Taas unohdettiin miehet

Yle julkaisi eilen kolumnin, jonka näkökulma oli ”Isien ponnistelut syrjäytetään lapsiperheen metatyö-keskustelusta täysin”. En nyt edes linkkaa sitä tähän, koska se oli vähän hohhoh.

Itse asia oli hiukan vinossa lähtien metatöiden käsitteestä ja työelämän epätasa-arvosta, mutta puhutaan mieluummin asenteesta, jota huokui kolumnissa ja sen kommenteissa.

Siinä oli tuttu mauste tasa-arvokeskusteluista: entäs me miehet, ei kaikki miehet ja mites meidän ponnistelut. Noh, kyllä varmasti ponnistelevan miehen ponnistelut siellä kotona huomataan, mutta sen ei tarvitse olla valtakunnallinen uutinen, että te teette osuutenne (tai jopa yli, huh!)

Uutisen pitäisi olla edelleen ja joka päivä se, että naiset tekevät enemmän kotona, töissä, lääkärissä, päiväkodeissa, ruokakaupoissa, kuravaateostoksilla, johtoryhmissä ja rakennustyömailla. Kaupungeissa, maalla ja maailmalla. Keskimäärin.

Se ei ole aina konkreettista työtä vaan paljon näkymätöntä: kauppalistan miettimistä, moottorisahojen vertailua ja hammaslääkäriaikojen varaamista, mutta myös oman neuvotteluaseman varmistamista, turvallisuuden arvioimista, kiukun nielemistä (ei saa nalkuttaa!) ja hymyilemistä, vaikka ei haluaisi – niin ja sitä metatyötä, jota heterosuhteessa kiistatta naiset tekevät (taas, keskimäärin) enemmän joka päivä, päivän ympäri.

Koska niin meidät on ohjelmoitu. Meidät kaikki, sukupuolesta riippumatta.

Tätä kirjoittaessa itse ehdin miettiä, että noi harsosääsket pitäisi tuhota ja olkkarin matto viedä pesuun.

Mutta kyse ei ole minusta, eikä edes Pekasta ja hänen ponnisteluistaan. Mä ihan oikeasti ymmärrän, että on inhottavaa olla se mies, joka tekee ihan tosi paljon, eikä sitä edes nähdä vaan oletetaan siinäkin suhteessa epäreiluutta. Vielä kauheampaa on varmasti olla mies, joka on itse väkivaltaisessa suhteessa alistettuna, ja kaikkialla puhutaan asiasta vain toisinpäin.

Moni muukin kuin naisten kipu ja väsymys voisi olla historiaa, jos meidän maailma ei eläisi sukupuolten luomien oletusten mukaan. Sukupuolten tasa-arvo – tai edes vähän vähemmän epäreilu jako –  auttaa kaikkia. Jos katsottaisiin asiaa aina tilannekohtaisesti, eikä normien ohjauksen kautta, jokainen voisi saada sen tuen, avun ja kannattelun, mitä tarvitsee.

Kyse on isoista numeroista, rakenteista, jotka määräävät, miten yhteiskunnassa oletamme asioiden menevän ja kenen tehtäväksi jää sanoa, että nyt aion mennä ohjelmoitua polkuani vastaan ja haluta toisin.

Se on työtä, jota meidän kaikkien pitäisi tehdä, jotta meillä kaikilla olisi kivempaa. Ja aivan helvetisti pitääkin tehdä kun tämän kolumnin kommentteja katselee.

Välillä väsyttää se, miten paikallaan tämä keskustelu junnaa, vai tuntuuko se vain siltä? Onko tämä itse asiassa merkki siitä, että tasa-arvo etenee, kun alkaa tulla vastarintaa?

Oli miten oli, tämä on hyvää valmistautumista kirjan tuloon. Tulen kuulemaan tätä ”entäs miehet / maalaiset / me muut” paljon. En ole varma olenko valmis siihen, mutta toisaalta saan joka päivä viestejä väsyneiltä naisilta.

Toivon NIIIIIN paljon, että kirjasta on lohtua ja tukea edes joillekin väsyneistä, jotta se on kaiken tulevan arvoista.

