Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Liesi ja liesituuletin samassa paketissa – esittelyssä keittiömme keskipiste

Yhteistyössä: Siemens

On aika esitellä meidän keittiön sankari.

Lol, ei. Mutta! Minä ja jopa Insinööri teemme nykyään lähes mielellämme ruokaa. Ehkä se on uutuudenviehätystä, ehkä se on nämä valoisat illat tai ehkä se on kunnolla toimiva liesi. Tekniikan ihme, joka jaksaa hämmästyttää joka ikinen käyttökerta. Tässä Siemensin liedessämme on sisään rakennettu liesituuletin, joka vetää alaspäin kaiken höyryn.

siemens induction air kokemuksiasiemens inductionair siemens induction air kokemuksiasiemens liesi kokemuksia

Liesi on Siemensin InductionAir -sarjan kalliimpi versio, tuttavallisemmalta nimeltään comfortDesignEX877LX33E. Sillä on myös pikkusisko, jonka lempinimi on comfortDesignED877FS21E.

Itse liedessä tykkään erityisen paljon siitä ettei kattiloille ole valmiita alueita, vaan jutut vain asetetaan tuohon päälle ja liesi tunnistaa mitä kohtaa pitää lämmittää. Moni muukin toiminta on itse asiassa automaattista tuulettimesta alkaen! Tykkään myös siitä että liedessä on valmiina ajastin. Ehkä tämä on täysin normaalia kaikissa uusissa laitteissa, mutta mulla se kyllä kirvoitti onnen kiljahduksen kun ei tarvitse enää muualle laittaa ajastinta päälle.

Laitteen keskeinen ominaisuus eli ruoan valmistus menee juuri niin kuin pitääkin tämän hintaluokan laitteissa. Liesi on herkkä, nopea ja monipuolinen. Se kiinnostavin ominaisuus – tuuletin – toimii ällistyttävän hyvin. Sen verran hyvin että kuivamausteiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuuletin nappaa niitä mukanaan. Joskus osa höyryistä jää kyllä yhtäkkiä johonkin omaan pyörteeseensä eikä menekään tuulettimeen. Silloin tehon nostaminen tai kannen asettaminen vinoon höyryä ohjaamaan hoitaa homman himaan.

siemens inductionair kokemuksia

siemens induction air kokemuksia

Tuulettimeen osuu viikottain nestettä, pastaa…ja pacman?

Iso positiivinen yllätys on ollut se, että höyryä ei tule naamalle (no daa-a voisi fiksumpi sanoa) – kokatessa kaikki todella menee alaspäin eli kokin ei tarvitse väistellä kuumaa höyryä ja pyyhkiä tasaisin välein rillejään. Tietysti myös kun pään kohdalta uupuu se vanha kupu niin naamakaan ei enää törmäile äkkiä ilmestyviin metalliesineisiin..kaverille kävi kerran niin.

80 cm leveä liesi vie työtasosta vähän normaalia liettä enemmän tilaa ja koneisto tarvitsee hiukan tilaa kaapin sisältä. Ei kovin paljon (parikymmentä senttiä), mutta on toki otettava suunnitellessa huomioon. Liesi asennettiin meille lopulta aktiivihiilisuodattimen kanssa eli sisäilmaan palauttavana sillä ilman vienti ulos muuttui mahdottomaksi vaikka kuvittelimme että suunnittelimme juuri sen  hyvin.

Keittiömme suunnittelu alkoi itse asiassa tästä liedestä! Tiesimme alusta asti ettemme halua liesituuletinta näkymää blokkaamaan, emmekä toisaalta katon alaslaskua kattoon asennettavan tuulettimen takia. Kun liesi vetää itse alaspäin, voi tilassa olla iso saareke jonka yläpuolelle saa vaikka valaisimet asennettua.

Mitä tulee siihen kysymykseen mitä päässäsi mietit – tuulettimeen roiskuvat ja lentävät asiat eivät ole ongelma. Mekanismiin kuuluu monta helposti irrotettavaa osaa ja varmistusjärjestelmää, joiden avulla mikään ruoka tai neste ei pääse liikkuviin osiin asti.

