Osittainen hoitovapaa: plussat ja miinukset

Osittainen, jaettu hoitovapaamme oli ja meni. Hirveän pitkään sitäkin jotenkin mietittiin ja nyt tuntuu ihan hassulta että se oli noin lyhyt pätkä ja osittainen! Insinöörin olisi ehdottomasti pitänyt saada kokea taas se viisipäiväinen kotona lapsen kanssa – moodi, jonka hän teki viimeksikin kahden kanssa.

Silloin hän oli hoitovapaalla vain muutaman kuukauden mutta täyspäiväisesti, nyt hän veti kuuden kuukauden rupeaman osittaista työviikkoa, jossa oli torstait ja perjantait lapsen kanssa.

Miltä se sitten tuntui?

osittainen hoitovapaa

Osittainen hoitovapaa: plussat ja miinukset

Tärkeimpänä: Insinöörin ja Kolmosen suhde voimistui, ainakin sillä tavalla että minun merkitykseni Kolmosen elämän ainoana valopilkkuna himmeni. Aloimme kumpikin kelvata hänelle yhtä hyvin.

Plussaa on tietysti se että meistä kumpikin sai pitää kakkunsa ja syödä sen myös: saimme tehdä itsellemme mielekkäitä töitä mutta myös viettää rennon aivottomia (ja tosi pitkiä) päiviä taaperon kanssa. Kotityöt myös jakaantuivat vähän tasaisemmin kun viikon lopussa oli aina lupa odottaa että joku muu tekee ruoat.

Tietynlainen metatason oppikin jakaantui tehokkaammin: Insinöörin oli helpompi muistaa mitä kaikkea kamaa tarvitaan mukaan kun lähdetään kotoa ja hän oppi nopeasti myös mitä tapahtuu kun taaperon kanssa menee liian lähellä päiväuniaikaa autoilemaan (hah).

Minä taas opin kunnioittamaan sitä miten kiireisiä ne työpäivät voi olla kun niitä on vähemmän kuin yleensä. Omat kaksi päivääni oli auttamatta liian vähän. Toukokuussa tein koko blogihistoriani isoimman liikevaihdon ja se kyllä tuntui: torstaiaamusta alkaen hikoilin tietoa siitä että kohta työaika loppuu, nyt on ehdittävä tehdä kaikki.

Tämä oli siis selvä miinus osittaisessa hoitovapaassa tietotyöläisillä: On tosi vaikea suhteuttaa työmäärää lyhenevään työviikkoon. Sitä tuppaa tekemään samat työt vähemmällä ajalla, pahemmalla stressillä ja huonommalla palkalla. Sama miinus tuntui vähän poreilleen Insinöörin ajatuksissa, ei hän ainakaan kovinkaan rentoutuneen toimeton omina työpäivinään ollut.

Yksi itseäni eniten ärsyttävä miinus on se miten itse toimin. En voi sille mitään mutta joka hemmetin viikko minä käytin alkuviikon kotimme siivoamiseen ja valmiiksi laittamiseen.

Sain joka keskiviikkoiltapäivä kaiken valmiiksi: pyykit paikalleen, ruoat hoidettua ja tiskitasot tyhjäksi.

Ja joka kerta se ärsytti mua yhtä paljon. Miksi emme tehneet näitä yhdessä viikonloppuna? Miksi en pyydä Insinööriä tekemään näitä huomenna? Hän yritti kyllä sanoa että hän hoitaa mutta minäpä niitä silti siellä pyykkejä lajittelin.

Tämä on muutenkin mulle poisopittava asia, etenkin nyt kun palaan itsekin täysin töihin. Jos minä toimin niin kuin olisin koko perheen kotityövastaava joka yrittää saada “maailman valmiiksi” aina kun aikaa on, siitä myös tulee normi. Mun vaan oli tosi vaikea päästää irti siitä että nyt kun en ole töissä, mun pitää tehdä näitä hommia.

Vaikka olen pyhästi itselleni luvannut etten niin toimisi! Olemme pyrkineet siihen että hoitovapaa on oikeasti lapsen, ei kodin hoitoa, mutta niin vain se taas tähän ajautui. Onneksi omina työpäivinä osasin kuitenkin ottaa ilon irti ja tein rauhassa pidempää päivää jos tarve oli, tai kävin lenkillä kesken päivää vailla morkkista.

