Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Laita korvakorut lapselle lävistämällä, älä ampumalla

14 Permalink

Ykkönen sai viikko sitten korviinsa reiät. En vielä tiedä pysyvätkö ne siinä, sillä tein matkan varrella ainakin kolme isoa virhettä, jotka kerron nyt tässä jotta teidän ei tarvitse tehdä niitä.

Koruista keskusteltiin varmaankin puoli vuotta. Keskustelu meni näin: “Äiti mä haluaisin korvikset”, johon minä: “Miksi?”.

Kun aloin olla varma, että lapsi oikeasti haluaa ne pysyvästi eikä vain siksi että kaverillakin on, aloin kertoa mitä korun laittaminen tarkoittaa ja miksi siihen ei pidä lähteä kevyin mielin. Käytin vanhaa “minä olin paljon vanhempi kuin sinä reiät saadessani” -korttia ja muistelin olleeni ainakin 12. Sovimme, että jos hän on edelleen yhtä varma koruista, hän saa ottaa reiät saman ikäisenä kuin minä olin korut saadessani. Ei tarvitse odottaa kuin viisi vuotta!

Lapsi tyytyi nihkeään ratkaisuun.

Sitten tein ensimmäisen virheeni. Soitin äidilleni, autosta. Kysyin että minkäs ikäisenä minä sainkaan ne korut. Sieltä hän sitten iloisesti kaiuttimessa kertoi että olit aika nuori, taisit olla kuusivuotias. Voitte arvata, miltä näytti seitsemänvuotiaan kasvot takapenkillä.

Alkoi seuraavan virheen matka. Ensin toimin oikein: googletin, kysyin suosituksia, perehdyin. Ymmärsin että on kolme vaihtoehtoa: Lävistäjä, kultasepänliike tai Sokos Emotionit joissa on käytössä jokin uusi vanhaa ampumista parempi tekniikka. Vanhana tatska- ja napakorumuijana päädyin lävistäjään.

Jussi. Kuva (c): Paradise tattoo

Kunnes koulun loppu saapui ja minua tuhannesti muistuttanut (äiti ootko nyt varannut sen ajan sinne lävistäjälle) lapsi seisoi edessäni, korvat ehjinä. Perhana.

Menimme lomapäissämme suoraan Itäkeskukseen suureen lomajuhlintaan. Siis syömään kuppaiseen food courtiin ja sitä ennen korvishommiin. Suunnistimme tarkkaan juuri siihen liikkeeseen mitä meille oli suositeltu ja kysyimme nohevasti että onhan teillä käytössä se uusi metodi?

Tässä tein toisen virheeni. Myyjällä ei ollut hajuakaan mistä puhuin vaan näytti vanhaa kunnon pyssyä hämmentyneenä “no en mä tiedä kuinka uusi tää on, tällä me ollaan aina tehty”. Tässä kohtaa olisi pitänyt hymyillen sanoa kiitos, hyvää iltaa ja lähteä sinne kuppaiseen ravintolaan samalla kuin puhelimesta kaivetaan esiin lävistysliikkeen numeroa.

Se numero muuten on 050 582 5802 ja se johtaa Paradise Tattoon lävistäjälle Jussille, josta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. Mene sinne. Älä edes lue loppujuttua vaan mene vaan sinne.

No minähän en sinne soittanut, vaan jossain kehtaamisvimmassani (ei tästä nyt pois kehtaa lähteä!) suoritimme homman ns. maaliin. Neljä päivää myöhemmin korvat olivat turvonneet ja korvien takaa iho pahasti allergisen reaktion vallassa. Tässä kohtaa vinkki: jos sinulla on joskus ilmennyt nikkeliallergia, lapsellasikin voi olla se.

Oli aika korjata tehty vahinko. Käytyämme tyhjän uusintakäynnin koruliikkeessä, romahdettuamme yhteen suureen pettymysitkuun liikkeen lattialla (en minä), päätimme ennen korvisten poistamista yrittää vielä yhtä oljenkortta ja soitimme sinne mihin koko ajan pitikin.

Vielä kerran, se Jussin numerohan oli 050 582 5802.

