lämmittävät minun jalkojani ja ovat ihan oikean kokoiset.
 |
| kuva (c) Periaatteen Nainen |
Haalarit on kaikista pahimmat. Joskus saattaa onnistaa, ja suurta rahamäärää vastaan löytää jonkin ihan kivan näköisen yksilön. Joskus harvoin se saattaa jopa istua lapsen päälle hyvin. Sitähän on sinänsä mahdoton tietää, sillä mikään lapsi maailmassa ei suostu ilman nukutusta kokeilemaan haalaria kaupassa. Yleensä jäljelle jää vain suuri ketutus kaikille ja pankkitilille kauniin käsilaukun mentävä aukko.
Jotain olen kuitenkin vasten tahtoani oppinut: Ticket2Heaven, P.o.P ja Reima tekee hyviä haalareita. Toiset välillä, toiset aina. Näistä kaksi ensimmäistä on kalliita ja viimeinen ruma. Paitsi, että ei sittenkään. Jouduin kääntämään kelkkani elokuussa, kun pääsin näkemään Reiman tulevaa mallistoa. Oooh. Siitä alkaen olenkin sujuvasti oppinut kuolaamaan lasten haalareiden perään. Olen väijynyt tätä* yksilöä jo pidemmän aikaa, harkiten sitä isoimmassa koossa Ykköselle. Jos jotain on ostettava, se saa luvan olla myös nätti.
Ja kas, kärsittyjä palkitaan; viime viikolla sähköiseen postiluukkuun pamahti kutsu VIP-iltaan Reiman uuden outlet-myymälän avajaisiin Tammistoon. Kaikesta -30% ja mikä parasta, ne ihanat asiantuntevat Reima-ihmiset paikan päällä auttamassa. Ja kuoharia, tietysti. Kuka ei menisi? Miehet, lapsettomat, rikkaat, kaukaaviisaatnettiostajat, ainajärkevätkirpparihaukat ja äitini.
Nappasin kainaloon Ykkösen (”Tyttöjen retki, jee”), kaverin ja aimo annoksen tuhtia asennetta. Pukeuduin kevyesti, heitin varapillimehun kassiin ja varauduin ostamaan kerralla kaikki rumimmat outlet-vaatteet mitä löytyy. Nyt vaan kaikki kerralla kasaan, mars, ihan sama miltä näyttävät.
 |
| kuva (c) Periaatteen Nainen |
Kaksi tuntia myöhemmin vakuuttelin Reimalaisille, että kyllä me tästä kohta lähdetään ja mitä luulet, olisiko sittenkin toi tummansininen takki vielä ihanampi. Muistin hätäisesti moikata muita blogikollegoja, ja sen kaverini jätin ihan oman onnensa nojaan. Minä olin Reima-kiimassa keskellä sitä uutta mallistoa Hullarihinnoin. OMG, siellä olikin sitä kivaa kamaa!
No nyt on hoidettu. On hanskat*, takkia*, housua* ja kengät sekä kengät*. Kaikki paitsi se haalari, joka myytiin tuolta arvatenkin hetkessä loppuun (toisten kitatessa skumppaa ja etsien rusinoita), ja joka on siis ostettava verkkokaupasta*.
Joten talvi, sinä kesän surkea pikkuveli: bring it. Meillä on seudun paras varustelu.
Teksti sisältää aivan törkeän määrän tähdellä * merkittyjä yhteistyölinkkejä, koska minä käytin juuri 250€ sukkiin.
P.s. alussa mainittuihin koko-ongelmiin liittyen kaksi vinkkiä suoraan Reimalaisilta:
1. Urbaanilegenda Reiman suurista mitoista ei enää pidä paikkaansa, ne on nykyään istuvia.
2. Osta sen kokoinen vaate, mitä lapsi on nyt. Vaatteet on mitoittetu kauden kasvuvaraa silmällä pitäen. Nerokasta!