Tosin, minä typerys myös käytin omia työpäiviäni pakollisten asioiden hoitamiseen: kävin hammaslääkärissä tai selkää hoitamassa kesken työpäivää kun nyt se kerran onnistuu helposti. Tästä maksoin sitten kovana kiireenä kun en saanut hommia tehtyä. Hölmö.

Tämä ehkä oli kuitenkin samalla suurin plussa koko hommassa: meidän yhteenlaskettu vapaus oli aivan mieletöntä. Koko perhe sai niin ison jouston tästä järjestelystä että todellakin kannattaa ja olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin! Vietimme myös paljon aikaa yhdessä, mikä oli vallan ihanaa.

Kaiken kaikkiaan tämä järjestely oli ihana mutta ihan erilaista kuin se että toinen vanhempi on koko ajan kotona ja toinen koko ajan töissä. Myös sitä kannattaa mielestäni joka perheessä kokeilla, siinä oppii kaikki paljon.

Miksi isän jääminen kotiin on niin erikoista?

Valitettavasti huomasin vielä tänäkin vuonna, kymmenen vuotta edellisen jaetun hoitovapaamme jälkeen, että järjestelymme oli poikkeus muiden joukossa. Ilahduin kyllä siitä että tunnen jo muutamankin perheen, jossa ihan vauva-ajasta asti on jaettu hoitovastuuta, mutta kyllä me saatiin taas selitellä tätä ratkaisua. Kun kysyin seuraajiltani mitä haluatte tästä tietää, ainoat kysymykset koskivat Insinöörin kotiin jäämistä, kuten alla:

Miksi Insinööri on sitä mieltä että kannatti jäädä? Miten ne selvisi sen töissä?

Myönnän että vähän ärsyynnyin kysymyksestä, vaikka siis ymmärrän sen täysin ja vastaankin siihen pian. Mutta sellainen feministinen ärsytys minussa aina nousee kun minä tai joku muu ajattelee näin: Miten niin sillä sai olla asiaan joku mielipide? Kysyikö joku minulta erikseen haluanko varmasti jäädä äitiyslomalle, tarkistiko joku pärjätäänkö meidän töissä jossa olin operatiivinen johtaja? Nämä on niin syvälle menneitä juttuja että puistattaa.

Tietysti on vaikeampaa jäädä töistä yhtäkkiä vain hetkeksi tai muutamiksi päiviksi viikossa. Silloin sinua ei korvata vaan jäädään vain kaipaamaan, siinä missä äitiyslomalle jäävä pyritään ehkä sijaistamaan, tai ainakin oikeasti mietitään miten sitten selvitään. Ajatellaan että “se on varmaan kauan sit poissa!”, niin kuin monesti nyt onkin.

Mutta entä jos meistä moni hyödyntäisi erilaisia työelämän joustoja vapaammin? Oltaisiin kotona lasten kanssa, opintovapaalla tai sapatilla? Olisi mahtavaa jos se olisi useammalle mahdollista, ettei työpaikan tarvitse olla sellainen kuristava velvollisuus, jota ei niin vain kevennetä. Olet täällä kunnes lähdet.

Jos meistä useampi olisi välillä vähän lapsen kanssa, välillä vähän omissa projekteissa ja joskus vaikka ihan vain ilman töitä, ei yhtä ihmisryhmää (lisääntymishalukkaiksi arvioidut naisoletetut) syrjittäisi, koska kuka tahansa saa ja voi olla pois töistä yhtäkkiä. Opittaisiin joustamaan.

Vielä se vastaus kysymykseen: Insinööri oli sitä mieltä että kotiin kannattaa jäädä, koska minä ehdotin tätä. Se myös halusi nauttia ajasta pienen tyttärensä kanssa ja vapaammasta arjesta. Se halusi että minäkin pääsen töihin – enkä tekisi kaikkia viikonloppuja töitä. Sen töissä pärjättiin oikein hyvin.

Osittainen vanhempainvapaa on myös mahdollista!

