”Äiti voidaanko me mennä pomppimaan sängyille?”
Annoin luvan, koska mitäpä muutakaan täällä nyt voisi tehdä, sadepäivä. Tiedän tietysti, että lopputuloksena on alle vartissa karmean näköinen huone ja ainakin yksi itkevä lapsi, mutta jos sillä saa vartin niin otan sen.
Ollaan taas Käpälämäessä, harjoitellaan tämmöstä mökkielämää, jossa mökillä ollaan enemmän (omistetaan mökkiä nykyään enemmän ja on kasvanut paine käyttää sitä, kun siihen menee joka kk rahaa). Se onnistuu nyt aika hyvin, kun toin tänne viime kerralla enemmän kamaa. Päätin, että täällä on nyt koko kesän koko perheen lakanat aina valmiina, mulla mökkivaatteita (verkkarit, mekko, shortsit, neulepaita, juoksukengät) ja kaapeissa ruokatarvikkeitakin.
Tää on helpottanut kyllä tänne tulemista todella paljon, nyt käytännössä voi olla vain puhtaita alusvaatteita mukana ja sillä selviää! Ennen ei olla tehty tätä kun täällä on ollut mökin hajua, eikä oo viitsinyt jättää tänne asioita, nyt päätin että samapa se, jos haisevat kerran voivat haista aina. Tosin: haju on loiventunut valtavasti, ei täällä nykyään enää oikeastaan edes haise!
Keskeytys. Pienin tuli alhaalle ja ilmoitti: ”Tarviin laastarin, äiti on leikannut mun kynnen väärästi”
Keskeytys 2. Pläjäytän tähän väliin kaikki kesän kuvat, koska niiden kanssa kikkailu on ikiaikaisessa blogipohjassa hankalaa ja se on ollut yksi suurimpia syitä miksi en kirjoita tänne!
Joten tässä tulee olkaa hyvät.
Elämä on ollut suloisen kesäistä viimeisen viikon ajan. Tehtiin ekaa kertaa ikinä niin, että pienet jäi heti juhannuksesta lomilleen ja Insinööri myös yhdeksi viikoksi. Sen ansiosta ollaan oltu jotenkin tosi chillisti kaikki nyt! Mä sain melkein kaikki työni puserrettua valmiiksi niin että voin melkein lomaille tästä elokuuhun (= en todellakaan oikeasti voi mutta isoimmat dedikset on hoidettu) ja olo on levollinen.
Ennen kaikkea siksi, että kirja menee painoon tänään tai huomenna ja sain oman osuuteni siitä valmiiksi jo pari viikkoa sitten. HUH sanon minä, oli se aika rutistus mutta hyvä tuli ja seuraava on jo rakentumassa mielessä.
Tuntuu hassulta kirjoittaa tänne pitkästä aikaa. Edelleen pohdin sitä, miksi mulla on blogi ja yritän muistaa, että se on ennen kaikkea siksi, että saisin omaa arkea tänne muistoiksi talletettua, mutta vitsi että se on vaikea pitää mukana kaiken muun keskellä. Ehkä nyt kesällä jaksaa taas vähän, ehkä ei, mitään en lupaa.
Muistiin itselle tämä: juuri nyt, kesäkuun 24. päivä, isot on purjehtimassa ja nauttimassa kesäelämästä serkkujensa kanssa. Raskaan kevään jälkeen heihinkin on laskeutunut lepo ja rauha ja nautin sen näkemisestä maailman eniten. Ykkönen pääsi unelmiensa lukioon <3
Me juhlittiin juuri Insinöörin kanssa 20v seurustelupäivää (lol), ja MINÄ SAIN KOLME PUNNERRUSTA. Me kaikki tiedetään, mikä tässä on se suurin saavutus.
Loppuun jätän teille Nelosen pohdinnat siitä, mitä hän ostaisi Kolmoselle synttärilahjaksi. Aika suloista sinänsä, kun puhuttiin näistä tulevista synttäreistä hän ilahtui heti, että ”saanko mä siis antaa (nimi) synttärilahjan??” Ja alkoi sitten kysellä, mitä isosisko voisi haluta:
Haluatko sä kirjan vai Akkarin?
Haluatko keltaisen vai pinkin muistokirjan?
Haluaisitsä Samppa-lelun vai Kaja-lelun?
Jotenkin tuntuu että osa näistä ehdotuksista oli se kuuluisa oma lehmä.
Suloista kesää kaikille, jos emme kuule, tai toivottavasti kuullaan taas pian! Miten teillä on kesä alkanut?
PS: Pienet tuli jo alakertaan, kukaan ei itke vaan ne istuu hiljaa ja lukee mökin ikuista akkari-valikoimaa. Jo on.
