Vuosi Onnin kanssa ja suosikkitapamme käyttää Onni-puuroja

Kaupallinen yhteistyö Valio

Meidän kellarin Onni-kasa hupenee päivä päivältä ja muistuttaa että vuosi Onni-puuron kanssa on tulossa päätökseen. Teen tässä raporttia vuoden sisällöistä ja huomaan että Onni on kulkenut mukanamme kuin yksi iso syötävä vauvakirja: moni muisto viime vuodelta liittyy Onniin.

Kun Kolmonen alkoi syömään kiinteitä; kun tultiin mökille niin myöhään ettei mitään ruokaa ehtinyt tehdä; kun mentiin ex-tempore rannalle, metsään tai veneelle ja mukaan napattiin purkki tai pari. Kun hampaat tekivät niin kipeää ettei mikään muu ruoka uponnut ja kylmää Onnia syötiin joka aterialla. Kun Kolmonen oppi pinsettiotteen ja tajusin siirtää puuropurkin korkin pöydällä kauemmaksi – ja nyt vuoden lopussa kun taapero alkoi ymmärtää puhetta ja ryhtyi itse viemään tyhjiä purkkeja roskiin.

Myös se kytkeytyy Onniin kun isommat lapset saivat uusia ystäviä ja alkoivat luuhata enemmän ympäri asuinaluettamme itsenäisesti liikkuen ja kavereiden kanssa ulkona hengaillen. Ilmiöön liittyi häviävät banaani-puurot. Keltainen purkki ei koskaan päässyt Kolmosen suosikiksi mutta isommat kysyvät lähes päivittäin “onko Onni-puuroja alhaalla vielä lisää” kun oikea maku ei löytynytkään heti kaapista.

Keltaisia, tyhjiin imettyjä purkkeja löytyy varmasti vielä ensi vuoden lopussa Kakkosen repun uumenista. (On muuten paljon parempi löytää unohtunut banaani-Onni kuin banaani repun pohjalta)

Tai ne kasautuvat puolikkaat tötsät jääkaapissa kun edellisen aamun herääjä ei ole unipöhnässä tajunnut katsoa onko jääkaapissa jo avattua puuroa odottamassa.

Onni-puuro tulee muistuttamaan minua Kolmosen vauvavuodesta ehkä enemmän kuin mikään vaippapaketti, sillä se ei ole häviämässä taloudestamme mihinkään. Luulen että siitä tulee jatkossakin meidän ykkösvälipala kaikille lapsille.

(Jos nyt joku Valion rekka siellä kadullamme liikkuu niin saa tuoda vaikka sellaiseksi jäähyväislahjaksi vielä yhden vuoren puuroja! Saamme kyllä kulumaan ja kellariin mahtuu!)

Vaikuttajan näkökulmasta tämä on ollut varmasti kivoin yhteistyö koskaan: on ollut helppoa ja kivaa tehdä tutuksi tulleiden ihmisten kanssa, eikä mitään briiffejä tarvita kun tietää jo itse mitkä asiat pitää rajata pois kuvista ja mitä ottaa huomioon kirjoittaessa. Olen saanut ison luottamuksen ja paljon kiitosta, mikä ei ole näissä hommissa ollenkaan itsestäänselvyys. Kiitos siis kaikesta Mari, Essi ja Daniela ❤️

Tämä mukava tekemisen meininki on minusta näkynyt myös teille seuraajille päin ja olen itse ollut tosi tyytyväinen esimerkiksi vuoden aikana tuottamiini kuviin! Kun on lupa tehdä nostoja juuri silloin kun siltä tuntuu, niistä tulee tosi hyviä: sain kiinni monta hauskaa hetkeä jotka vain tapahtuivat arjessa juuri sellaisena ja uskon että tämä välittyi myös teille!

Yhteistyötä käynnistellessä sanoin Valiolle että mun toiveena on tulla “Onni-ihmiseksi” niin että kun seuraajani näkevät jossain Onni-puuroa, he ajattelevat mua. Luulen että tässä on onnistuttu! Mitään lukuja en tiedä mutta toivon myös että te olette innostuneet paljon puuroja kotiin kantamaan, jotta tämä on ollut myös Valion päässä hyvä yhteistyö.

kuinka saada syömään puuroa

Loppuun vielä tiiviisti koottuna meidän opit tältä vuodelta, eli

Parhaat tavat käyttää Onni-puuroa:

  • Huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä aamu-, ilta- tai välipalana sellaisenaan
  • Tässä voisi olla myös joku “puuro tuunattu siten ja siten uskomattomaksi annokseksi” mutta en vain ole se ihminen. Herkullinen ja terveellinen puuro suoraan purkista lusikalle on parasta mitä maailmassa voi olla, sitä ei pidä pilata vaivannäöllä.
  • Maisteluannoksena uusille mauille: puolukoita ei ole meidän taloudessa nähty
  • Puurorieskojen ainesosana
  • Koululaisten eväänä
  • Selfiealustana
  • Käsipainona (yksi täysi pahvipaketti 15 puuron kanssa painaa 3,2kg, parhaan otteen saa alakulmasta)

Kiitos kaikille Onni-maniaan osallistuneille, toivon tämän olleen yhtä ihana matka teille kuin mulla! Mutta niin se vain on että kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä yhteistyö ja kumppanuus.

…ja meidän kellarin Onni-puurovuori.

EDIT: ARVONTA SUORITETTU

Pistetään yksi Onni-vuori jakoon vielä vuoden päättymisen kunniaksi! Valitettavasti seuraava koskee vain PK-seudulla asuvia: Kommentoi alle lempimuistosi Onnista ja voit voittaa kuukauden Onnit (60kpl) kotiovellesi. Arvon kaksi voittajaa, toisen blogissa ja toisen Instassa joten voit tuplata mahdollisuutesi voittaa kommentoimalla kumpaankin! Voittaja arvotaan ma 21.12. klo 21. (Voittaja arvottu!)

Lue lisää Onni-puuro perheestä täällä.

Kuinka saada lapsi syömään puuroa (puurorieska ohje)

Kaupallinen yhteistyö Valio & Onni-puurot

Muistan kun Ykkönen oli 8kk eikä suostunut enää syömään puuroa vaan kinusi meidän aamupalaleipiämme. Neuvolan hoitajan mielestä ratkaisu tähän olisi ollut se että mekin alamme syömään puuroa. (Emme alkaneet vaan lapsi alkoi söi hetken jotain muuta.)

Sittemmin Ykkönen rakastui puuroon uudestaan ja söikin sitä uuden tulokkaan, Kakkosen, kanssa ihan tyytyväisenä. Lapset kasvoi, työt alkoi ja puuron keittely jäi. Tuli Kolmonen mutta huomasin etten vieläkään jaksa keittää itse puuroa vaan menen ihan reilusti yhteistyön mukanaan tuomilla Onni-puuroilla.

Sitä paitsi vaikka sen puuron kuinka tekisi kahdessa minuutissa mikrossa, se on silti juuri sen verran vaivaa mitä en jaksa vielä aamukuudelta ennen omaa kahvia tehdä samalla kun sylissä huutelee jo nälkäinen tyyppi. Olemmekin valuneet malliin, jossa puuro tulee käytännössä joka aamu valmiina purkista.

Sivumennen sanottuna: Tämä on mennyt jo niin pitkälle että kun sanon Kolmoselle “mennäänkö keittämään puuroa”, se sanoo joo ja kävelee kaapille jossa Onni-puuroja pidetään ja valitsee sieltä maun.

Niinä aamuina kun yritän tsempata ja teen vaivalla hienon puuron tuoreine marjoineen, tiedätte mitä käy – laps ei syö, ei mitään. Vaikka rakkaudella keitin!

Tämä on ehkä vain minä mutta inhoan sitä hetkeä kun arvon puurokattilan äärellä lusikka kädessä paljonko lapsi jaksaa tänään syödä: jos laitan lautaselle liikaa, menee haaskuun, jos liian vähän, kattilan puuro on edelleen liian kuumaa enkä voi sitä tarjota. Kamala ongelma!

Siksikin tykkään Onni-puuroista: on jotenkin helpompi annostella eli syöttää siitä lusikallinen kerrallaan ja laittaa loput korkin kanssa siististi jääkaappiin kuin laittaa vähän sörkitty mikropuuro takaisin jääkaappiin lautasellaan.

Takaisin asiaan: kuinka saada lapsi syömään puuroa niinä hetkinä kun taapero on päättänyt että on puuro on pahinta ikinä?

Vinkkejä kuinka lapsen saa syömään puuroa

  1. Älä syötä sille puuroa. Odota hetki, kyllä se puuro palaa taas menuun.
  2. Kokeile eri makuja, osta valmiina niin pääset helpommalla. Onni-puuroissa on yhteensä kahdeksaa eri makua, luulisi löytyvän suosikki!
  3. Tee puurorieskoja! Tämä on mun ihan lemppariasia. Teen Simppelin puurorieskoja vähintään kerran viikossa ja pakastan suurimman osan. Niitä saa hyvin reissuun mukaan ja näitä syö myös isommat lapset!

puurorieska ohje

Ohje: Puurorieskat Onni-puuroista

n. 9kpl, 250 astetta 10min (alkuperäinen ohje by Simppeli Sormiruokakeittiö)

  • 1dl Onni-puuroa
  • 0,5dl vauvallesi sopivaa maitoa
  • 0,5dl raastetta (kesäkurpitsa, porkkana, omena, kukkakaali, melkein mikä vain käy!)
  • 1 muna
  • 1rkl öljyä
  • 1,5dl jauhoja

Kaikki sekaisin ja löysähkö taikina uuninpellille lusikalla ja laita 250 asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes rieskat saavat vähän väriä. Aikuiselle  päälle voita ja vaikka ripaus suolaakin ja olet taivaassa! Siihen liittyen vinkki: kannattaa melkein tehdä tuplataikina suoraan, näitä kyllä syö koko perhe.

Nämä puurorieskat tein muuten ihmeellisen tuntuisesta kombosta Onni Rukiinen puolukka – puuro + kukkakaaliraaste ja hyvää tuli!

Kokeile sinäkin ja kerro miltä maistui!

kuinka saada syömään puuroa