Eilinen postaus kirvoitti taas kerran rakkaista lukijoista aivan valtavan hyviä kommentteja ja näkemyksiä. Etenkin nimimerkin Viv kommentti sai aivorattaat pyörimään:
Ois tosi mielenkiintoista kuulla miksi ihmiset pitävät itseään tai vaikka ystäväänsä hyvänä äitinä. Ihan vilpittömästi, ilman sarvia ja hampaita. Ja pohtia sitten että oisko itse (tai se kaveri) huono(mpi) äiti jos tekisi asioita (vaikka olosuhteiden pakosta) toisin. Ja miettiä sitten uudestaan oliko se peruste sittenkään se millä äidin hyvyyttä voi määritellä. Hyvän äitiyden olemuksesta on tosi vaikea saada otetta!”
Niin, minkälainen on The Hyvä Äiti? Asiaa voisi ajatella puhtaasti tekojen näkökulmasta, jolloin on valittava ensin (kärjistetty) aatesuunta:
Jos neuvolasta kysyy, hyvä äiti syöttää lapselleen 6kk rintamaitoa ja sitten maisteluannoksia oikeassa järjestyksessä mieluiten kotitekoisesta ruoasta. Neuvolaäiti antaa päivittäin D-vitamiinia ja vie lapsensa kahdesti päivässä ulos, mutta muistaa myös pitää laulu-, askartelu- ja halituokioita. Neuvolaäidin lapset ovat vain lyhyitä aikoja hoidossa, silloinkin tuttujen ihmisten luona. Ja päiväkotiin ne menee vasta kolmivuotiaina.
Hippiäidin ™ kaavan saat, kun lisäät edellä mainittuun sormiruokailun, kantoliinan, kestovaipat ja kirpparit. Lisätään vielä stereotypian vuoksi pesupähkinät ja hamppu kaikissa muodoissaan, en tiedä kyllä mihin sitä sitten käytetään.
Cool-äiti asuu kaupungin keskustassa, pukee lapsensa tarkasti (ja puhtaasti), harrastaa lapsen kanssa kaikkea kivaa ja on ihanan huoleton. Matkoilla käydään usein, samoin kuin ravintolaillallisilla, koska lapsihan kulkee aina mukana siinä missä mekin, eikä rutiineihin ole pakko kangistua.
Suosittu keskivertomutsi mokailee säännöllisesti ja sekoittelee eri aatesuuntia sujuvasti, kuunnellen lähtökohtaisesti sitä kaikessa voittavaa Maalaisjärkeä.
Näistä neljästä (huonosti) kärjistetystä esimerkistä varmaan viimeistään alkaa huomata, ettei hyvässä vanhemmuudessa taida olla kyse siitä, miten lapsi syö, nukkuu, leikkii tai pukeutuu. Ne kaikki ovat varmaankin vain eri tapoja toteuttaa sitä ihan perimmäistä vanhemmuutta, jonka pitäisi olla ehkä jossain vähän syvemmällä. Minä määrittelen hyvän äidin sellaisena, joka kuulee lapsensa henkiset ja fyysiset tarpeet ja osaa tyydyttää ne, ainakin suurimmaksi osin. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä tärkeämpää vanhemmuudessa on välittää lapselle rakkautta, välittämistä, tukea mutta myös omanarvontuntoa ja itsenäisyyttä. Rajat ovat ehdoton lisä, ilman niitä moni näistä asioista jää toteutumatta. Ennen kaikkea hyvä vanhempi luo lapselleen turvallisen olon, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Siksi varmaan se vanha ”jokainen äiti on omalle lapselleen paras” on jokseenkin lähellä totuutta. Koska kai se hyvä äiti ja isä on loppujen lopuksi se, joka rakastaa lastaan, ja jota lapsi rakastaa.* Silloin ei varmaan ole enää mitään merkitystä pillimehuilla, telkkarin katsomisilla ja merkkivaatteilla.
Mitä mieltä te olette? Mikä tekee hyvän vanhemman? Mitä piirteitä ihailet muissa äideissä ja isissä, joita pidät hyvänä? Ja nyt saa myös sanoa: Miksi joku tuntemasi äiti tai isä ei ole mielestäsi hyvä?
*Pakko lisätä, että tähän kuuluu myös lapsen henkisen ja fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen. Henkinen tai fyysinen väkivalta kun ei valitettavasti lopeta lapsen rakkautta vanhempiinsa, ne tykkää meistä aika helpolla.