Aloitin tänään työt, vai palasinko sittenkin hoitovapaalle?

Heräsin seitsemältä siihen kun Ykkönen toi Kolmosen meidän makkariin. Tein meille aamiaisen ja kahvin tippuessa imetin sylissäni muhittelevan taaperon. Se tutki taas tarkkaan kaikki paitani nurkat ja leukani ihon. Vein Ykkösen kouluun puoli yhdeksäksi lenkkivaatteissani, kävin juoksemassa äänikirja korvilla. Suihkun jälkeen puin oikeat vaatteet (rintsikatkin!) ja meikkasin, patistelin samalla Kakkosen kouluun Insinöörin häipyessä pulkkamäkeen Kolmosen kanssa. Kymmeneltä istuin piharakennuksessa työpöydän ääreen.

Olen palannut töihin.

osittainen hoitovapaa

Tästä hetkestä kesään asti olen torstait ja perjantait virallisesti töissä ja Insinööri Kolmosen kanssa kotona. Jaamme hoitovapaata tämän talven ja kevään, syksyllä Kolmonen aloittaa päivähoidossa ja minä täyspäiväiset työt. Siihen asti teen kaksi päivää viikossa sitä mitä olen tähänkin asti tehnyt kahden tai kolmen työpäivän ajan, mutta nyt sille on oma häiriötön aikansa.

Kirjoitin tämänkin tekstiä pätkiä keittiössä seisten mutta tällä kertaa se johtui siitä että halusin jo kirjoittaa, ei siitä että saarekkeen äärellä olisi ainoa mahdollinen aika sitä tehdä.

Osittainen hoitovapaa, paluu töihin. Olen suhtautunut siihen koko ajan vähän vähätellen, että eihän tässä oikein mikään muutu kun Insinöörikin on ollu etätöissä kohta vuoden. Mutta kyllä muuttuu, tajusin sen vain vasta tänä aamuna.

Morkkis yrittää nostaa päätään, milloin mistäkin: kun Kolmonen itki surkeana perääni jo siitä että vein Ykkösen. Kun imetin Kolmosta ja tajusin että hetkonen, mites tämä imetys sitten kun olen aiemmin imettänyt vain päivisin? Tähänkö se loppuu? Kun juoksin lenkkiäni ja mietin onko tämä nyt sitten hyvää työajan käyttöä. Miettiessäni pitäisikö kaupassa käydä, pastakin oli loppu. Minun olisi nyt helppo tästä mennä, mitenhän Insinööri sitten lapsen kanssa. Jaksaako se käydä kaupassa, tehdä ruoat, siivota?

Tuleeko kotiin aivan hirveä sotku ja jääkö ruoka kuitenkin minun kontolleni?

Kuuntelin kaikki fiilikset läpi ja päätin jättää ne omaan arvoonsa. Ne heijastavat vain muutosta, näin käy aina. Olemme ennenkin tehneet näin ja tiedän että pakka menee uusiksi mutta että se tekee lopulta vain hyvää kaikille. Meidän tai minun pitää vain sopia rajat näin alkuun: työpäiväni olkoot jonkun mittainen ja sen sisällä saa tapahtua mitä itse kulloinkin parhaaksi näen.

Yrittäjänä vastuullani on joka tapauksessa työtehtävien kehittäminen tyhjästä, on hyväksyttävä se luksus että vastuu tuo mukanaan vapauden – on enemmän kuin ok jos joku päivä en teekään mitään tuottavaa vaan olen vain. Voimme vaikka viettää yhteistä vapaata.

Niin, siis jos sen hetken laskutus antaa myöden vapaiden pitämiseen.

Taloudellinen puoli jännittää väkisinkin vaikka kuinka tiedän tehneeni viime vuoden puolella hirveästi töitä sen pesämunan eteen. Vakuuttelen itselleni ettei se haittaa vaikka en saisi juuri ollenkaan uusia asiakkaita. Tulihan niitä sitten viime vuonnakin, pärjäämme kyllä. Eikä kyse ole kuin kahdesta päivästä, muut kolme Insinööri saa edelleen palkkaa. Vastuu on silti eri, kun vielä viikko sitten kaikki minun sisään tuomani raha oli vain iloinen yllätys.

Nyt rahaa pitää tulla, palkkaa on nostettava.

