YHTEISTYÖSSÄ: Oopperan Optiikka
Minäpä annan teille rakkaat keski-ikäistyvät toverini yhden vinkin: ikänäköä voi kutsua myös aikuisnäöksi. Sen opin tällä kertaa Oopperan Optiikan Maaritilta kun uusia laseja hakemaan lähdin. Lähestyn ikä – aikuisnäköä.
Niin se vain on kahdessa vuodessa näkö mennyt taas hiukan huonompaan, mutta ei onneksi vieläkään kamalan huonoon. Lähinäkö on kuitenkin sen verran huonontunut (ja pienen näytön tuijottelu lisääntynyt), että ensimmäistä kertaa joudun käyttämään laseja oikeastaan jatkuvasti.
Näöntarkastuksen jälkeen päädyimmekin tilaamaan mulle ekat piilolasit ikinä (aikamoinen trippi!) ja samalla uudet pokat. Kehysten valinta ei taaskaan ollut helppo, eikä sitä auttanut se positiivinen ongelma että löysin liian monta sopivaa mallia.
Rillit oli kaikki kauniita ja minua pukevia. Mutta aina niissä oli joku pieni juttu hieman ohi; näyttivät liian trendikkäiltä tai tekivät silmien alusista mustemmat. Liian tavalliset, liian ilmiselvät. Kirjastonhoitajat tai sittenkin liian Ozzyt. Olimme vaipua epätoivoon Maaritin kanssa.
Tai no ei Maarit, sillä hän tiesi että voi milloin tahansa etsiä juuri toiveeni mukaiset maailmalta, mutta mua vähän jo tuskastutti. Sitten kuin ohimennen Maarit heitti että pitäisikö katsoa noita vintage-versiota.
Vintage-lasit! Miten ihmeessä ne unohdinkaan! Näistähän minäkin olen alunperin Maaritiin tutustunut, kuuluisissa Oopperan Optiikan Vintage-myyjäisissä joista ostimme Insinöörin kanssa kumpikin mielettömät aurinkolasit.
Nyt Maarit kantoi silmälasikehyksiä laatikko toisensa jälkeen näytille. Hitto vie miten hienoja. Juuri sellaisia valtavia kakkuloita, joita äidilläni oli 80-luvulla, pienempiä prillejä aikaisemmilta vuosikymmeniltä, ihan tämän päivän näköisiä ja kaikkia mahdollisia värejä. Karkkikauppa, sanon.
Nykyaikaisista poiketen, näistä rilleistä ei tosiaan ihan jokainen mulle sopinut, mutta jokainen sai kyllä spontaaneja ilonkiljahduksia aikaan hulluudessaan.
Sieltä kaikkien kreisimpien joukosta löysin omani. Suomen Kainuussa 80-luvun lopulla Opti pointin valmistamat Cajaniat. Ihan uudet vanhat lasit, takuulla uniikit ja täynnä historiaa. Juuri minulle istuvat ja tuntuivat heti tosi omilta, vaikka moni on huokaissut jännittyneen sekaisin tuntein että ovatpa rohkeat!
Ehkä ne ovatkin rohkeat, ainakin erilaiset kuin ennen! Kehykset ovat tosi saman tyyppiset kuin vanhat, mutta vähän ohuemmat ja lasien sisäpuolella oleva vaalea keventää niitä vielä entisestään. Mallissa näkyy kasari, mutta ei liikaa. Kyllä näillä kelpaa!
Aiomme vielä Maaritin kanssa etsiä mulle toisetkin lasit, hieman maltillisemmat metallikehykset, mutta toistaiseksi minä vain rakastan tätä punaa. Ja jos onkin päiviä, jolloin punainen ei lämmitä, voin aina taiteilla silmiini piilarit! Ihan olen jo konkari niiden kanssa!
Vintagekehykset sullekin lukijaillasta?
Maarit on kartuttanut vintage-kokoelmaansa vuosien varrella hitaasti mutta varmasti. Näistä voisi ehkä jo tehdä kokonaisen oman liikkeensä, mutta vähintään niitä kannattaa aina katsoa Oopperan Optiikassa käydessä. Nyt olisi siihen loistava tilaisuus – keksimme järjestää lukijaillan liikkeessä!
Valeäidin lukijailta (ensimäinen ikinä!) järjestetään torstaina 20.9. klo 18-20 Oopperan Optiikan liikkeessä Helsingin keskustassa. Ohjelmassa ainakin rillien ihmettelyä ja skumppaa, huonoja vitsejä ja tutustumista! Paikalle voi tietysti tulla vaikka ei rillirousku olisikaan, päätarkoitus on kuitenkin tavata teitä.
Illan aikana tutkitaan myös salaisia vintagekätköjä ja Maarit on lupaillut hyviä hintoja. Vink vink.
Mukaan mahtuu 15 ensimmäistä ilmoittautunutta, laita alle kommentti niin nappaan siitä sähköpostisosoitteesi. Huom: Ilmoittautuminen on sitova!
PS. Liikkeessä kannattaa käydä muutenkin, sillä Maarit on luvannut -15% alennuksen kaikille Valeäidin lukijoille. Kohti Oopperaa siis!