Se alkoi niin älyttömän hyvin: vain me kaksi, tyttöjen lenkillä. Toinen pyörällä ja toinen kävellen.Vähän juoksemiseksikin se jopa välillä meni…
Päästäkää minut pois kaupungista
Nyt tuli koko seitsemänvuotisen cityasumisuran aikana ihan ensimmäistä kertaa se ajatus: olisikohan lasten kanssa sittenkin parempi asua jossain…muualla. Sattui nimittäin…
Ihan kivoja juttuja. Hehe.
Sanoja, jotka eivät lähes koskaan tarkoita sitä, mitä sanovat: ”Joskus”. Tarkoittaa ei koskaan. Vrt. ”Olipa kiva törmätä tässä näin kadulla,…
Hankalia päätöksiä
No näinhän tässä taas kävi, valitan etten jaksa kirjoittaa ja hups: juttuja satelee niin, että on pakko ajastaa pahimman ryöpyn…
Mä silmäni kun auki saan
Miten se voi mennä aina niin? Puoli tuntia torkutettuamme heräämme kaikki suunnilleen samaan aikaan (okei, eka virhe). Insinööri tekee aamiaisen,…
Sinua tulee ikävä
Siinä ne taisi olla, viimeiset kesän hetket mökillä. Toki sinne vielä palataan, mutta tuskin enää tarvitsee virittää aurinkovarjoa tai uima-allasta,…
Pastaa ja unohtuneita lapsia: Hoitovapaa Insinöörin sanoin
”Ei, ei kyllä ole.” Insinöörin katse pysähtyy jonnekin kauas minun ohitseni, iltaa vasten tyyntyneelle järvelle. ”Piti oikein muistella niitä pahoja…
Elämäni kliseenä
Tiedättekö mikä tämä on? Se on epäonnistunut selfie kävelevästä kliseestä. Siinä se kipsutteli menemään, jakkupuku päällä, klo 16.11 (myöhässä!), toisessa…