Loppuun mun on tämän paatokseni takia pakko vielä nostaa tämä mullekin vallankumouksellinen ajatus (vaikka ei pitäisi olla): vauvan hoitoa voi alkaa jakaa tasaisemmin jo vanhempainvapaan aikana. Tästä on paljon puhuneet ainakin Nata Salmela ja Merja Mähkä, josta tehtiin myös artikkeli Kelan sivuille, löytyy tästä.

Osittaisella vanhempainvapaalla vanhemmat voi jakaa lapsen hoidon käytännössä miten haluavat; päivä- tai jopa tuntikohtaisesti voi hoitaja vaihtua. “ työtä voi tehdä joustavasti itselle sopivina aikoina, kunhan kokonaistyöaika pysyy enintään 60 prosentissa kokoaikatyöstä.” Sanoo Kela.

Voitaisiinko teidän perheessä jakaa lapsen hoitoa tasaisemmin?

Vaikka nämä ovat jokaisen perheen omia päätöksiä, myös yksittäisillä valinnoilla on iso merkitys siihen miten yhteiskunnassa lasten saaminen, perheiden tukeminen ja urakehitys nähdään. Yksittäisten perheiden valinnat kantavat syvälle rakenteisiin ja sukupuolitettuihin stereotypioihin. Niin kauan kun me emme jaa syntyvän lapsen hoitoa tasaisemmin, saamme vastata kysymyksiin kuten “Miten isä pystyi olemaan poissa töistä”, “mites, auttaako isä vauvan hoidossa” tai “miten raaskit äitinä olla työmatkalla kun lapsi on noin pieni!”.

vastasyntynyt

Niin kauan kun emme jaa näitä tasaisemmin on myös naisten asema työelämässä ahtaampi. Jos vain naiset nähdään kotiin jääviksi osapuoliksi, kolmekymppisten naisten palkkaamista jännitetään ja lain vastaisesti jopa syrjitään. Silloin se on aina nainen joka jää kotiin lapsen flunssapäivänä, ja nainen jolle sanotaan että “tämä on kyllä aika vastuullinen tehtävä, mitenhän se onnistuu kun sulla on noita pieniä lapsia?”

En sano että juuri sinun on käytävä barrikadeille tasa-arvon puolesta ja palattava vastoin omaa toivoasi töihin suoraan synnäriltä, mutta pyydän pysähtymään hetkeksi miettimään teidän perheen päätöstä: onko se oikeasti teidän tekemä vai sisältyykö siihen myös vähän kulttuurista tulevaa odotusta? Ja jos perustelitte valintanne taloudellisesti, laskittehan ihan oikeasti kaiken auki verovaikutuksista eläkekertymiin?

Lue myös: miten rahamme (ja sen puute) diilataan ja mitä kotona oleminen maksoi

Jos olet kotona koska haluat olla, onko mahdollista että myös puolisosi voisi tuosta mahdollisuudesta nauttia?

Puhuitteko avoimesti omista toiveistanne ja peloistanne vai valitsitteko ratkaisun jota olemme kaikki jo vuosikymmenet tehneet?

päivärytmi 2kk vauva

Sen perinteisen ratkaisun me ainakin olemme tehneet, vaikka kuinka edistykselliseltä tässä kuulostan. Minä olen ollut lasten kanssa nyt yhteensä 4,5v kotona (josta omaksi ilokseni nämä viimeiset 2v tein kyllä töitäkin koko ajan), Insinööri lasten kanssa yksin yhteensä 3kk (täysin) + 6kk (osittain). Siinä on aika iso ero, josta minä maksan loppuelämäni tavalla tai toisella, vaikka kuinka olemme asiat mielestämme jämptisti tasanneet.

Ja niin maksaa muuten Insinöörikin. Häneltä on jäänyt kokematta todella monet asiat, joita minä olen kokenut. Ensimmäisiä sanoja, askeleita ja tunteita. Iloa ja vapautta, raivostumista ja turhautumista.

En sano että yksi valinta on väärin ja toinen oikein mutta sanon että niitä omia valintoja kannattaa välillä kyseenalaistaa.

Kysy itseltäsi edes kerran: Voisinko minä sittenkin olla se, joka palaa töihin?

