Neljä vuotta meininkiä

On taas sen aika rakkaani (oli oikeastaan jo eilen, mutta vietin sen tietokoneen sijasta lihasrelaksanttien kanssa): aika kertoa minkälainen olet nyt, neljäntenä syntymäpäivänäsi. Kenellekään ei tule yllätyksenä vahva rakkautesi musiikkiin, siitä lienee jauhettu viime aikoina ihan riittävästi. Yritän keskittyä muihin asioihin.

Ihana luonteesi on jatkanut voittoisaa kulkuaan. Olet edelleen vahva tunteissasi, suuntaan ja toiseen. Käyt elämää intohimoisten vaiheiden kautta; jos se ensin oli autot, sitten Lentsikat, ja sitten prinsessajutut, niin nyt se on Robin ja kohta taas jotain muuta. En oikein malta odottaa mitä! Olet oppinut hurjasti tänä vuonna. Löysit ärrät ja ässät ja olet jo tosi hyvä tekemään asioita itse pukemisesta haarukalla syömiseen (kuulemani mukaan positiivinen palaute voisi kannustaa sinua, joten ole hyvä – nyt voit alkaa myös kotona tehdä näitä asioita). Tarhassa kertoivat, että olet loistava ystävä ja erittäin taitava leikkijä. Otat muut mukaan ja ilahdut jokaisesta uudesta asiasta. Palkitseva tyyppi kuulemma, vaikean lapsiyleisön keskellä aina varma iloinen kasvo. Sama iloinen meininki on sinulla edelleen mukana kaikkialla minne menemmekään, ja saat bussissakin aina jonkun örmynaaman käännytettyä hyvälle tuulelle.

Olet vieläkin iltavirkku keppostelija, jonka on vaikea saada unen päästä kiinni ja vielä vaikeampi herätä aamulla. Tyypillisenä iltana haluat olla ”vielä kolme minuuttia sun sylissä äiti”, jonka jälkeen touhuat vielä tunnin omassa sängyssäsi. Yöllä löydänkin sinut yleensä nukkumassa reppu selässä, kengät jalassa, viisi kirjaa päälläsi ja housut riisuttuina. Kaikkea sitä ehtiikin kun on omaa laatuaikaa.

Tukkasi kiharat ovat meidän kaikkien pettymykseksi laimentumaan päin. Ne pitää kasvattaa puolikiusalliseen Danny-mittaan asti, jotta lainetta alkaa näkyä. Jopa sinä itse olet sanonut, että niitä pitäisi nyt jo lyhentää. Tosin haluaisit sen tapahtuvan äidin toimesta, kynsisaksilla, vessanpöntön päällä. Otan sen Danny-lookin ehkä mieluummin. Otsaasi koristaa arpi, joka tuskin koskaan haalenee, sillä lyöt siihen viikottain uuden hitin. Jalkasi ovat venähtäneet varmaan kymmenen senttiä viime vuodesta, mutta mahdutte silti yhtä pitkäsäärisen siskosi kanssa siihen yhden lapsen miniammeeseen. Sopu ja potkut sijaa antavat.

Olet entistä coolimpi jäbä Casio-kelloinesi ja räppiliikkeinesi. Sinulla ei ole aikomustakaan rauhoittua vaikkapa lukemisen maailmaan, mutta rytmit ja lyriikat jäävät päähäsi aina kerrasta. Sen lisäksi että olet kelpo seuramies, olet suuri eläinten ystävä. Elli-hamsteri, Elli-kala ja Elli-koira ovat kaikki sinulle rakkaita. Olet onnekseni edelleen äidin pieni poika, joka pelkää vähän pimeää ja yksinjäämistä ja joka voisi viettää tuntikaupalla aikaa sylissä. Se on minusta aivan valtavan ihanaa. Haluan painaa pääni siihen ei niin kiharaan pehkoon vielä sata kertaa ja kuiskutella korvaasi että olet ihan maailman tärkein minulle.

Eikä se haittaa että vastaat siihen yleensä ”Niin ja mä rakastan Amosta”. Kyllä minä tiedän.