”Mutta teillähän menee autokin vaihtoon!” on TOP3 reaktioiden joukossa kun kerrot odottavasi kolmatta lasta, saati neljättä. Silloin 2018 mua ehkä vähän nauratti se, koska ihanko tosi se auto on nyt se oleellinen asia elämässä?
(Paljon vaikeampi kysymys oli se että riittääkö teillä huoneet ja kyllähän ne nyt sit lopulta kuitenkin riitti ja riittää neljännenkin kohdalla. Viidenteen lapseen kyllä ehkä ei enää riittäisi.)
Noh. Se auto oli ihan ok, vielä silloin kun Kolmonen oli tulossa. Itse asiassa perheen kasvaminen ei vaikuttanut silloin juurikaan koska isommat olivat jo ohi turvaistuiniän ja siirtymällä pois korokkeistakin (lapset oli jo riittävän pitkiä) saimme kolme lasta mahtumaan ihan ”tavisautoon”.
Voinkin jo nyt sanoa että auton valinnan oleellisin murhe ja mietintä ei aina liitykään pelkästään lasten määrään vaan myös ikään ja pituuteen.
Neljäs lapsi pisti pakan sekaisin. Niin sekaisin etten edes jaksanut vastata autosta kyselijöille mitään pitkään aikaan. Tämä auton valinta on ollut meille vaikeampi asia kuin vauvan nimi!
Toisaalta, nimeäkään ei vielä ole. Ehkä sen ehtii vielä ennen kuin auto tulee.
Auton valintaa ohjaa eniten käyttötavat – ylläri
Olisi ihana sanoa että me harkitsimme elämää ilman autoa mutta se olisi iso valhe. Kyllä meidän nykytilanteessa asuinpaikasta lähtien autottomuus vaatisi niin paljon esktraponnisteluja, että auton me haluamme.
Tilanteemme on kuitenkin siitä jännä että auton käyttö on meillä täysin kahtia jakautunutta: menemme sillä pari kertaa kuukaudessa yli tunnin matkoja mummoloihin tai mökille jolloin kyydissä on kaikki ihmiset ja usein paljon kamaa, mutta lisäksi teemme viikottain paljon sellaisia vartista reiluun puoleen tuntiin kaupungin poikki – matkoja, jolloin kyydissä saattaa olla pahimmillaan jopa vain yksi ihminen.
Nämä ovat ne matkat jotka voisi teoriassa korvata julkisilla tai pyörällä mutta käytännössä se vaatisi tosi ison muutoksen elintavoissa ja ajankäytössä. Siksi niissä ajoissa haluaisin ehdottomasti ajaa edes sitten sähköllä enkä bensalla.
Sitten välillä auto seisoo monta päivää käyttämättä pihassa, koska sillä ei tarvitse meistä kummankaan ajaa töihin.
Jos ei olisi mitään taloudellisia tai ekologisia rajoitteita, meille sopisikin parhaiten kaksi autoa. Yksi iso ”paku” johon mahtuu ihan kaikki ja vähän päälle, sekä yksi pieni ja näppärä auto jolla saa vielä taskuparkkipaikan ja joka mahtuu kääntymään missä vain, mieluiten täyssähköisenä.
Kahden auton vaihtoehdon rajasimme pian pois, koska se vain olisi ollut ihan tarpeetonta perheeseen missä autoa juuri ja juuri edes tarvitaan.
Vuokra-auton käyttö isoihin matkoihin ja ison porukan tarpeisiin (niin että oma auto olisi vaikka pieni täyssähköauto) taas ei tunnu hyvältä, koska meidän liikkuminen on usein aika spontaania ja täältä meidän lähiöstä vuokraamaan lähteminen olisi tunti tai pari aina.
Eikä se ratkaisisi sitä että menemme kuitenkin useimmiten koko porukalla kun johonkin menemme, tai mukana on jopa joku ylimääräinenkin.
Toinen iso rajoite meille oli auton käyttövoima. Halusimme täyssähköauton jo silloin kolme vuotta sitten mutta päädyimme hybridiin. En enää muista miksi, varmaan hinnan takia. Sähkö on meille aika tärkeässä roolissa, sillä olemme tehneet taloon paljon infraakin sitä ajatellen (ts. kaasuauto ei päässyt valikoimiin).
Nyt sitten jos toiveena on edes osiksi sähköllä kulkeva auto, johon mahtuisi vaivatta seitsemänkin ihmistä ja tarvittaessa myös tavarat mutta jolla pääsee vielä kaupungissakin kulkemaan eikä maksaisi hirveästi, voi lopettaa etsimisen.
Sitä autoa ei vielä markkinalla ole.
Kivat autot, joihin mahtuu tarvittaessa seitsemän
Pienempien ja käytettyjen autojen osastolla meille jäi kaksi mielekästä vaihtoehtoa: Volvo XC90 T8 tai Tesla Model X. Uskomatonta kyllä, ne on keskenään aika samassa hintaluokassa (tietysti kilsoista jne riippuen) ja hyvin samankokoisetkin. Tesla on täyssähkö, mikä on sille iso plussa, mutta Volvosta meillä oli jo tosi hyvät kokemukset ja sitä harkittiin tooooosi pitkään. Yhden jo melkein ostimmekin.
Lopulta kumpikin rajautui pois ihan viime metreillä koska ne ovat vähän pieniä kuitenkin. Niihin mahtuu kyllä seitsemän ihmistä, mutta sitten ei hirveästi enää tavaraa. Tässä kohtaa isojen lasten ikä eli koko tulee vähän haasteeksi: he ovat jo melkein pienen aikuisen kokoisia eivätkä ihan jokaiseen koloon mukavasti mahdu. 5+2 paikkaisten autojen vikat istuimet ovat usein ns. takaluukkuistuimia ja isot olisivat pahimmillaan joutuneet kiipeämään auton kyytiin takaluukun kautta kun keskellä on kaksi turvaistuinta.
Olin pitkään sitä mieltä että ihan sama jos on vähän hankalaa, meidän nimenomaan pitää valita auto, joka just ja just riittää meille, mutta sitten löytyi vielä se villi kortti johon palaan kohta.
Jos valikoimiinsa olisi lisännyt bensa- tai kaasuautot, olisi vaihtoehtoja tosi paljon enemmän: Volkkarin Touran, Škoda Kodiaq, Seat Tarraco, Peugeot 5008 , C-max, Bemarin 2-sarjanen, jne. Siellä olisi ollut edullista ja hyvää autoa, mutta me pidimme itsepintaisesti kiinni siitä että edes osa ajoista olisi vähäpäästöisempää.
Epäseksikkäät autot, joihin mahtuu mitä vain.
Sitten se ”pakupuoli”. Insinööri olisi alusta asti halunnut meille reilusti ison auton. Mersun Viton tai EQVn, Transporterin, Caddy Maxin, jonkun sellaisen minusta hirveän mutta kieltämättä kätevän. Minua ahdisti kauheasti ajatus mennä pahimmillaan bensaa syövällä jättiautolla kaupungissa johonkin podcast-nauhoitukseeni.
Toinen juttu on se että nämä isot autot on pääosin ihan törkeän kalliita, etenkin jos sähköä halutaan mukaan. Täyssähköisinä niitä on ylipäänsä aika vähän ja silloin on usein haasteena joko range tai teho. Jokaisessa ongelmana on ns. seksikkyys. En vain halua ajaa pakua. Minä pidän ajamisesta! Haluan kivan auton!
En vain pystynyt lähtemään autoon joka maksaa 80-100k (siis ylipäänsä, kiesus!), josta en pidä ja joka täyttää lähinnä sen mökkitarpeen ja kaupungissa pitäisi silti kikkailla parkkihalleilla tai busseilla.
Kaikkien kompromissien äiti, meidän valinta: Volkswagen Multivan T7
En tiedä ihan mitä tässä lopulta kävi mutta nyt meille on tilattu auto joka ei ole täyssähkö, ei ole innostava, ei ehkä kiva ajaa, ei ole pieni mutta ei oikein isokaan, eikä ole halpa. Mutta se on hybridi, tosi nykyaikainen, vain kaksi senttiä Volvoa isompi ja niin käytännöllinen että aion tehdä siitä innostavan. Käytännöllinen on uusi sexy, kuulitte sen täältä ekana!
Volkswagen Multivan T7 on sekin kallis auto. Bensoineen itse asiassa enemmän kuin se käytetty Tesla. Sitten sitä joutuu vieläpä odottamaan emmekä saa sitä edes tähän hätään kun vanha liisariauto pitää palauttaa eikä uusi ole vielä tullut.
Emme ole koskaan nähneet sitä livenä, ensimmäinen auto tätä mallia tulee Suomeen tammikuussa ja meidän yksilö ehkä toukokuussa. Se voi olla ihan kamala ajaa. Teoriassa voisimme vielä sakkoja vastaan perua tilauksen kun auto tulee ja pääsemme sitä ajamaan, jos vaikka markkinalle onkin tullut joku uusi mahtava auto. Mutta rehellisesti olen myös jo tosi kypsä tähän koko prosessiin. Tällä mennään nyt.
Mutta kuulkaa. Se hetki jonain sateisena iltana kun kaikki lapset itkee ja minua ketuttaa, ja seison auton vieressä turvakaukalo kädessä. Silloin se palkitaan. Minä potkaisen kohti autoa ja sähköinen liukuovi liukuu paikaltaan. Sisällä odottaa viisi penkkiä, joista kahdella on telakat tai istuimet pienille odottamassa ja isot melkeinpä kävelee vaivatta omille oikeille paikoilleen joissa on mukitelineet ja kaikki.
Penkit liikkuu omilla kiskoillaan ja jos tarvitsen lisää tilaa tavaroille, nostan yhden ylimääräisistä istuimista pois. Ja kun joku oksentaa jollain matkalla, me aikuiset kävelemme etupenkkien välistä sinne taakse hoitamaan homman: siirrämme tuoleja pois tieltä ja siivoamme sotkut.
Tuliko teillekin vähän kylmikset? Kyllä, practicality is HOT.
(..sanon itselleni kun maksan tätä kallista autoa seuraavat sata vuotta.)