Kuva: Aino Heininen

18 Kommentit

  • Viiru

    Heh, tämä tuli eilen vastaan ja olin kirjannut sen omaan Netistä löydettyä -listaani seuraavilla saatesanoilla:
    ”Ei nyt viestiltään mielestäni kauhean olennainen kolumni.”
    😀
    Metatyön määritelmä ei tosiaan ole kirjoittajalla ihan hanskassa ja puolet ajasta pohdiskelin, ollaanko tässä nyt kieli poskessa liikkeellä vai ei. Sinänsä voi kyllä olla, että kaupungissa elävillä arjessa on ylipäätänsä enemmän metatyötä (enemmän mahdollisuuksia, enemmän valintoja, mahdollinen turvaverkkojen puute, jos muutettu pienemmältä paikkakunnalta…).

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Viimeinen virke tosi totta ja tätä myös kirjassa pyörittelin, mutta en ole vielä varma tuleeko lopulliseen versioon. Tämä on myös luokkakysymys; ne samat naiset, jotka tavoittelee niitä työpaikkoja, jossa ollaan paljon pois kotoa ja tuodaan paljon rahaa talouteen (kolumniin viitaten) myös hoitaa paljon arjen töistä.

  • E

    Kiitos tästä! Jäsentelitpä kärsivällisesti tästä vanhasta aiheesta. Klikkasin kolumnin itsekin auki, mutta en ehtinyt kovin pitkälle ennen kuin jo alkoi vituttaa ja lopetin lukemisen. Miten tämä kolumnisti viitsikin kirjoittaa metatyöstä, kun ei edes vaikuttanut tietävän, mitä se on?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Tässä meni tosiaan vähän puurot ja vellit sekaisin, mutta hyvä että tuli taas keskustelu avattua!

  • Staika

    Hei. Minä en tuohtunut kolumnista. En tiedä miksi monet tuntuvat kimpaantuneen siitä. Oma ajatus kolumnia lukiessa oli aika neutraali. Johtuu ehkä omasta kuplastani, jossa pariskunnat näyttävät olevan hyvin tasapuolisesti täysin työllistettyjä kotitöistä (sekä meta- että peruskotitöistä) ja monta asiaa jää vielä tekemättä. Eikä sitä lasketa mitä tehdään koska kumpikaan ei jouda makoomaan.

    Kolumni tuntui siis suorastaan virkistävältä vaihtelulta vaikka metatyö ei olekaan remontoimista. Ajattelin varmaan että ihan kiva että välillä puhutaan myös niistä töistä, jotka jotenkin automaattisesti ovat miesten harteilla. Ymmärrän senkin että osa naisista tekee myös näitä ”miesten” töitä kaiken muun ohessa.

    • pilami

      Täysin samat ajatukset itsellä.

    • Samettiruusu

      Näin maalla asuvana, maataloudessa mukana olevana naisena, olen kolumnista samaa mieltä. Myönnän että elän itse maalaiskuplassani eikä minulla ole selkeää käsitystä kaupungissa asuvan perheellisen ihmisen arjesta. Mutta keskustelua seuratessani vain vahvistuu se tunne että olen valinnut oikein asuinpaikkani ja tapani elää.

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Sitä saat toki olla! Mutta se on tosiaan aika pieni kupla, erityisesti globaalisti katsottuna. Vaikka jossain olisi asiat nyt tosi hyvin, niin muualla ei ole, joten nyt ei ole oikea hetki alkaa ”puolustaa miehiä”, koska se vie pontta muilta ponnisteluilta.

        • Samettiruusu

          No, lähinnä itseäni kiinnostaisi saada vähän eri näkökulmaa aiheeseen. Yleensä asiaa katsotaan kaupungissa asuvan naisen kulmasta. Mistä johtuu että kaupunkilaisäidit uupuvat? Eräässä kommentissa puhuttiin valintojen paljoudesta, onko se selitys kaikkeen? Vierastan tätä vastakkainasettelua kaupunki vs maaseutu, mutta olisin kyllä aidosti kiinnostunut tietämään miksi nimenomaan kaupunkilaisten ääni tässä asiassa kuuluu kovimmin?

          • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

            Koska se koskettaa useampaa ihmistä kuin maalla asuvat.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Moni kimpaantui siksi, että se veti vähän mattoa alta heiltä, jotka yrittää puhua siitä, että monessa paikassa naiset joutuu tekemään liikaa. Kolumnin asia saattaa vaikka ollakin totta, mutta mihin sitä tarvitaan? Onko nyt tosiaan niin, että juuri ne maaseudun miehet kaipaa puolustamista vaan voisiko he kuitenkin antaa tilaa sille isommalle osalle ihmisiä, joiden arjessa on nyt epätasapainoa? Ja sitä kyllä tilastojen mukaan on kaikkialla, vaikka sitä ei aina ole helppo huomata. Jokainen saa olla omaan elämäänsä tosi tyytyväinen, mutta silti on hyvä ymmärtää, että jossain on vielä paljon korjattavaa.

      • pilami

        Eihän keskustelu monesta eri kulmasta samaan asiaan ole maton alta pois vetämistä keneltäkään. Ylen kolumni oli yksi kulma asioihin, sinun kirjasi on varmasti toinen.

        Ja haluan huomauttaa että menen itse kategoriaan ”kaupunkilaisnaiset”. Tunnistan paljonkin naisten asemaa heikentäviä rakenteita mutta siltikään Ylen kolumni ei saanut minussa mitään vahvaa vastareaktiota aikaan.

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          No ehkä ei, mutta lähinnä tunnetasolla ymmärrän heitä, jotka siitä enemmän hermostui. Toisaalta mun mielestä tässä käännetään kyllä niin isoa laivaa, ettei tavallaan tarvita ihan vielä niitä toisia näkökulmia.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      tää edellinen siis Staika sun ekaan kommenttiin! Ja todella, kyllä on virkistävää että myös miehen ahtaista rooleista puhutaan, mutta itse asiassa naisten etujen ajaminen auttaa myös siihen. Jos saadaan vähennettyä sukupuoliroolien vaikutusta, myös miehille on helpompaa olla tekemättä vaikka niitä remppatöitä, jos sellainen ei kiinnosta.

  • Mari

    Miksi lopulta niin moni asia pitää edes sukupuolittaa (ei edes mennä siihen että moni äiti ei koe olevansa erityisesti nainen tai isä mies). Eikö voida puhua kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta, uupumisesta, tyytymättömyydestä, väkivallasta, seksuaalisesta ahdistelusta ja ratkaisuusta niihin. Ihan sukupuolesta riippumatta. Ei-heterosuhteissakin metätyöt saattavat kassantua toiselle, puoliso saattaa olla vökivaltainen jne. ongelmahan ei ole sukupuolessa vaan epätasapainoisessa jakamisessa jne, vika pitää korjata. Sukupuolesta riippumatta.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No joooo olen samaa mieltä, mutta melko vaikea se on tehdä jos ei aktiivisesti kiinnitetä huomiota siihen, mihin sukupuoliin perustuvat roolit ohjaa. Monesti me ei edes huomata miten paljon esimerkiksi hoivatyö painottuu naisille, eikä pelkästään lasten suhteen. Sitä on helpompi tasata, jos muistaa pysähtyä ajattelemaan että hetkinen ei kai tämä mennyt vahingossa automaattisesti minulle koska olen nainen.

  • tuutikki

    Moi! Kiinnostava postaus ja kolumni! Aloin kirjottaa tästä pitkää kommenttia, joka jäi kesken, koska puhuttiin aiheesta kotona myös puolison kanssa eilen illalla ja tänään aamulla. Kirjottelen alkuviikosta jonkun yleistajuisen tekstin ja laitan sen sulle vaikka sähköpostilla (en oo somessa fb:tä lukuun ottamatta). Kiitti inspiksestä! ❤️ T. (epä)tasa-arvoa intersektionaalisesti tutkiva tyyppi, joka silti (tai juuri siksi) tykkäsi ko. Juntin (pun not intended) kolumnista 🤓

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Moikka! Laita mieluummin vaikka tänne kommenttina, että kaikki näkee viisaat ajatukset <3

Tämän viestin kommentit on suljettu.