Tuuletin pitää tosin putsata vähintään kerran kuukaudessa, mikä aluksi ajatuksena vähän rassasi. Pesu on helppo tehdä: osat irtoavat helposti ja pahimmat voi laittaa astianpesukoneeseen. Tässä myös näkee lian tietysti hirmu hyvin kun tuijottelee niitä paistettuja paloja, joita vahingossa tuulettimeen viskelee. Tavallinen liesituuletin pitäisi käsittääkseni pestä ihan yhtä usein (rasva tukkii suodattiminen ja siitä syntyy paloriski) mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi kun koko suodatinta ei yleensä näe. Liesi myös kertoo itse, milloin suodatin on syytä pestä.

Kaiken kaikkiaan liesi on kaunis, toimiva, helppokäyttöinen ja turvallinen, suosittelun arvoinen tuote! Tässä vielä sama tiiviimmin:

 Plussat:

  • Ydinfunktio. Tekee sen minkä lupaa – vetää kaiken höyryn alas lieteen.
  • Kaiken kattava automatiikka, erityisesti vapaat keittoalueet
  • Ulkonäkö. Vaikka liesi on iso, se on minusta aika virtaviivainen, kaunis jopa.
  • Käyttöliittymä. Vielä en ole ohjeita katsonut ja hyvin menee.

Miinukset:

  • Hinta ja ostaminen. Suositushinta laitteelle on kirpaiseva 4500€, mutta en usko kenenkään maksavan suositushintaa. Laitteen voi ostaa käsittääkseni vain keittiöliikkeestä keittiön ostamisen yhteydessä ja kokemukseni mukaan laitteen saa myös silloin hieman edullisemmin osana kokonaispakettia. Hintaa miettiessä kannattaa muistaa että tässä tulee kaksi laitetta kerralla: liesi ja liesituuletin.
  • Ääni. Kovimmillaan tuuletin pitää aika tiukkaa meteliä. Harvoinpa se toisaalta täysillä käy.

P.s. Tsekkaa Instagram profiilini kohokohdista ensimmäisen käyttökerran fiilikset!

Sain maailman ihanimmat vintagelasit – tule lukijailtaan löytämään omasi!

YHTEISTYÖSSÄ: Oopperan Optiikka

Minäpä annan teille rakkaat keski-ikäistyvät toverini yhden vinkin: ikänäköä voi kutsua myös aikuisnäöksi. Sen opin tällä kertaa Oopperan Optiikan Maaritilta kun uusia laseja hakemaan lähdin. Lähestyn ikä – aikuisnäköä.

Niin se vain on kahdessa vuodessa näkö mennyt taas hiukan huonompaan, mutta ei onneksi vieläkään kamalan huonoon. Lähinäkö on kuitenkin sen verran huonontunut (ja pienen näytön tuijottelu lisääntynyt), että ensimmäistä kertaa joudun käyttämään laseja oikeastaan jatkuvasti.

vintage lasit

Näöntarkastuksen jälkeen päädyimmekin tilaamaan mulle ekat piilolasit ikinä (aikamoinen trippi!) ja samalla uudet pokat. Kehysten valinta ei taaskaan ollut helppo, eikä sitä auttanut se positiivinen ongelma että löysin liian monta sopivaa mallia.

Rillit oli kaikki kauniita ja minua pukevia. Mutta aina niissä oli joku pieni juttu hieman ohi; näyttivät liian trendikkäiltä tai tekivät silmien alusista mustemmat. Liian tavalliset, liian ilmiselvät. Kirjastonhoitajat tai sittenkin liian Ozzyt. Olimme vaipua epätoivoon Maaritin kanssa.

Tai no ei Maarit, sillä hän tiesi että voi milloin tahansa etsiä juuri toiveeni mukaiset maailmalta, mutta mua vähän jo tuskastutti. Sitten kuin ohimennen Maarit heitti että pitäisikö katsoa noita vintage-versiota.

vintage silmälasit

Näiden joukossa on mun lasit! Arvaatko mitkä?

Vintage-lasit! Miten ihmeessä ne unohdinkaan! Näistähän minäkin olen alunperin Maaritiin tutustunut, kuuluisissa Oopperan Optiikan Vintage-myyjäisissä joista ostimme Insinöörin kanssa kumpikin mielettömät aurinkolasit.

Nyt Maarit kantoi silmälasikehyksiä laatikko toisensa jälkeen näytille. Hitto vie miten hienoja. Juuri sellaisia valtavia kakkuloita, joita äidilläni oli 80-luvulla, pienempiä prillejä aikaisemmilta vuosikymmeniltä, ihan tämän päivän näköisiä ja kaikkia mahdollisia värejä. Karkkikauppa, sanon.

Nykyaikaisista poiketen, näistä rilleistä ei tosiaan ihan jokainen mulle sopinut, mutta jokainen sai kyllä spontaaneja ilonkiljahduksia aikaan hulluudessaan.

vintage silmälasit

vintage silmälasit

Sieltä kaikkien kreisimpien joukosta löysin omani. Suomen Kainuussa 80-luvun lopulla Opti pointin valmistamat Cajaniat. Ihan uudet vanhat lasit, takuulla uniikit ja täynnä historiaa. Juuri minulle istuvat ja tuntuivat heti tosi omilta, vaikka moni on huokaissut jännittyneen sekaisin tuntein että ovatpa rohkeat!

vintage silmälasit

Ehkä ne ovatkin rohkeat, ainakin erilaiset kuin ennen! Kehykset ovat tosi saman tyyppiset kuin vanhat, mutta vähän ohuemmat ja lasien sisäpuolella oleva vaalea keventää niitä vielä entisestään. Mallissa näkyy kasari, mutta ei liikaa. Kyllä näillä kelpaa!

Aiomme vielä Maaritin kanssa etsiä mulle toisetkin lasit, hieman maltillisemmat metallikehykset, mutta toistaiseksi minä vain rakastan tätä punaa. Ja jos onkin päiviä, jolloin punainen ei lämmitä, voin aina taiteilla silmiini piilarit! Ihan olen jo konkari niiden kanssa!

Vintagekehykset sullekin lukijaillasta?

Maarit on kartuttanut vintage-kokoelmaansa vuosien varrella hitaasti mutta varmasti. Näistä voisi ehkä jo tehdä kokonaisen oman liikkeensä, mutta vähintään niitä kannattaa aina katsoa Oopperan Optiikassa käydessä. Nyt olisi siihen loistava tilaisuus – keksimme järjestää lukijaillan liikkeessä!

Valeäidin lukijailta (ensimäinen ikinä!) järjestetään torstaina 20.9. klo 18-20 Oopperan Optiikan liikkeessä Helsingin keskustassa. Ohjelmassa ainakin rillien ihmettelyä ja skumppaa, huonoja vitsejä ja tutustumista! Paikalle voi tietysti tulla vaikka ei rillirousku olisikaan, päätarkoitus on kuitenkin tavata teitä.

Illan aikana tutkitaan myös salaisia vintagekätköjä ja Maarit on lupaillut hyviä hintoja. Vink vink.

Mukaan mahtuu 15 ensimmäistä ilmoittautunutta, laita alle kommentti niin nappaan siitä sähköpostisosoitteesi. Huom: Ilmoittautuminen on sitova!

valeäiti silmälasit

PS. Liikkeessä kannattaa käydä muutenkin, sillä Maarit on luvannut -15% alennuksen kaikille Valeäidin lukijoille. Kohti Oopperaa siis!

Vie minut veden äärelle (mutta älä laita purjehtimaan)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Lip-Lap Laiturit ja Suomen Blogimedia

liplap

Olen vesityyppi. Satamat tosin herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Samalla kun laineiden liplatus rauhoittaa, mastojen tuulessa kolisevat köydet ja vaijerit tuovat pelkoja mieleen. ”Tuulinen päivä, tänään mennään kallellaan” ajattelen kauhulla joka kerta, vaikka en olisi itse astumassa veneen kyytiin.

Vietimme lapsuudessa kaikki kesät merillä purjehtien ja saarissa hyppelehtien. Luokittelenkin täysin luontevasti itseni saaristolaislapseksi, vaikka kotini on aina sijainnut keskellä kapunkia. Jotain niin omaa siinä kuitenkin on; saaristossa, meressä, vedessä.

Käppyrät männyt, Merikarhusaunat ja äkkiä muuttuvat säätilat rauhoittavat mieltäni. Sydäntäni sykähdyttää sileät rantakalliot, pyöreiksi rullautuneet kivet ja kuohuva Itämeri, jonka sävystä tietää onko sade tulossa. Olen merenkävijä henkeen ja vereen – vaikka en juuri haluakaan veneillä.

liplap

Yksi parhaita asioita maailmassa on nukahtaa veneen hytissä kaarevaa seinää vasten, veden liplattaessa ujosti keinuvan veneen runkoon. Vielä parempaa jos samalla sataa niin että kansi yläpuolella ropisee.

Harmittaa aivan vietävästi, että tämä kummallinen kallistuvan veneen pelko on vienyt purjehtimisen pois elämästäni. Ilman sitä olisin ehdottomasti tehnyt omastakin perheestäni saaristolaisen.

Vesi on minun elementtini. Pahimmat sisäiset myrskyt laantuvat parhaiten aaltojen loputonta kisaa katsellen.

liplap

Tämä kesäkuu on ollut melkoinen myllerrys arjessa talon valmistumisen, rahojen loppumisen, työkiireiden ja kaiken muun keskellä. Päässä on ristissä satoja pieniä ajatuksia ja muutama tosi isokin. Olen näemmä lopettanut urheilun, nukkumisen ja ystävieni näkemisen. Lähentelen uupumuksen rajoja, helpotuksen koittaessa ihan nurkan takana.

Vesi on tullut avukseni. Kesäisellä retkellä Uudessakaupungissa, spontaanilla pyrähdyksellä Vallisaaressa ja lopulta omassa mökkirannassa.

Nyt kun olen istunut jo muutaman tunnin veden äärellä ajatusteni kanssa, alkaa vähän helpottaa. Olen laskenut aaltoja ja kuunnellut liplatusta. Ihmetellyt laituria, joka ei keinu ja kursinut samalla päässäni olevaa tilkkutäkkiä kasaan.

liplap

liplap

Aion olla tänä kesänä vielä monta hetkeä tuolla laiturin nokalla. Toivottavasti vähän paremmassa kelissä kuin nyt juhannuksena, mutta maistuu se iltaviini toppatakinkin kanssa. Eilenkin aurinko kuitenkin paistoi jo sen verran, että muu perhe villiintyi vallan hyppimään laiturilta alas hyiseen veteen.

Laiturin uimarappuset houkuttavat jo muakin hyppelehtimään, vaikka oikeastaan siinä +13 asteisessa joessa juhannuksena pulikoidessani rappuset lähinnä houkuttivat nousemaan pois.

Tuo Käplikseen vuosi sitten asennettu LipLap-laituri hohtaa edelleen kuin uusi ja on ihan yhtä tukeva kuin ennenkin. Laituri on juuri palannut kesämoodiin vietettyään talven kuivalla maalla; se oli kuulemma helppo asentaa talviteloille ja niiltä pois. Itsehän en tiedä, koska olin nekin hetket jossain talokriisissä. Laiturin laittoivat paikalleen ihanat sukulaiset, kiitos siitä!

Onneksi on sukulaiset, ja onneksi on vesi. Viimeisten viikkojen aikana olen päässyt aaltojen kyytiin, majakkasaarelle, lampeen rannalle ja laiturille. Niiden vesien avulla minä laskettelen kohti viikon päästä alkavaa lomaa, laituri ja ranta kerrallaan.

liplap

Haluatko tehdä minut onnelliseksi? Vie minut veden äärelle.

 

Lue lisää laiturista: