Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 41: Synnytys ja vauva!

40+0 
Laskettu aika. Herään aivan surkean yön jäljiltä, pää edelleen kipeänä. Niskajumi-migreenini alkoi eilen ja tänään on särkypäivä. Sitä ei helpota se että olemme nukkuneet lasten kanssa piharakennuksessa, jonka patja on selvästi mulle aivan liian kova. Nukun kyljelläni ja viime viikot lonkka on kipeytynyt siitä tosi paljon – nyt erityisesti. Käymme perheen kanssa Lintsillä ja olo on ihan kamala. Vauva tuntuu tooooosi alhaalla ja ekaa kertaa se tekee kurjaa painetta.

Lonkkahermoon painaa ajoittain jokin niin että jalka meinaa lähteä alta, kuuma kesäpäivä saa minut melkein lämpöhalvaukseen ja pikkusupistuksia tulee koko ajan. Ajamme kuitenkin vielä Porvooseen illaksi, sillä lapset jatkavat siitä neljäksi päiväksi mökille ja Mukkilaan. Minä saan matkalla seitsemän kipeää supistusta.

Koomaan illan sohvalla. Onnellisena siitä että saan koomata. Käyn vaa’alla. Vielä vajaa pari kiloa ennen seuraavaa kymmenlukua, saa nähdä ehdinkö saavuttaa sen. Nyt ollaan puoli kiloa vajaa samoissa lukemissa kuin Ykkösen syntyessä. Ruokahalua ja nälkää ei kauheasti ole, eikä vatsa oikein mitään enää tahdo sulattaakaan. Tuntuu että sekin odottaa tätä suurta tyhjennystä – minä odotan lähinnä rajoittamatonta salmiakkia.

Biitsillä, kaksi tuntia ennen kuin synnytys käynnistyi.

40+1 
Parempi yö, parempi mieli. Päänsärky alkaa tuntua siltä että se on huomenna tai seuraavana päivänä ohi. Vauva melskasi aivan kreisimeiningillä illalla 21-00 lähes ilman taukoja ja nukkuu nyt aamulla sikeästi, heräilee vasta ennen kymmentä. Hengaamme aamun rauhassa kotona kaksistaan ja seuraamme etupihamme asfaltointia.

Iltapäivällä valumme lounaalle ulos keskustaan ja illalla kaverit tulevat auttamaan Insinööriä pihan lapiohommissa. Olo on tyyni, melko mukava ja  rento. Mutta lepoa alkaa kyllä homma vaatia, sen huomaa. Kävely on h i d a s t a (toivottavasti en törmää enää mummoon) ja jokaisen aktiviteetin jälkeen tarvitaan pieni lepo. Vauva painaa jo aika kunnolla lantioon, jalat meinaavat lähteä aika ajoin alta.

Jos ette kerro kellekään, niin kyllä tässä itsellä sellainen olo on että jotain tuolla tapahtuu ja kohta synnytetään. Harmi vain että tiedän kokemuksesta että se “kohta” voi myös olla viikkojen, ei päivien päästä.

40+2
Tänään on tilastollisesti yleisin päivä synnyttää. Minä herään ilman vauvaa mutta myös ilman päänsärkyä, jee!

Aamupäivällä käymme Insinöörin kanssa kahdestaan Kuusijärven rannalla lököttelemässä – eli minä tuskailen kun en löydä oikein mukavaa asentoa. Paluumatkalla käymme Ikeassa, taapertaminen on tosi hidasta ja paljon on kaikenlaisia kipuja jo. Lounaalla totean Insinöörille että ensimmäistä kertaa tuntuu että kun tästä nousen niin mitä vain voi tapahtua, vaikka lapsivedet mennä.

Kotimatkalla autossa tulee neljä puhalluttavan kipeää supistusta 12 minuutin sisällä. Edellisen virkkeen kirjoitan jo saarekkeeseen nojaillen, sairaalakassin pakkaamisen välillä.

40+3 klo 01.42

Meillä on vauva.

