Kiitos taas kerran teille kaikille, todella hyviä vinkkejä tulvi! Sähköpostiin napsahti myös heti meidän perhevalmennusryhmän kahdelta jäseneltä jokin hieno kirjakin aiheeseen liittyen, mähän sanoin että se tuskainen synnytyskeskusteluryhmä on ollut meille lottovoitto 🙂
Anyway, vinkkienne ja omien muistisopukoiden virkistämisen jälkeen oman blogin ja parin kirjan parissa, olemme päätyneet jonkilaiseen strategiaan.
Taktiikka on nyt seuraava:
- Pinnasänky on siirretty keittiöön, jotta yöhuudattaminen häiritsee vähemmän Ykköstä ja minua
- Insinööri nukkuu parvella, ja hoitaa hulinat
- Kakkonen söi 21.15, ja jäi hereille kuin tietäen että edessä on rankka yö
- Nyt yritetään nukuttaa se tohon sänkyyn ilman mitään apuja, on nyt pyörinyt siellä hyvän tovin tyytyväisenä
- Seuraava syöttö aikaisintaan neljä tuntia edellisestä (eli eka vasta 01.15), välissä paijataan sängyssä ja sitten nostetaan syliin kun hysteria alkaa
- Yritetään nukuttaa uudestaan aina itsekseen sänkyyn, ei syliin tai selän paijaamiseen
Mähän tosiaan muistin vasta teidän kommentteja lukiessa, että olen ennenkin kysynyt teiltä tätä, ja toteuttanutkin menestyksekkäästi sitä pick-up-put-down -metodia. Joten vähän ehti jo toivo herätä. Vielä pari viikkoakin sitten se kello 24 huudattaminen kun toi kaksi hurjaa yötä, jolloin eka syöttö oli vasta aamukuuden aikaan.
Siispä: toivottakaahan meille oikein erittäin hyvää yötä, ja Insinöörille hurjasti käsilihaksia, malttia ja korville kestävyyttä! Ja mulle aika paljon rautaisia hermoja, jotta kestän kuunnella huutoa makkarissa. Niin ja vielä Ykköselle oikein, oikein syviä unia, jotta se ei joutuisi valvomaan toisten huutaessa.
Noniin, tästä se alkaa. Pinnasängystä kuuluu lupaava mölinä, ja minä olen ehkä henkisesti valmis.
EDIT 22.05: Se nukkuu. Se nukkuu. Se nukkuu!!! Se nukahti I T S E! Tai siis toki siihen tassutteluun, mutta edes syliin en kertaakaan ottanut. Katseli mua anellen ja kärsien ”mutsi miks sä et ota mua syliin” ja vastasin ajatuksissani ”koska sun pitää oppia nukahtaa ihan itse, se tekee sulle hyvää”. Hyvä, hyvä, hyvä alku!