Onko pakko lähteä?

0 No tags Permalink

Nyt repeää pelihousut. Taas. Olin jo ehtinyt autuaasti unohtaa kesän mukana tulevan vihollisen nro 1: pakkaaminen. Sinänsä pidän pakkaamisesta, se lämmittää suorittajasydäntäni ja on kivaa laittaa tavaroita neuroottisesti kauniissa järjestyksessä laukkuun. Ja onhan reissulle lähteminen aina kivaa. Mutta. Tämä kaikki päti vielä Dink-aikana, tai ehkä jopa vain sinkkuaikana kun pakattavana oli oikeasti vain ne omat pienet sievät ja korkkarit.

Nyt pakkaaminen on aktiviteetti, joka saa minut varmuudella hermoromahduksen partaalle ja ennen kaikkea harkitsemaan onko koko reissussa mitään järkeä. Olemme menossa huomenna kaverin mökille koko perheen voimin yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Kivaa!

Väärin.

Se on syvältä, koska se tarkoittaa että mukanamme tulee (lyhyesti listattuna):

  • Noin sata vaippaa
  • 2 x lasten sisävaatteet (lue: 5-10 vaihtovaatekertaa sukkia, bodeja ja housuja, pari päällipuseroa ja vielä muutama ylimääräinen varmuuden vuoksi. Ja yöpaidat).
  • Ykkösen ulkoiluvaatteet / sade (ml. saappaat)
  • Ykkösen ulkoilukamat / aurinko
  • Minimilelut (=lapio)
  • Omat sisävaatteet, uimavaatteet ja hygienia (muista liivinsuojat)
  • Insinöörin sisävaatteet, uimavaatteet ja hygienia
  • Aikuisten ulkovaatteet (takit)
  • Kamera, kännykät, itkuhälyttimet ja tarvittavat laturi
  • 2 x lasten pelastusliivi
  • Matkasänky
  • Matkasänkyyn patja, aluslakana ja peitto
  • Kantokoppa + makuupussi vauvalle
  • 2 x aikuisten petivaatteet
  • 3 x pyyhe (Kakkonen saa luvan olla likainen. Tai märkä.)
  • Matkasyöttötuoli
  • Ykköselle varatutti, ruokalappu, nokkamuki, maitopullo + maitojauheet, puuropusseja
  • Lääkkeitä: kyypakkaus, lasten panadol, aikuisten burana, punkkikynä
  • Kylmälaukku (suosikkikohta, tarkoittaa että matkalla pitää käydä kaupassakin ja se listahan vasta lyhyt onkin)
  • Turvakaukalo
  • Insinöörin kitara
  • Insinöörin virveli
  • Insinöörin oma retkituoli

Ymmärrättekö tuskani? Tämä kaikki siis yhdeksi yöksikin mentäessä. Eikä tässä edes ollut kaikkea ”tarvittavaa” kuten nenäimuria, wet wipeja tai kirjaa luppoajalle (haha). Yliviivatuille kohdille on syynsä, arvaatte varmaan mikä. Ainoa, jonka voisin näistä kuvitella vielä jättäväni pois, on matkasyöttötuoli, ehkä kunnon kamerakin (snif). Ja mietin pärjäisinkö itse yhdellä vaatekerralla.

Luonnollisesti tämä tuska kulminoituu siihen, että Insinööri menee huomenna ihan tavallisesti töihin, ja meidän olisi tarkoitus hakea hänet sieltä suoraan kyytiin iltapäivällä. Eli jotenkin maagisesti näiden kaikkien tavaroiden, minun ja kahden lapsen, on saatava itsemme Insinöörin luo. Joka tietenkin odottaa kevyin kantamuksin, hymysuin perillä. Tämä koko rumba on siis pakko hoitaa tänään tai ennen huomista tarhaan vientiä (hahaha) alta. Tänään on pakattava tämä koko tuska ja roudattava ne jotenkin autoon. Eikä siinä vielä kaikki! Mainitsinko jo, että pitää käydä kaupassakin matkalla? Ja että perille päästäkseen on mentävä vielä veneellä pieni pätkä? Tarvitsen äkkiä jonkin tavan käsitellä tätä tuskaa, koska uskoisin että tulevana kesänä on ihan muutama tälläinen hetki edessä. Olisiko valmis pakkauslista, vähän pidempi valmistutumisaika ja Valium kunnon yöunet esimerkiksi mitään?

Tässä vaiheessa, kun listan tavaroista on suunnilleen 80% levitettynä nopeasti täyttyvälle sohvalle,  mulla alkaa helistä*. En voi käsittää miten paljon kamaa pitää roudata, en kestä että päähän tulee kerta toisen jälkeen ajatus ”ai niin sit se pitää kans ottaa”, en ymmärrä miten saamme logistisesti tämän kaiken mukaamme ja kaiken kukkuraksi päähän tulee flashback lapsuudesta. Se, jossa äitini pelihousut repeää sitä pahemmin, mitä lähempänä lähtö kahden viikon purjehdusreissulle on. Hetkenä, jossa täpötäyden sedanin ulkopuolella on vielä seitsemän autoon tulevaa kassia ja (keskenään tappelevat) lapsetkin on jo ympäröity kaiken maailman nyssäköillä, äidin kasvoilla on ilme joka sanoo ”mä lukkiudun just nyt kylppäriin, noi menkööt keskenään”. Ja nyt mä äiti ymmärrän. Tää on ihan perseestä.


* Siksi tuntui parhaalta pitää pieni blogiavautumistauko. Kera kaljan. Ah.

JAA
0 No tags Permalink

Comments are closed.