Saimme ajan samalle päivälle ja vietimme Kalevalankadulla ihan Stockan vieressä sijaitsevassa Paradise Tattoo & Piercing:ssä alle puoli tuntia erittäin miellyttävässä toimenpiteessä. Ketään ei sattunut (vain vähän lompakkoani), tyttö sai sittenkin vielä kauniit korut korviinsa ja minulla on nyt taas usko siihen, että tämä saadaan hoidettua ilman tulehduksia. Jos vain maltamme olla kesällä uimatta, hmm..

En viitsi mennä yksityiskohtiin missä liikkeessä ja mikä kaikki ampumishommissa meni pieleen. Kerron sen sijaan oppimani perusteella, miten lapsen korvien lävistys kannattaa mielestäni tehdä.

Lapsen ensimmäiset korvikset: vinkkejä reikien laittamiseen.

1. Varmista, että lapsi oikeasti haluaa korvikset. Kokeilkaa ensin tarrakorviksilla, ja selitä lapselle hyvin tarkkaan ettei kerran tehtyä korvareikää saa enää koskaan kokonaan umpeen. Meidän lapsille tämä 7v ikä on selvästi ensimmäinen kohta, jossa näin pitkälle menevä pohdinta voi onnistua.

2. Odota syksyyn. Korun haavan pitää parantua 6-8 viikkoa, jolloin ei saa uida, saunoa, hikoilla, käyttää rasvoja, likaantua. Kesällä tehdään näitä kaikkia. Oli typerin idea ikinä ottaa korvikset keväällä.

3. Mene lävistysliikkeeseen. Netti on täynnä keskusteluita aloituksella ”korvakorut lävistämällä vai ampumalla” ja mielipiteitä sataa puolesta ja vastaan. En voi sanoa puolestasi kumpi on oikein mutta suosittelen lävistäjää, koska:

  • Lävistäjä tekee ammatikseen ihmisiin reikiä ja myy sivubisneksenä koruja. Koruliike myy ammatikseen koruja ja tekee sivubisneksenä ihmisiin reikiä.
  • Ensimmäinen kohta tarkoittaa että lävistäjän ydinammattitaitoon kuuluu seurata oikeiden lävistyskorumateriaalien, laitteistojen ja toimintamallien kehittymistä.
  • Lävistäjä käyttää pientä terävää neulaa, joka ei satu ja aiheuttaa vähemmän vahinkoa korvaan. Ykkösen ammutut reiät sattuivat niin paljon, että meinasi jättää leikin kesken, lävistystä tulehtuneisiin korviin hän ei edes huomannut.
  • Lävistäjältä mukaan saadut hoito-ohjeet olivat erittäin hyvät, tarkat ja kirjalliset.
  • Ja koska: Miksi et menisi lävistysliikkeeseen? Koska se on vähän kalliimpaa? Koruliikkeessä korvikset voi saada alle kahdella kympillä, lävistysliikkeessä homma maksaa tyypillisesti vähintään 70€ (40€ työ + korut korvaparille alkaen 30€). Jos lävistät ihmistä loppuelämäksi, kannattaako siitä maksaa vähän vai paljon?

4. Hoida korua hyvin, mutta älä liikaa. Tarkkaile herkällä korvalla (eheheheh) tuleeko tulehdusta, ja reagoi nopeasti jos se tulee. Olen kuullut liian monta lääkärikeikkaa tämän ruljanssin aikana. Täällä yhdet hyvät ohjeet hoitoon.

Meillähän toki saattoi käydä vain huono tuuri. Sinänsä oikein mukava tyyppi vaan ei tainnut olla kovin kokenut. Uskoisin, että lävistysliikkeissä tätä huonoa tuuria ei yhtä helpolla käy. Me pidettiin koruista tosi hyvä huoli (väärillä ohjeilla tosin) eikä Ykkönen hiplannut niitä yhtään vaikka kutisivat paljon.

Isoin ongelma oli ehkä se että saimme koruliikkeestä korut, jotka olivat Ykkösen korvaan hieman liian isot (painavat korvaa aiheuttaen turvotusta ja ovat vaikeat puhdistaa) ja jotka olivat kirurginterästä. Kuulostaa hyvältä, ja sen hienouteen vetosi myös koruliikkeen tyyppi. Myöhemmin kuulin lävistäjältä että kirurginteräs on seosta, jossa on aina vähintään 10% nikkeliä. Terve vaan nikkeliallergia!