 

Raskausviikko-sarja päättyy tähän. Kaikki sarjan jutut alla viikottain:

Raskausviikko 39: Fine, valmistaudutaan nyt sitten

Raskausviikko 39

Kyllä on tämä raskaus hyvin suunniteltu juttu, ei voi muuta sanoa. Niin siinä taas kävi että kun laskettu aika lähenee, mun haikeus ja voi kun tämä ei koskaan loppuisi alkaa sekoittua sellaiseen voisit kyllä kohta syntyä – fiilikseen. Alan jo kaivata omaa kroppaani (tai oikeammin kiinnostaa nähdä minkälainen se nykyään on!) ja ne ihanat isot potkut alkavat vihdoin tehdä kipeää.

Nukun edelleen loistavasti (k i i t o s universumi jokaisesta tälläisestä yöstä!) mutta muuten elo alkaa olla kyllä vähän tukalaa. Autolla ajaminen ei oikein onnistu, pyöräily ei oikein onnistu, kävely ei oikein onnistu, istuminen ei aina onnistu. Vatsa tuntuu isolta, vauva tuntuu isolta ja on välillä tiellä.

Kerran avaan oven liian läheltä ja naarmutan mahaa lukon kielellä. Hupsista, mistä tuohon tommonen maha ilmestyi?

Sen verran monta ei oikein onnistu -kohtaa alkaa olla, että jakautuminen alkaa tuntua ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Nuo pienet kantapäät haluaisin nähdä jo nahan tällä puolen sätkimässä. Viikon puolivälissä synnytys alkaa tuntua asialta, joka vaikka ihan saattaakin tulla tässä vielä vastaan. Monena päivänä supistukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja erityisesti illat ovat kyllä yhtä pinkeää ihoa. Haluaisin vain olla kyljelläni.

Havahdun siihen että synnytys voi tosiaan tulla milloin vain viimeistään silloin kun ihmiset ihastelevat että uskallan lähteä Tampereelle kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. itse ajattelen että synnytykseenhän on neljä viikkoa vielä, mutta toisaalta tuijotan häkeltyneenä päivämääriä. 7.7., sehän on 11 päivää vähemmän kuin se matemaattisesti laskettu aika?

Täällä minä kuitenkin vielä kävelen Tampereen katuja niin kuin ei mitään vauvaa olisi tulossakaan, könyän kohti Pyynikin munkkeja pienen oikoreitin läpi (onneksi löytyi, munkkien suhteen suuntavaistoni on pettämätön) ja voitan kaikki lapset Monopolissa.

Viimeinen ei liity mitenkään raskauteen mutta koska se oli ensimmäinen kerta elämässäni, haluan sen sanoa.

raskausviikko 39 mahakuva

Pelien ja kävelyjen aikana supistelee aika lailla. Muutaman sadan metrin iltakävely Ykkösen kanssa saa huomaamaan että juu, on siellä alhaalla tosiaan jokin iso kuula.

Luovutan. Alan itsekin vähän suhtautua niin että jotain tulee vielä tapahtumaan ja ostan loput puuttuvat jutut. Rintaliivinsuojukset, vaipat, pulloharjan, wet wipesit, tutin. Viikkaan vaatteet ja pakkaan sen sairaalakassin. Kirjoitan synnytystoiveet kätilöitä varten (”nopea homma ilman kipua kiitti” olisi ollut hyvä) ja kieltäydyn reissusta Pieksämäelle.

Mukkilan viikonlopun vietossa koen samanlaista outoutta kuin aikanaan Ykkösen kanssa. Maha tipahtaa yhtäkkiä senttikaupalla alaspäin, olo on vähän gnääh kaikin puolin. Kaikki asennot on vaikeita ja haluaisin vain nukkua. Naurattaa kun huomaan ajattelevani ”nytkö hän tulee?” ja samantien muistan kirjoittaneeni nuo ihan samat sanat odotuskirjaan Ykkösen aikana – ja hän syntyi sitten siitä heti kolmen viikon päästä.

Silti, vaikka kaikkeni teen ja yritän ajatella että tästä meni vielä se kolme viikkoa ennen kuin Ykkönen syntyi, päässä kuiskuttelee silti aina välillä juu juu mutta se kyllä voi syntyä ihan minä hetkenä hyvänsä. Kuin auto-onnettomuutta odottaisi; ei tiedä miten pahasti tulee käymään tai milloin se tulee.

Tule jo ihana katastrofi, odotamme sinua täällä kovasti.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

Raskausviikko 38: Oikeita supistuksia ja ylimääräinen ultra (kokoarvio)

Raskausviikko 38

Viikon alussa sohvalla koetaan kummia. Jokin aalto lähestyy. Ai niiiiin, tämä! Se on ensimmäinen oikeampi supistus! Saapuu, voimistuu, tekee kipeää ja laantuu. Seuraava tulee muutaman minuutin päästä kun vaihdan asentoa. Otan nämä vastaan ilolla, nyt näitä saa alkaa tulla! Ja niinhän niitä alkaakin tulla, joka ilta.

Supistukset saavat aikaan positiivista kihelmöintiä mielessä. Ne saavat ajatukset yhä enemmän kohti synnytystä, muistan taas miten pitkiä tunteja siellä tullaankaan viettämään. Vaikka kuinka vältän sen ajattelemista, nyt alkaa mieleen tulla ajatuksia siitä milloinkohan se syntyy. Että se voi oikeasti syntyä milloin vain. Yritän psyykata itseni muistamaan Ykkösen aikaiset pitkät viikot, kun hän suvaitsi saapua vasta 42+1 (ja olla ajattelematta heti perään että niin mutta Kakkonen oli jo 39+6, entä jos tämäkin aikaistuu..).

raskausviikko 38

Supistuksia lukuunottamatta mikään muu ei olossa muutu. Edelleen vauva liikkuu kovasti ja minä pystyn liikkumaan hyvin myös. Saan lakattua varpaankynnet, puettua kengät ja nukuttua läpi yön ilman ongelmia. Joka aamu naurattaa kun herään – vieläpä usein selältäni – että näin taas meni tämäkin yö, ihanaa! Kaikki tämä taitaa johtua siitä että maha on vieläkin aika siro. Itse asiassa niin siro että neuvolan lähetteestä pääsen vielä kerran näytille lääkäriin viikon lopulla.

Myös aiemmissa raskauksissa on ihmetelty pientä SF-mittaa, se on huidellut alakäyrillä tai keski- ja alakäyrän välissä. Tässä raskaudessa se on kuitenkin peräti -2 käyrällä ja vauva tuntuu neuvolan terkkarin käsiin turhankin sirolta. Jännä, olin todella ajatellut että kolmas raskaus olisi sellainen räjähtävä jättipotti että paisun heti alussa valtavaksi. Sen sijaan painoakin on kertynyt vähemmän kuin aiemmissa raskauksissa, totaalisumma taitaa olla tässä kohtaa +13kg (vähän vauvaa, paljon tissejä ja kaikki loput reisiä) kun viimeksi lähenneltiin jo kahtakymppiä näillä viikoilla.

Raskausviikon viimeisenä päivänä käymme lääkärissä: kaikki on hyvin. Ultrassa näkyy hyvin lantioon kiinnittynyt tyyppi, jonka strategiset mitat koneen mukaan ovat jo nyt 2,8kg (raskausviikolla 37+6). Painoa tulee parisataa grammaa per viikko lisää joten eiköhän tästä aika vonkale vielä saada. Lapsivettä on hyvin, istukka hyvässä paikassa, napanuorien virtaukset kohdillaan.

Mulla on imetysrintsikat ostettu, pienimmät vaatteet pesty, salmiakit valittu sairaalakassiin (mustia aakkosia) sekä synnytysjuomapullo ostettu (niiiiin tärkeä, ainoa mitä sairaalakassiin pakkaan!) ja perhe melko kypsä odottamiseen.

Kaikki on kertakaikkisen hyvin, nyt vain odotellaan milloin tyyppi haluaa saapua.

raskausviikko 38

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut: