2015. Olin ekoissa gaaloissa aina vain avecina (useimmiten Lauran), vahingossa sisään päästettynä outolintuna. Kaikilla oli omat porukat, kova meno ja Snappi viuhumassa. Oli todellakin skumppaa ja vaahtokarkkia -meininki, yhteistöistä sai satasia tai pähkinöitä ja kilpailu huomiosta oli kovaa. Tai siltä se minusta tuntui, uutena ja keltanokkaisena, vasta kaksi vuotta bloganneena ei-todellakaan-lifestyle-ihmisenä
2017. Olin ensimmäistä kertaa ehdolla yhdessä gaalassa. En voittanut, Julia ehkä voitti? Tapasin Julian ekaa kertaa! Menin vähän (paljon) skumppapäissäni sokeltamaan jotain että ihana tavata sut, sun olis pitänyt olla ehdolla tässä kategoriassa (hahah eli ehkä Julia EI voittanut) ja Julia katsoi mua nollat taulussa takaisin.
Tai niin tulkitsin, koska olin edelleen mielessäni ihan nobody ja aina vähän muita pienempi, uudempi, tuntemattomampi. En arvoinen. Luikin takaisin kolmen tuttuni luo ja yritin sopeutua joukkoon.
2020. Kaikki PR-tapahtumat kuolee pois. Lopetan myös harvoissa jäljelle jääneissä käymisen, koska mulla on usein liikaa töitä. Harrastus on muuttunut täysipäiväiseksi työksi ja pystyn maksamaan itselleni isompaa palkkaa kuin konsulttina sain. Tuntuu vähän hataralta, voiko tämä tosiaan olla näin?
2023. Yhtäkkiä jotain oli ihan toisin. Tajuan jokaisessa tapahtumassa, että tämähän tuntuu kodilta. Mä tunnen täältä melkein kaikki, ja ne joita en tunne, juttelee samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Ei ole kuppikuntia, litroittain viiniä tai kilpailua siitä, kuka provosoi eniten. On puhetta sisällöistä, asiakkaista, onnistumisista, haaveista, vaikeuksista.
2025. Juhlitaan 10v Ping Helsinkiä Impact-tapahtumassa ja nyt kaikki on toisin.
Tämä on ammattilaistapahtuma, vieraina on iso joukko, joka on muodostanut aidon yhteisön. Moni tuntee toisensa, kaikki tsemppaa toisiaan ja kukaan ei provosoi.
Mietitään merkitystä, vastuuta, tavoitteita ja työkaluja. Kuunnellaan puheenvuoroja, joissa ei enää selitetä miten vaikuttajamarkkinointi voi olla ihan kiva lisä markkinointiin ja videothan on oikein hauskoja, vaan puhutaan pelkästä vaikuttajamarkkinoinnista.
Tauoilla jaetaan haasteita ja inspiraatiota, ja verkostoidutaan ihan aidosti ammattilaisesti, businessasiat mielessä.
Ja jatkoilla on silti edelleen törkyli hauskaa, vaikka nyt me juodaan monta litraa vähemmän ja lähdetään aikaisin kotiin.
Musta tuntuu, että olen kasvanut itse ammatillisesti tämän alan mukana tasavauhtia. Pingin tapahtumassa pystyin muistamaan melkein kaikki alan omalla aikajanalla näytetyt historialliset tapahtumat, vain tubettamista en ole koskaan kokeillut.
Ei ole montaa vuotta, jotka multa on jäänyt väliin tässä. Blogia olen kirjoittanut vähintään muutaman kerran kuukaudessa tauotta 13 vuotta.
Huomasin olevani monessa kohtaa tosi liikuttunut. Koska onhan tää nyt ihan posketonta: pääosin nuorista ihmisistä ja vielä enimmäkseen naisista koostunut porukka innostuneita kokeilijoita on luonut Suomeen lähes 60 miljoonan euron alan, joka on meille tietysti tärkeä työ, mutta myös aidosti osa strategiaa myös Suomen isoimmille yrityksille.
Ja edelleen me tehdään tätä yleensä yksin, omalla naamalla, henkilökohtaisella riskillä ja oman luovuuden, taidon ja jaksamisen varassa. Ollaan silti joka vuosi vahvempi yhteisö, toinen toisiamme tukeva ja keskenämme järjestäytyvä porukka. Mikä onni, että mulle on annettu suuri henkilökohtainen kunnia yrittää tehdä tälle jotain uuden vaikuttajatyöryhmän puheenjohtajana.
Eilen veti nöyräksi huomata olevansa sen mielettömän lahjakkuuden keskellä ihan ansaitusti. En kenenkään avecina, vaan jopa ehdolla. Vuosikymmenen valinnat nimityksissä tittelillä Arvojohtaja. Sen voitti totta kai Jenni Rotonen, joka on luonut arvopohjaisen vaikuttajuuden jos multa kysytään, mutta silti valtava kunnia Jennin kanssa edes ehdolla!
Kyllä myös eilen mietin että olen tosi ylpeä itsestäni, ja siitä miten olen jaksanut opetella aina vaan uutta ja pysymään pinnalla.
Ja sitten vielä se, että tapahtuman järjestäjissä, juontajissa, puhujissa oli niin paljon omia ystäviä! Ensimmäisenä lavalla oli se rakas Julia ja vikana se rakas Laura, jonka mekonhelmassa roikuin ekat gaalat.
Että miettikää: ME TEHTIIN TÄÄ. Me ollaan täällä. Ja nyt tämä vasta alkaa.