Lue myös: 

Kuvat: Satunnaisia otoksia hoitovapaan ja työpäivien verralta – mahdoton sanoa mikä mistäkin päivästä. Viimeinen kuva minusta Aino Heininen.

34 Kommentit

  • Kipeä äiti

    Tärkeitä juttuja! Vasta pohditutti omassakin perheessä(taas). Olen viidennen lapsen kanssa hoitovapaalla en-edes-tiedä-monettako vuotta kun kaikki kotipätkät yhteen lasketaan. Muuta järkevää ratkaisua ei vain tunnu olevan, koska puolison pysyvämpi kotiin jääminen tarkoittaisi käytännössä yrityksen vähintään osittaista alasajoa. Puolen vuoden kotonaolo ei tunnu kuitenkaan olevan sen väärti, että pitäisi aloittaa osittain alusta ja ehkä vaarantaa koko perheen toimeentulo joksikin aikaa. Omat työpaikkani ovat olleet pätkiä ja lisäksi opiskelen, joten kotivuodet ovat olleet helpompi järjestää. Vaikka kaipaan kyllä totaalista roolien vaihtoa ajoittain.

    Postaustoive, jos sallit! Kirjoita sun selkävaivoista, miten hoidat itseäsi ja miten selviät kipujen kanssa arjesta, miten sut on kohdattu kun olet hakenut apua? Kaipaan niin vertaistukea kiivaita lapsiperhevuosia elävältä aktiiviselta ihmiseltä, kun kipu estää normaalit arkitoimet ja invalidisoi. Omalla kohdallani vielä tuntuu, että en ole saanut apua julkisesta terveydenhuollosta(tai en tiedä, onko vielä jotain mikä minu voisi auttaa, mutta en ole kokenut voimaantuneeni niillä kerroilla kun olen lääkärille päässyt/päätynyt).

    • Sanna123

      Mietin yleisesti vain kaikki niitä yrittäjänaisia, jotka saavat lapsia, miten he onnistuvat synnyttämään ja pitämään firman pystyssä, kun samalla tuntuu, että jokaisen (tämä siis yleisesti, ei henkilökohtaista kritiikkiä) miehen firma kaatuisi samassa tilanteessa.

      • Alma

        Mutt esim. monet bloggaajat tekevät äitiyslomalla töitä ja jakavat vanhempainvapaita puolison kanssa. Eli on se ongelma varmasti yrittäjänaisillakin, ettei yritystä voi vain hylätä vanheimpainvapaan ajaksi. Mä ihan uteliaisuudesta yritin googlettaa, miten yrittäjänaiset ovat järjestäneet äitiyslomansa, niin ei sekään helpolta yhtälöltä vaikuttanut. Hatunnosto yrittäjänaisille, jotka vauva kainalossa pyörittävät yritystä.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ah yrittäjyys ja vauvat – lempiaihe! Riippuu niin paljon yrityksestä mutta tosiaan monet naiset ovat saman ongelman edessä ja se vain ratkaistaan jotenkin. Ehkä tässä just näkyy se rakenneongelma enemmän – naisena se vain on jotenkin ennakkoon ratkaistava, miehelle on helpompaa vain jäädä töihin. Ymmärrän siis täysin teidän perheen ongelman! Tää vain korostaa sitä miksi yrittäjissä on enemmän miehiä, naisilla ei ole aina varaa samaan.

      Selkäongelmista löytyy jotain vanhoja juttuja aiheella / otsikolla Projekti Ranka, en ole enää jaksanut päivittää kun se on sellainen neuvojen suo etten kestä sitä 😀 Tsemppiä sinne kovasti, toivottavasti löydät avun! Sen verran sanon etten ole koskaan lääkäristä apua saanut mutta erilaisilta fyssareilta kylläkin. HUh helsinki on ollut ihana <3