Tuosta aiemmin mainitusta Sokoksen menetelmästä olen kuullut pelkkää hyvää, joten jos kaipaat ajanvarausvapaata kauppakeskuskeikkaa, ehkä se on kokeilemisen arvoinen! Minä en enää kokeile.

Loppuun disclaimerit:

En halua enkä voi yleistää. Jos googlaat ”korvakorut lävistämällä vai ampumalla” saat pitkän ketjun vastauksia, joissa mielipiteitä riittää puolesta ja vastaan. En minä tiedä mikä on totisinta totta. Tietysti liikkeissä on eroja, lävistäjissä on eroja ja korukauppiaissa on eroja. Meidänkin saamamme suositus tuli siitä että kaikki oli aiemmin mennyt superhyvin juurikin samassa liikkeessä! Samoin lävistäjällä käyneen lapsen korvien tiedän myös tulehtuneen. Kaikkea voi käydä.

Kaikilla ei todellakaan ole nikkeliallergiaa, ja meilläkin tämä olisi voinut päättyä ihan hyvin ilman sitä. Mutta. Henkilökohtaisesti koen että riskit ovat suuremmat koruliikkeessä.

Mitä kokemuksia muilla?

JAA
14 Permalink
14 Comments
  • Jenni S. | big mamas home
    heinäkuu 6, 2018

    Allekirjoitan. Lävistäjälle vain. Minä olen todennäköisesti avoin myös muillekin lävistyksille. Olisin ehkä tekopyhä jos en olisi, kun omassa naamassa on yksi jos toinenkin vanha reikä. Mutta tulen asettamaan ehdoiksi sen, että lävistyksestä pitää olla varma ja se on ehdottomasti hankittava lävistäjällä. Mutta tässä menee vielä jokunen vuosi ennen, kuin edes korvikset ovat ajankohtaisia.

    • Valeäiti
      heinäkuu 6, 2018

      Sama. Kun on itse napaan vetänyt ja kielestä haaveillut on turha sanoa ei 🙂 muta tosiaan tota varmuutta haettiin aika pitkään ennen kuin tähän leikkiin ryhdyttiin. Seuraavat lävistäjällä!

  • Riikka
    heinäkuu 6, 2018

    Onpa surullista kuulla että ensimmäinen reissu meni penkin alle mutta hienoa että loppu hyvin kaikki hyvin. Aika vastuutonta myydä lapsille ensikoruja, joissa nikkeliä. Reklamoitko?
    Meidän lapsille laitettiin ampumalla, mutta molempiin korviin yhtä aikaa (koska kuulemma aika paljon aletaan perua ekan reiänteon jälkeen). Koruissa oli pari materiaalivaihtoehtoa joista otettiin titaaniset. (Tämä kaikki Ruotsissa ja paikkana apteekki). Silti nuoremman toinen korva alkoi osoittaa tulehtumisen merkkejä mutta sen sai hoidettua basibactilla.
    Ilm. hyvin yksilöllistä kuinka kauan paraneminen ottaa.

    • Valeäiti
      heinäkuu 6, 2018

      On hirveän yksilöllistä, siksi en just tästä mitään suurta porua ole ottanut. Mutta mietin kyllä itsekin tuota kun mitään ongelmaa ei siellä nähty tuon kirurginteräksen kanssa että ainakin lienee syytä heille kertoa ettei se ehkä ole Ok.

  • Petra
    heinäkuu 6, 2018

    Meillä on iskä, joka tekee lävistyksiä. Viisivuotias alkoi kinuta korviksia, sai sitten katsoa miten ne äidin korviin tehdään ja totesi, että ehkä vielä hetken odottaa 😀

    Mutta ei siis onneksi tarvitse arpoa miten laitetaan, kun se hetki koittaa.