Samaan aikaan olen niin fiiliksissä ettei mitään rajaa. Minulle sopii töiden tekeminen hirveän hyvin, nautin siitä että teen, saan valmiiksi, syntyy vaikutusta. Tarvitsen muita ihmisiä ympärilleni rakentamaan jotain, haluan olla mukana miettimässä vaikeita asioita. Haluan välillä taukoa maailman rakkaimmasta taaperosta, selkänikin haluaa välillä olla kantamatta sitä sylissä tuntikaupalla. Toisinaan haluan maata lapsen kanssa puoli tuntia matolla kikattelemassa.

Nyt tälle kaikelle on aikaa kun eri asioille on varattu omat hetkensä eikä tarvitse täyttää kaikkia vapaita (ja ei-vapaita hetkiä) töillä tai niiden miettimisellä!

Tuntuu että elämään tuli juuri valtavasti uutta aikaa. Tämä efekti näkyi jo nyt joululomalla. Olin tekemättä mitään kaksi viikkoa vaikka hommia olisi ollut, koska tiesin että heti 7. tammikuuta minulla on aikaa hoitaa kaikki rastit. Ei tarvinnut laskelmoida Insinöörin vapaita sen mukaan, ehdinkö minä tehdä silloin töitä. Aikaa vapautuu elämääni hurjasti kun tiedän että kalenterissa on päiviä, jolloin on lupa (ja velvollisuus) tehdä töitä.

Olinkin jo joululoman aikana melko ihmeissäni kun päiväuniajat eivät menneet töihin ja urheillakin ehti ihan milloin halusi. Mitä tällä kaikella ajalla kuuluisi tehdä? Tähän asti olen jo leiponut ja siivonnut, herranjestas sentään piirsin eräänä päivänä huvikseni. Tätäkö se oli silloin ennen, kun blogi oli vielä vain rakas harrastus eikä myös vastuullinen työ?

Kaksi päivää viikossa autuasta työntekoa, kolme ihanaa joutenoloa. Tämä kuulostaa kaikkine alun morkkiksineenkin täydelliseltä.

Ehkä en palaakaan töihin vaan aloitan vihdoin hoitovapaan.

osittainen hoitovapaa

YEL on yrittäjän sosiaaliturva. Jos siihen ei ole varaa, onko varaa olla yrittäjä?

Kaupallinen yhteistyö: Varma

Jos olet yrittäjä, tämä on tärkeä teksti sinulle. Etenkin jos ajattelit ryhtyä yrittäjäksi, lue tämä. Haluan että mietit tämän jälkeen, onko sulla enää varaa maksaa YELiä liian vähän.

Miksi YEL on tärkeä?

Meillä on Suomessa erikoinen järjestelmä, mitä tulee työssäkäyvien ihmisten tulevaisuuden turvaamiseen. Palkansaajat kerryttävät itselleen eläkkeeseen, sairauspäivärahoihin ja muihin tukiin oikeuttavat maksut lähes huomaamattaan: maksut kulkevat palkasta osin työnantajan pussista ja noin vain suoraan joka kuukausi. Ei kirpaise edes yhtä paljon kuin verot. Mutta yrittäjät saavat määritellä maksunsa määrän itse.

Voitte kuvitella kuinka moni sitten maksaa sitä riittävästi.

Järjestelmä ei ehkä kuulosta ongelmalta ensi alkuun, hienoa että on joustoa! Ikävä vain että se jousto tapahtuu siitä yrittäjän omasta elämästä sen loppupuolella.

Tämä voi johtaa ihan kamaliin skenaarioihin. Eläkeläisiin, jotka ei voi jäädä eläkkeelle koska ei ole kyennyt maksaa itselleen riittävää YELiä uransa aikana. Perheisiin, jotka eivät pärjää yrittäjävanhemman menehdyttyä, koska lesken eläke on liian pieni.

Kenen pitää maksaa YELiä?

Tällä hetkellä yrittäjä saa itse määritellä oman YEL eli yrittäjän eläkevakuutuksen suuruuden mutta minimi on pakko maksaa kaikkien, jolloin on maksettava sen mukaan että saisi vuodessa noin 8000€ palkkaa (YEL maksut määräytyvät sen mukaan mitä kerrot saavasi palkkaa tai mitä maksaisit jollekin toiselle omista töistäsi), tämä tarkoittaa noin 2000€ vuodessa.

