Asioita joita vihaan rakentamisessa
Maanalaiset asiat. Kuinka kallio kehtaa lohkeilla niin hitosti. Kuinka maa kehtaa olla erilaista eri kohdissa tonttia. Kuinka kaupungin putki kehtaa kulkea väärässä kohdassa meidän putkia ajatellen. Että vaihtoehtoja on kaksi, kumpikin ihan yhtä paskoja. Hintalappu 5-10.000€ ja aikataulu menee kuukaudella rikki.
Infra- ja lupa-asiat. Kun maalämpökaivoa pitäisi alkaa porata kahden tunnin päästä ja huomaamme pari pientä puuttuvaa asiaa: lupa poraukselle ja kolme kuutiota vettä. Ei siinä.
Muut random ongelmat, melkein joka päivä jotain. Ovea ei saa tuossa värissä. Ulkorappuset ei mahdu tuohon. Sisärappusia ei muuten kukaan ole vieläkään suunnitellut. Helsingin kaupungin hyväksymiä tietyn paloturvallisuusluokan autotallin ovia ei ole olemassa. Lasku X tulikin tuplasti aiottua isompana (no mikäpä ei).
Yksityiskohdat. Pitäisi valita ovipaneelin leveys, pistorasioiden muoto ja kattoon laitettavat valaisimet. Mutta kun ei kiinnosta. Kuka muka edes katsoo jotain rasioita tai kattoa? En edes yleensä huomaa mistä suunnasta kävelin johonkin taloon sisään.
Muiden mielipiteet. Sitten kun vihdoin muodostan mielipiteen niistä saamarin valoista, muut ovatkin eri mieltä (ja vielä hyvistä syistä). Anna. Mulle. Spottitaivas.
Tuhannet päätökset ja niiden jatkuva pyörtäminen. Ei takkaa, massiivinen takka, takka tohon takka tähän eisaaaaaatana mä sytytän kohta itse itseni tuleen.
Asioita joita rakastan rakentamisessa (ja joista kukaan ei kertonut!)
Ongelmien ratkominen nopein oivalluksin. Niitä hiton ongelmia tulee toki koko ajan. Mutta ne myös ratkotaan yllättävän nopeasti ja joskus jopa halvalla! Autotallin oven osalta arkkitehti keksi monen kuukauden pohtimisen jälkeen, että me voidaan tehdä piharakennuksesta se paloturvallinen osa. Ta-daa, ratkaistu! Se porauskin saatiin hoitumaan: lupa olikin ok ja porari toi vedet itse mukanaan. Kaikki ratkeaa!
Fiksut ihmiset. Kun törmäät vaikkapa HSY:n edustajaan, joka noin vain iloisesti ratkaisee sen vaikeimman eteen tulleen haasteen (se väärässä kohdassa kulkeva putki) ehdottamalla itse että hehän voivat tehdä meille oman putkiliitoksen. Hyvällä asenteella ja fiksulla idealla poistettiin meiltä 5-10.000€ lisäkustannus ja rakentaminen jatkui alle tunnissa.
Muutenkin olemme jo nyt törmänneet niiden kuuluisien rakennusalan mätämunien lisäksi paljon enemmän timantteihin. Ammattitaitoisiin, vastuuntuntoisiin ja rehteihin tekijöihin. Ei tämä ala pelkästään mätä ole!
Oppiminen. Tajuan, että ollaan päätetty jo tosi paljon ja tosi fiksusti, kuljettu jo tosi monta muotoilun mutkaa. Ymmärretään jo paljon valaistuksesta, keittiö alkaa olla toimiva paketti ja moni muiden pidemmällä olevien rakentajien kiroama käytännön ongelma on jo meidän papereilla mietitty. Uusia haasteita on toki tulossa mutta joka kierroksella ollaan fiksumpia!
Naapurit. On ihan mieletön onni ja luksus, että jo nyt pienen korttelimme ihmisissä on tyyppejä, joita halataan joka kerta kun nähdään ja joiden kanssa vaihdetaan jo ihan kaikkia elämän kuulumisia usein. Vähemmänkin tutut ovat valmiina auttamaan aina kun voivat ja vertaistukea, vinkkejä ja huumoria jaetaan päivittäin. Jos tämä on jo nyt näin kivaa, miten kivaa täällä onkaan sitten asua?
Edistyminen. Yhtäkkiä tänään oli se päivä, kun rakentamisen pelottavin, kallein ja suurin mörkö (kuiskaan sen: maatyöt) saatiin päätökseen. Vieläpä kehujen saattelemana! Kuulemma harvoin on maan alla työt näin pitkällä perustusvaiheessa. Että tähän voi sitten vain talon pykätä.
Jos tämä kuva ei teillä nyt ihan yhtä paljon ihastuta muutoksen valtava määrä, niin tässä tilanne kuukausi sitten aloituskokouksesta:
On siihen aika iso ja tasainen kuoppa saatu!