  • Pia

    Vanhempainvapaan jakaminen kannattaa! Meillä oli niin, että esikoisen kanssa olin kotona viisi kuukautta ja sitten jaettiin miehen kanssa 50/50 kunnes vanhempainvapaa loppui. Sitten tehtiin kummatkin 80 % työpäivää ja käytettiin hyväksi isovanhempia ja veljeni vaimoa, joka oli kotona serkkupojan kanssa ennen päiväkotiuran alkua karvan alle kaksivuotiaana. Kuopuksen kanssa ei sitten miehen (uudelle) työnantajalle sopinut tämä 50/50 malli, joten Kuopuksen ollessa kuusi kuukautta, palasin itse töihin ja mies jäi kotiin. Sitten hän otti pari kuukautta hoitovapaata ja tämän jälkeen olin itse 50 % hoitovapaalla töistä ja serkkutyttöni auttoi sitten lapsenhoidossa. Kuopus menikin sitten päiväkotiin hiukan päälle yksivuotiaana. Meillä tämä toimi erinomaisesti. Olen myös sitä mieltä, että jos isä haluaa kotiin jäädä, minä sitä en saa äitinä estää.

    • Ti

      Kiitos tärkeästä postauksesta! Itse laskin etukäteen excelin kanssa että meidän perheessä vapaat jakautuisivat suurinpiirtein tasan. Olin kotona ekat 5 kk, sen jälkeen jaettiin loput 4kk vanhempainvapaata miehen kanssa 60%/40% (mies kotona 60%), hoitovapaata 3kk 70%/30% ja sitten siihen vielä isyyslomat päälle. Mies on ollut tyytyväinen että on päässyt aivan eri tavalla näkemään vauvan kehitystä kuin esikoisensa kohdalla, jolloin silloinen puolisonsa sen enempää keskusteluja käymättä käytti kaikki vapaat.

      Parasta on se että molemmat ovat saaneet viettää aikaa lapsen kanssa ja pärjäävät (lähes) kaikissa tilanteissa ja kummankaan urakehitys ei ole hidastunut liikaa.

      Samalla olen ihmetellyt miten feministisessä lähipiirissäni edelleenjostain syystä suurin osa vapaista jakautuu kovin epätasaisesti. Meillä minä olen se enemmän tienaava, mutta sillä ei ollut kovin paljoa vaikutusta taloutemme vapaiden aikana.

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Ihanasti sanottu että jos mies haluaa jäädä sinä et sitä halua estää – näin sen pitäisi mennä <3

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        TI: mahtava esimerkki olet! Toi just että talouteen ei ehkä vaikuta niin paljon ja vaikka vaikuttaisi, mitä sitten? Ei se vauva koskaan mikään sijoitus ole. Toki on tapauksia joissa se on ihan kynnyskysymys että riittääkö rahat, mutta en usko että niin laajasti kuin mitä perustellaan tällä hetkellä..

  • Rita

    Jos perheen vanhempien tuloerot ovat huomattavan suuret, tuli meillä (9 vuotta sitten) väkisinkin eteen että vähemmän tienaava jäi kotiin vanhempainvapaalle ja isä käytti vain isyysvapaansa. Raha ratkaisi, niin julmalta kuin se kuulostaakin.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mä ymmärrän että raha voi ratkaista monilla. Mutta en usko että kaikilla! varmasti monessa perheessä voisi olla toisinkin jos pysähdytään asiaa ajattelemaan!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos vinkistä!

  • Veema

    Kahden valtiolla tietotyötä tekevän perheessä ratkaisu oli lopulta tosi selvä: molemmilla on oikeus olla kotona yhtä pitkä aika. Meillä suurin keskustelu koski sitä, kuinka pitkään yhteensä ollaan kotona, eli koska lapsi menee päiväkotiin. Lopulta saimme venytettyä ajan niin, että ensin minä olin kotona siihen asti, kun lapsi oli 6,5kk ja sitten mies siihen asti, että lapsi 13kk iässä meni päiväkotiin. Molemmat oli siis 6,5kk lapsen kanssa kotona.

    Tämä oli jotenkin tosi selvä jako jo kauan ennen synnytystä. Mutta pakko sanoa, että sinä päivänä, kun todella piti palata töihin, tuli itku. Olisin halunnut olla vielä hetken kotona. Mutta samalla myös tiesin, että miehellä on oikeus olla lapsen kanssa ja että on ihanaa, että hän halusi olla ja jakaa vastuun. Ja mun ihana ja edistyksellinen työnantajani antoi mun palata niin, että tein 50% viikosta etätöitä. Imetys siis jatkui tosi helposti ja itse sain tankattua läheisyyttä tauoilla.

