Kello on 21.56, mulla on pieni lasi viiniä ja kaikki lapset nukkumassa. Nyt on mitä mainioin aika kirjoittaa ylös muutama ihana ja kiva juttu viime viikoilta (kuten se lasi viiniä)!
Meillä oli tosi onnistunut reissu Toscanaan. Ehkä kirjoitan siitä joskus taas enemmän mutta taas kävi se lapsiperheen matkailun taika: kaikki oli helpompaa ja parempaa kuin etukäteen pelkäsin. Kukaan ei edes sairastanut matkalla!
Ja se päivä matkan jälkeen alkanut vatsatautikin on ensimmäisen uhrin osalta taputeltu ja jos se minut yöllä kaataa, tulee ylös viiniä ja suklaata eli niihin tulee sitten sellainen luonteva tauko.
Syömäni suklaa on vielä maidotonta, mutta ei enää tämän jälkeen. Italiassa söin pakon edessä jonkin verran maitoa ja tulin samalla huomanneeksi sen mitä jo uskalsin epäillä: Nelosen mahdollinen maitoallergia on ohi. Olen ollut ekojen viikkojen jälkeen maidottomalla, sillä vauvalle tuli samat oireet kuin kolmelle muulle diagnosoidulle tapaukselle (enempää en lääkäröi, kysy neuvolasta jos epäilet!) ja nyt uskallan sanoa että se on ohi. Muuten voisinkin olla vaikka vegaani mutta juustot, oi juustot.
Mozzarella. 
Italiassa opin myös että pahin selkäjumini on tullut perhepedistä (tämä on myös surullinen uutinen koska nyyh rakastan nukkua pötkyläni vieressä). Siellä reissussa oli aivan liian kuuma vauvan nukkua mun vieressä ja ekan yön sekoilujen jälkeen päätin että se nukkuu omassa sängyssään ja imetin sen sängyn laidalla istuen normaalin kylkimakuun sijaan. Tulos: vauva nukkuu nykyään 6h pätkiä ja mun selkä on taas hivenen toimivampi.
MINÄ OLEN NUKKUNUT KUUDEN TUNNIN PÄTKIÄ.
Vauva on muutenkin yksi iso ilonaihe taas. Se oppi kääntymään pitkän pohdinnan jälkeen ja tekee sitä nyt ahkerasti myös öisin – paitsi että estän sen nukuttamalla sitä vaunukopassa. Sori.
Nelonen myös jatkaa isosisarusten hampaanjäljillä eli teki Italiassa mitään kertomatta ekan hampaansa kypsässä 4kk10pv iässä. Toinen puhkeaa aivan pian viereen.
Olin Italian matkalla ja olen ollut sen jälkeenkin jotenkin poikkeuksellisen rento. Olen iloinen että olen pystynyt olemaan stressaamatta asioista, joihin en voi vaikuttaa (oksennukset, hitaat pizzanvääntäjät lentokentällä, mitä näitä nyt on) ja on ollut kaiken kaikkiaan sellainen kyllä tässä pärjätään -meininki viime aikoina. Se on tämä nelikuinen vauva joka aina voimaannuttaa!
Rentous on kiva siitäkin että saa tämmöisen tekstin tehtyä kun tekee vain. Kuvat lisään suoraan kännykästä ettei viini lämpene liikaa.
Olen miettinyt paljon omaa elämää, arvoja ja tavoitteita. Tehnyt ehkä jotain oivalluksiakin. Annan näiden vielä muhia, ei ole näilläkään kiire.
Hildur oli ihana. Satu on tehnyt mielettömän teoksen, jota on myyty ihan järisyttävän paljon, käännösoikeuksia myöten! Huh huh, hyvä Satu!!
Haluan taas urheilla. Kunto on tosi huono mutta on ihanaa että mieleen edes vähän nousee toive voimasta ja kestävyydestä.
Insinööri ja Kakkonen ovat kahdestaan isossa kalareissussa Norjan Lofooteilla. Niillä on joku sataviiskyttuhatta hyttysen puremaa per jätkä. Olen niin iloinen että niillä on spesiaalireissu! Olen myös niin iloinen etten ole hyttysten syötävänä.
Alan ymmärtää jotain meidän pihasta ja sen hoidosta. Seuraava askel on siitä kiinnostuminen ja ehkä sitten kuudentena vuonna alan jo pitää puutarhanhoidosta. Nyt pidän vielä enemmän viinistä.
Kello on 22.12. Aika juoda viini loppuun ja katsoa huonoja ohjelmia telkkarista.