    • Valeäiti
      heinäkuu 6, 2018

      Ihana kotikenttäetu teillä! ❤️

  • Nuori
    heinäkuu 6, 2018

    Mä taisin olla noin 11-12-vuotias, kun sain reiät korviini. En oikeastaan ikinä ollut sen suuremmin pyytänyt niitä, vaan sain reiät mummoltani syntymäpäivälahjaksi, joka taas oli vanhemmiltani mankunut mulle korviksia vuodesta nakki ja muusi.
    Nyt näin vuosia jälkikäteen voin vain todeta, että mun kohdalla oli aika turha ostos. Käytän korvakoruja ehkä korkeintaan juhlissa ja niitäkin vain silloin, jos joku asiasta huomauttaa. Sitä hohtoa kesti se reilu kuukausi, kun pidin harjoituskorviksia.

    • Valeäiti
      heinäkuu 8, 2018

      No voi pöh! Onneksi korviksista ei ihan mikään mahdoton reikä jää.

  • Enni
    heinäkuu 6, 2018

    Minulla tehty korvisreiät kaksi kertaa ampumalla. Ensimmäiset tulehtuivat ja loppujen lopuksi menivätkin umpeen. Toisella kerralla ampuja totesi toisen korvan reiän olevan liian alhaalla ja siirsi reiän paikkaa. Toisia reikiä hoidin fanaattisella vimmalla ja sain kuin sainkin alkavan tulehduksen hallintaan. Nämä toiset reiät ovat sitten pysyneet auki ja käytän silloin tällöin korviksia. Lisäksi löytyy kielilävistys, joka on ollut välillä ilman korua ja siltikin pysynyt hyvin auki. Sanoisin, että jälkihoito on kaikki kaikessa. Jos oma lapsi jossain vaiheessa haluaa jonkinlaisen lävistyksen (oli sitten korvanlehti, nenä tai vaikka kulma), me menemme suorinta tietä lävistys liikkeeseen joka on luotettava ja pystyvät todistamaan, että ovat kouluttautuneet lävistysten tekoon. Korumyyjä on korumyyjä, jolla ei pakosti ole mitään tietoa anatomiasta tai hermojen sijainnista. Oman käsityksen mukaan koruliikkeissä opetetaan työntekijät käyttämään lävistysasetta, ei missä esim korvassa sijaitsee hermot. Ja väkivalloin korulla lävistäminen ei oikein omaan korvaan (no pun intended) kuulosta järkevältä.

    • Valeäiti
      heinäkuu 8, 2018

      Juuuuust niin! Toi jälkihoito on todella tärkeä ja siihen kyllä ohjeistettiin melko väärin siellä koruliikkeessä :/

  • Sanni
    heinäkuu 7, 2018

    Hyvä teksti, kiitos. Nikkeliallergia ja ampumalla tehdyt reiät aiheuttivat mulle aikoinaan 80-90-luvuilla niin paljon harmia, että luovuin korviksista ja rei’istä lopulta kokonaan. Mikä kaduttaa nyt, kun tykkäisin välillä käyttää kauniita korviksia.

    Ehkä tämän kirjoituksen rohkaisemana käyn vielä, vaikkapa kohta alkavan nelikymppisyyden kunniaksi, ottamassa taas reiät korviin. Lävistämällä, tietenkin.

    • Valeäiti
      heinäkuu 8, 2018

      Oi käy! Olisi ihanaa jos saisit paremman kokemuksen ja kunnon korvikset 🙂

  • LA
    heinäkuu 13, 2018

    Tää oli hyvä kirjoitus!
    Otin reiät noin 24 vuotiaana (en muista enää), ja olin/oon aina luullut et ainoa tapa on käydä tuollee ampumassa. Mikä on kyllä tyhmää (siis nyt olen jo 33). Asiaan perehtymättömänä en tajunnu et lävistäjät tekee tavan reikiä. Duh! Tätä ei ois varmaan kannattanu tunnustaa ääneen..

    En oo ihan hermoheikko, mut huomasin et mulla jokin otti koville ampumisten jälkeen. Oli pakko istua hetki rauhottumassa.

    Omalle kummitytölle 13v, joka ei kivun pelon takia uskalla ottaa reikiä. Tulen suosittelemaan lävistystä!
    Kiitos kirjoituksesta! Oisin ittekin ottanu jos oisin tajunnu..!!!

    • Valeäiti
      heinäkuu 14, 2018

      Jes, ihana jos jonkun reiät saadaan helpommin tämän avulla! 🙂