Kesti se reppu sen pesun, tuli melkein puhtaaksi ja kuivaksi.
Ykkönen näyttää myös olevan aivan pesunkestävä kerholainen. Ei edes pieni verenvuoto alussa haitannut menoa, siellä se viipotti nauraen, laulaen, leikkien ja eväitään syöden. Muut kuusi lasta olivat tietenkin ihan mammanpoikia ja -tyttöjä, välillä tuhmia ja kaikin puolin vähemmän täydellisiä kuin minun silmäteräni. Kivaa niillä kuitenkin oli kaikilla yhdessä.
Välissä häivyttiin Kakkosen kanssa nukkumaan (Kakkonen) ja pullaa syömään (minä), eikä Ykköstä olisi juuri vähempää voinut tämä katoaminen kiinnostaa. Nyökkäili vain että lähde jo kun mentiin, ja takaisin tullessa sanoi sitten ihan suoraan ”äiti älä tuu”. Kotiinkaan se ei tietenkään olisi halunnut lähteä, vaikka kuinka makkarakeitolla houkuttelin.
Saa nähdä mitä tulevat viikot tuovat tullessaan, mutta ainakin tänään mieleni valtasi vain huumaava vapaus. Jatkossa saan joka viikko kahdesti kolme tuntia omaa aikaa, eli aikaa vain yhden lapsen kanssa. Kysymys herääkin, mitä ihmettä sillä ajalla sitten oikein tekee? (Vastaus: olet töissä. Ei tässä näitä viikkoja niin montaa ole jäljellä.)
Toki jos seuraavatkin kerhoaamut on näin kiireisiä (ks. kuva alla), voi toki vastata ihan samantien että siivoat ja kokkaat.
P.S. Kiitos kaikille hurjan suosion saavuttaneesta Spalts -arvonnasta Facebookin puolella! Arvonta on suoritettu ja voittaja yhytetty, seuraavana arvontajonossa on ruokaa.