 |
| ”Edessä loistava tulevaisuus. Tulisipa leluja oikein paljon” |
Silloinkin satoi. Ensin käytettiin koko aamu kaiken maailman hiusten kähertämiseen ja naaman meikkaamiseen, ja lopulta edessä oli mutainen Seurasaari. Olihan meillä se yksi iso valkoinen sateenvarjo, jonka alle me käperryttiin kuvia napsimaan, minä mekon helmaa hysteerisesti varjellen.
Kuvista tuli yllättävän hienoja. Kuvaaja sai pienimuotoisen keuhkokuumeen. Hääväki taisi juuri ja juuri säästyä sateelta, sillä aurinko osasi tulla esiin sopivasti ennen Prinsessa Ruususen marsseja. Pienessä vanhassa puukirkossa oli sittenkin juuri oikea lämpötila kun kopsuttelin esiin isäni kanssa. Onneksi pappi oli tuttu, eikä antanut sen unohtuneen esteettömystodistuksen olla esteenä. Rakas ystävä lauloi niin kauniisti että hääväki kasteli lopulta ne vaatteensa ihan omilla kyyneleillä, ja yhtäkkiä lampsin jo ulos kirkosta saippuakuplamereen valkoisissa Hai-saappaissani, tuoreena vaimona.
Kuusi vuotta myöhemmin saippuakuplia on ympärillä edelleen säännöllisesti. Niitä puhaltelee kaksi minityyppiä, ja niiden isä, joka on vuosien varrella osoittautunut erittäin kelvoksi aviopuolisoksi. Kärsivällinen, lempeä, sitoutunut. Ihan yhtä hölmö kuin silloinkin.
Tänään vietämme romanttisesti kuudetta hääpäiväämme aloittamalla muuton kuudenteen yhteiseen asuntoomme. Päivän aikana tullaan löytämään kaapin kätköistä paljon vanhoja muistoja piiloon säilytettyinä, lähellä pysyvinä. Tiedän jo, että yhdestä kaapista löytyy meidän hääkuvat ja toisesta se karkkipussi, jonne oli aikanaan kihlasormus piilotettu.
Oikeastaan aika soppeli tapa muistella yhteistä taivalta, ja olla kiitollinen siitä, että matka jatkuu edelleen yhdessä, kohti uusia seikkailuja. Tukka likaisena, verkkarit jalassa ja elämä sekaisin. Just sitähän me ollaan. Kiitos rakas Insinööri tähän astisesta, ja hyvää hääpäivää. Pahoittelen jo etukäteen että seuralaisesi aikoo lähinnä juoda viiniä sillä aikaa kun sinä kannat laatikoita. Hyvä siitä tulee!
 |
| Sama hymy, syvemmät rypyt. |