    Meillä siis lopulta vaikutus eläkkeisiin oli aika lailla sama. Meillä myöskään vapaat ei juurikaan vaikuttanut siihen, miten esim kotityöt jaetaan, tosin se joka oli kotona, teki ruokaa enemmän. Muutoin juurikin tehtiin tosi paljon kotihommia viikonloppuisin (ja meillä kävi koko ajan siivooja, best).

    Toki vanhempien tilanteet on erilaisia. Mutta tosi monelle olisi kyllä mahdollista jakaa tasaisemmin ja esteenä on enempi asenteet. Mulle yleisin kommentti siihen liittyen, että lähden töihin, oli se, että ”mä en olisi voinut, koska halusin imettää.” Mutta nyt ehkä korona-aikaan moni on huomannut sen, että omiakin töitä vois tehdä etänä ja myös siten (ja toki muutenkin) imetyksen jatkaminen on mahdollista vaikka palaisi töihin (jos haluaa imettää). Toki en sano, että kaikkien pitäisi palata töihin heti 6,5kk iässä, vaan kotona olon voi jakaa tasaisemmin pidemmänkin ajan kuluessa, jos lapsen haluaa pitää kotihoidossa pidempään.

    • Ti

      Nimenomaan! Itse palasin töihin kun vauva oli 5kk ja täysimetys jatkui tuosta huolimatta. Harvassa työpaikassa ei pysty pumppaamaan maitoa esim. lounastauolla. Tai vaihtoehtoisesti heti työpäivän jälkeen kotona.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      JUURI NÄIN!

  • Alma

    Tärkeä aihe, mutta mielestäni tämä vaatisi myös työnantajilta suuria asennemuutoksia. Esimerkiksi minun työnantajani on halunnut, että osittainen hoitovapaani on tarkoittanut vapaapäivien määrän lisäämistä, vaikka minulle sopisi paremmin lyhyemmät työpäivät. Ymmärrän työnantajanikin näkökulman, koska sijaisen hankkiminen muutamaksi tunniksi on hankalaa. Ois huippua, jos työelämä muuttuis perhevapaiden käytön suhteen joustavammaksi, mutt epäilen, ettei se ilman lainsäätämää pakkoa muutu.

    Olisikin mukavaa kuulla onnistumistarinoita hoitovapaiden tasaisesta jakamisesta semmoisilta pariskunnilta, joiden työn luonne vaatii tietyn henkilöstömäärän paikallaoloa tai töitä ei pysty keskeyttämään kesken päivää.

    Me vanhemmat voitais olla myös ymmärtäväisempiä muita hoitovapaiden käyttäjiä kohtaan, ettei nihkeiltäis, jos lapsen päiväkotiryhmän aikuinen on yhden päivän viikossa oman lapsensa kanssa kotona tai opettaja jää muutamaksi viikoksi isyyslomalle.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No sepä se, ei ne asennemuutokset tapahdu jos niitä ei vaadita.

  • Hanna*

    Meillä isä on tällä hetkellä lapsen kanssa kotona ja minä töissä. Mikä muutos onkaan tapahtunut meidän arjessa. Kotityöt jakautuu tasan, lapsi kelpuuttaa molemmat vanhemmat, isä lähtee lapsen kanssa omatoimisemmin liikenteeseen ja osaa varata kaiken tarvittavan mukaan. Isä on myös havahtunut siihen, että äidillä ei ole valmiina päässä lastenhoito-opasta, vaan kokeilemalla ja kantapään kautta arjen rutiinit on löytyny.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ihana kuulla, sama kokemus!

  • Jenna

    Tämä on tosi tärkeä aihe ja on kiva lukea kokemuksia. Itselläni on se tilanne, ettei ole työtä, johon palata, jonka vuoksi moni vaihtoehto on pois laskuista tai sellaisella ”ehkä” listalla eli kun aikanaan löydän toivottavasti työn. Toivoisin, että isä saisi silloin jäädä kotiin kuopuksen kanssa. Naisvaltaisilla aloilla näitä pätkätöitä on lisäksi todella paljon, joka varmasti haastaa muitakin, kuin minua. Tykkäisin tosi paljon siitä ajatuksesta, että perhettä ja työtä olisi helppo yhdistää ja että molemmat voisivat vaikka olla osin kotona, mutta se ei välttämättä tule olemaan tilanne mun alan töissä. Siinä mielessä tietotyöläiset on tosi etuoikeutetussa asemassa, kuten mun miehenikin. Hänen puoleltaan mikään malli ei tuota varsinaista ongelmaa. Siksi olisikin kiinnostavaa kuulla, että miten vaikka kätilö tai sairaanhoitaja järjestelee perhevapaiden jakoa ja millaista arki on. Korona-aika on siinä mielessä tuonut uudenlaista näkökulmaa kaikkeen, koska mieskin on kotona vaikka tekeekin töitä. Mutta joustavuutta on silti eri tavoin, joka taas on mahdollistanut myös itselleni keikkatyön tekemisen ☺️

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Tää on aina tietysti hankala poikkeustilanne, harva pystyy työttömänä valitsemaan toisin. Mahtavaa että olet saanut keikkatöitä!

  • Äitix5

    Mä olen itse ollut kotona kohta yhdeksän vuotta. Vähän töitä tehnyt ja opiskellut siinä sivussa. Minulla on aina ollut unelma kotiäitiydestä. Mies on käyttänyt yht. 9 viikon isyysvapaa joka lapsesta. Meille tämä on ollut kaikkia tyydyttävä ratkaisu ja mies on lasten kanssa kotona ollessaan aivan täysillä. Heti kun hän ilmaisee halukkuutensa jäädä kotiin, saa jäädä. ”Itse olen sitä mieltä, että työnantajia pitäisi jotenkin rahallisesti tukea työntekijöiden perhevapaiden pitämistä. Kaikki kun ei ole mitään suuryrityksiä tai valtion leivissä. On paljon muutaman hengen yrityksiä, missä oikeasti perhevapaat on suuri kustannus ja voi jopa kaataa yrityksen. En ainakaan itse haluaisi palkata itseäni. (9vuotta kotona, eikä aikomusta palata entiseen työpaikkaani. )

    • Äitix5

      Onpa hyvää suomen kieltä.:D siis tarkoitin, että valtion pitäisi rahallisesti tukea yrityksiä.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Erittäin hyvä pointti!

  • pilami

    Pitikin ihan laskea: mä olen ollut kotona yksin lapsen tai lasten kanssa yhteensä 2 vuotta ja 3 kuukautta. Mies on ollut yhden vuoden ja yhden kuukauden. Yhdessä on lomien vuoksi pyöritty kotona tähän päälle yhtä aikaa pari kuukautta. Jos mies on vaikka kuusi kuukautta lapsen kanssa kotona (vaikka tienaisi naista enemmän) niin heittäisin kyllä ilmoille senkin ajatuksen että voisiko se kuitenkin olla esim. yhden lomamatkan hinnan arvoinen kokemus kuitenkin. Ei siinä hirveän montaa tonnia jää tulot vähäisemmiksi ja asiaa voisi pohtia siitäkin kulmasta että entä jos laskisi kulutusta hetkeksi tai jopa säästäisi sen summan ennakkoon. Ei tietenkään kaikille mahdollista mutta suurimmalle osalle keskituloisia kyllä. Aika monella esim. auto maksaa 20 – 30 k€. Jos vaikka ostaisikin viisi tonnia halvemman koslan ja olisi niillä rahoilla lapsen kanssa kotona.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Erinomainen kommentti, oon niin samaa mieltä!

  • Staika

    Meilläkin on äiti (minä) ollut kotona ihan siitä syystä että ei ole ollut työpaikkaa mihin palata äitiyslomalta. Ei ole ollut minkään sortin arvokysymys meidän perheessä. Sittemmin miehelle tuli tilaisuus olla pidempi pätkä kotona kun minä sain pidemmän pätkän töitä. Se ei muuttanut hirveästi mitään. Osat vaihtuivat ja samalla työt. Minä tein palkkatyötä ja mies kotitöitä. Toki osallistuin kotitöihin samalla tavalla kuin mies oli osallistunut silloin kun minä olin kotona. Nyt ois viides kerta tulossa ja mies toivoo niin paljon että pääsisin takaisin töihin (sopimusta ei jatkettu, ylläri…) ja hän voisi jäädä kotiin. Ei tämä Meillä ole ollut ollenkaan kriisin paikka. Tilanteen mukaan on menty. Ja olen samaa mieltä Pilamin kanssa, asioita ei aina kannata ajatella raha edellä.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Tää on tietysti aina eri tapaus. Ja toki jokainen tekee sen oman perheen tilanteen mukaan! Joissain tapauksissa vaihtoehtoja vain olisi enemmänkin ja toivoisi että niitä käytettäisiin!

  • Maikki

    Meillä oli ajatus, että minä (äiti) palaan töihin vauvan ollessa 11 kk ja mies olisi jäänyt vuodeksi kotiin hoitovapaalle. Vauvan syntymän jälkeen yllätyin siitä, etten halunnutkaan palata töihin. Minä joka olen elänyt työlle täysillä! Näin ne ajatukset muuttuvat… Onneksi miehelle minun kotiin jääminen sopi ja hän pystyi tarttumaan uusiin haasteisiin omassa työssään.

    Nautin nyt täysillä hoitovapaasta taaperon kanssa. Hieman surettaa se, ettei mies saa kokea tätä…

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ihana että nautit kotona olosta! <3

  • Äityli 2011

    Meillä kohta 10 vuotta sitten oli jo etukäteen päätetty, että isä jää lapsen kanssa kotiin, kun vanhan ajan ns.normiäitiysloma eli vanhempainvapaa loppuu. Olin siis kotona lapsen kanssa ”yksin” ensimmäiset 7kk ja mies aloittikin oman osuutensa sitten jo vielä vanhempainvapaan aikana. Tarkoituksena hänellä oli olla 6 kk lapsen kanssa, mutta ei raatsinut niin pientä laittaa vielä hoitoon, joten oli loppujen lopuksi 13kk kotona. Meille oli alusta asti selvää, että isä osallistuu aktiivisesti vauvan hoitoon ja hoiti sitten myös osan yöheräilyistäkin vaikka kävi töissä. Tuttavapiirissä on muitakin, joilla isä on ainakin muutaman kuukauden lapsen kanssa kotona ollut, eräässä perheessä kummankin lapsen kanssa vuoden. Toki ymmärrän täysin, että ihmisiä ja tilanteita on erilaisia ja jokainen toimii itselleen ja perheellen parhaaksi katsomallaan tavalla.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mahtava edelläkävijä siis siellä!

  • Rokkimamma

    Mun mielestä on hienoa, että monet vanhemmat nyt näistä hoitovapaa asioista keskustelee ja miettii näitä vähän uudelta kantilta. Omasta tilanteesta on jo vuosia, koska kolmesta tyttärestä nuorin on 18 ja vanhin 25. Kun meillä lapset oli pieniä ei tästä edes keskusteltu ja väitän että miehen työnantaja olis saanut slaagin jos mies olis pitänyt muuta vapaata kuin ne pari viikkoa isyyslomaa. Nuorimman kohdalla piti silloisen isäkuukauden eli oli lasten kanssa kuukauden kotona, siitäkin nousi häly ja joutui ko. kuukauden aikana tekemään töitäkin noin puoli päivää viikossa.
    Olen iloinen siitä, että viime aikoina isien pitämät vapaat on lisääntyneet , mutta olen myös sitä mieltä, että isien pakollinen osuus tasaisi tehokkaimmin vapaiden määrää. Viimeisin esitys vanhempainvapaa uudistuksesta oli jo iso parannus aikaisempaan. Jos omat tyttäret ikinä lapsia saavat meinaan heille sanoa, et pitäkää huoli siitä, että mies pitää noin puolet vapaista.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Asiat ovat varmasti muuttuneet jo jonkin verran! Ihana olisi että muuttuisi vielä, olen samaa mieltä että toi pakollisuus tekisi hyvää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.