Raskausviikko 23
Viikko kuluu pääsääntöisesti Lontoossa. Pelkäsin etukäteen miten jaksan reissun kun suonikohjut painaa ja kävely aiheuttaa välillä liitoskipuja. Kaikki menee kuitenkin paljon paremmin kuin voisin toivoa!
Pärjään tukisukillani tosi hyvin pitkät päivät, ja kävelemme niin rauhallisesti ettei mahaan tule liikaa paineita. Kaipaan kyllä jo vähän tukivyötä selkänikin tueksi, mutta kaiken kaikkiaan matka on täydellinen. Pystyn olla liikkeellä aamusta iltaan ongelmitta ja ruoka maistuu.
Ainoa harmi on sisälläni olevan tyypin alati voimistuva kroppa, joka onnistuu välillä asemoitumaan niin kipeästi rakkoni päälle että en meinaa pärjätä. Vessan etsiminen kiireessä keskellä Lontoota ei ole ihan lempparihommaa – hauskaa on kuitenkin se että olen tehnyt samaa vuonna 2010 ensimmäistä lasta odottaessani.
Raskausviikko 24
Kasvan tasaisen varmasti. Olo tuntuu aika samalta ja näytän mielestäni ihan samalta, mutta jotenkin jännästi takkini eivät mene enää kiinni ja ihan kaikki rintsikat uikuttavat sääliä kaivaten. Käytän tukisukkia jo tottuneesti joka päivä ja vaihdan loputkin vaatteet niihin isoimpiin.
Energiat on kyllä tosi vähissä. Tosi kipeän Kolmosen valvottamana heräilen, enkä saa sen jälkeen enää unta. Nukun koko ajan liian vähän ja se väsyttää tavallista enemmän (raudat on ok kiitos kysymästä). En saa itseäni menemään edes kävelylle, ja se yhdistettynä taaperon lohdutteluun oudoissa asennoissa alkaa tuntua kropan liikkuvuudessa: kärsin putkeen kaksi eri viikon mittaista päänsärkyä.
Kaiken lisäksi viikkoon mahtuu peräti kaksi koronapelkoa: Ensin saan viestin Lontoosta jossa kerrotaan minun altistuneen reissun ekana päivänä. Sen huolen jo väistyttyä Kakkonen altistuu, oikein huolella. Karanteenipäiviä viettäessä laskemme milloin testiin voi mennä ja en voi olla samalla miettimättä kaikista kamalimpia vaihtoehtoja. Jos hän saa sen, vakavana? Entä jos minäkin saan sen, vakavana? Tehohoitoon ei mennä raskaana vaan raskaus puretaan.
Vauva vatsassani on vielä ihan liian pieni. Mietin ehkä sata kertaa että onneksi olen jo aikaa sitten tuplasti rokotettu, mikä vähentää näiden kamalimpien asioiden riskejä.
Raskausviikko 25
MAINOS sisältöä seuraavassa: Teemme retken Tampereelle Suomen ihanimpaan lastentarvikekauppaan, Wauvaan. Alamme tehdä yhteistyötä tämän vauvan synnyttyä ja jo nyt meitä* kohdellaan kuin kuninkaallisia: näytetään jos jonkinnäköistä ihanaa tarviketta jota voisimme ehkä tarvita. Meinaan seota kaiken sen keskellä mutta just nappaan nyt mukaani vain sen kaipaamaani, viime raskaudesta tutun Lola&Lykke tukivyön ja uudet rintsikat. Voi helpotusta kun ihminen mahtuu vaatteisiinsa.
Viikon lopulla mittariin pamahtaa 25+0. Se maaginen raja, josta sanotaan että lapsi voisi jo pärjätä kohdun ulkopuolella jos joutuisi syntymään. En missään nimessä sitä vielä halua, mutta olen kyllä onnellinen ajatuksesta.
Se luo taas lisää luottoa tyypin vointiin, tyyppiin, joka potkii minua aamuin, illoin ja öin määrätietoisen kovaa kuin sanoen mitä hermoilet nainen, täältä tullaan sitten kun on valmista.
Kakkosella ei ollut Koronaa, mutta oksennustauti kyllä. Odotan jo innolla sen tuloa minulle. Tätä kirjoittaessa sen on saanut jo Ykkönen ja seuraavia vielä odotellaan. Tuli mieleen että olisiko taas hauska oksentaa ihan vaikka synnyttäessä!
*vilkuilin Wauvan liikkeessä ollessani miten muita asiakkaita kohdeltiin ja ihan samalla tavalla! Ei ollut somelisää! Täällä ihan oikeasti toi palvelu ja valikoima on WAU. Suosittelen retkeä kauempaakin!