YEL on maksu, jota vastaan yrittäjälle sitten maksetaan mm. vanhuuseläke mutta myös sairauspäivärahat, työkyvyttömyyseläke ja myös äitiyspäivärahat. Merja Mähkä avasi tämän saman yhteistyön puitteissa että jos hän olisi maksanut uransa läpi minimi-YELiä, hän saisi nyt äitiyslomalle jäätyään n. 30€ päivässä äitiysrahaa, mutta koska on maksanut YELiä oikean tason verran, hänelle maksetaan noin 70€ päivässä.

YELillä on siis iso merkitys elämään, eikä se ole vain eläkkeeseen liittyvä asia.

Onko YEL kallis? Ei, mutta paljon rahaa se on.

Onko YEL niin kallis kuin mitä siitä huhutaan? Kaikkihan tuntuvat neuvovan että sitä ei missään nimessä kannata maksaa yhtään liikaa, että ennemmin pitäisi sijoittaa?

Oleellista on minusta ymmärtää että YEL-maksuilla saa tosi paljon takaisin erilaisten tukien muodossa (esim se eläke!) ja YEL onkin itsellesi maksamista, ei kasvottomalle vakuutusyhtiölle tai verona muille, yhteiseen hyvään. Sinä saat omia maksujasi takaisin elämäsi aikana.

Ja hei, YEL maksut ovat verotuksessa sellaisenaan vähennettäviä! Bonus!

Sijoittamalla ei voi korvata YELiä, se on aivan selvää. Harva osaa sijoittaa niin taitavasti että kerryttäisi itselleen summan, jolla voi maksaa vaikka 2000€ eläkettä niin kauan kuin se eläke sattuu jatkumaan – miten kauan se sitten sattuukaan jatkumaan. Tästä kirjoitti hyvin Satu omassa tekstissään.

Harva myöskään jaksaa tai pystyy sijoittaa vaikka 800€ kuussa läpi uransa ja harva pystyy olla kajoamatta omaan pääomansa matkan aikana. Ja kuka maksaa itselleen sairauspäivärahaa sijoitusasunnosta? Sijoittaminen vs. YEL- asiasta voit lukea lisää Merjan hienosta jutusta.

YEL-maksut on kuitenkin paljon rahana, se on selvä. 24,10 % työtulosta on maksettava, verojen lisäksi. Miten sellaiseen voi olla varaa? Karmeaa onkin että monella ei ole.

Jos ei ole varaa maksaa YELiä, onko varaa olla yrittäjä?

Tämä seuraava on vaikea asia ja hankala kirjoittaa auki. Suomessa on hirmuinen määrä pakkoyrittäjiä, joilla ei ole vaihtoehtoja – ja heiltä monelta on tänä vuonna viety loputkin mahdollisuudet elantoon. On aloja, joista maksetaan lähtökohtaisesti kerta kaikkiaan liian vähän, oli se sitten yrittäjänä tai työntekijänä. Järjestelmässämme on vakavia ongelmia tähän liittyen ja suuria muutoksia on tapahduttava jotta meidän ikäluokkamme ylipäänsä jaksaa hengissä sinne eläkkeelle asti.

Ei ole yksilön vika että minimimääräinenkin YEL-maksu on pahimmillaan liian paljon rahaa.

Samaan aikaan meillä on täällä joukko yrittäjiä, jotka voisivat maksaa oikeaa YELiä mutta valitsevat maksaa vain minimin. Haluan herättää heitä. Lisäksi on olemassa heitä, jotka haaveilevat yrittäjyydestä ja näkevät ympärillään houkuttelevia mainoksia kevytyrittäjyydestä ja siitä kuinka laskuttaminen on ihan helppoa, tästä vaan! Onhan se, laskuttaminen. Mutta hyvän, tasaisen toimeentulon tekeminen vuodesta toiseen ei ole helppoa.

YEL on hyvä merkkipaalu sille, onko yrittäminen kannattavaa. Jos ei ole varaa maksaa oikean kokoista YELiä, ei ole todennäköisesti hyvä olla yrittäjä. Yrityksen pitää kattaa joka kuukausi kaikki kiinteät kulut (ml. Palkat, vuokrat ja se YEL) ja lisäksi jo etukäteen mahdolliset tulottomat kuukaudet. Lomat, nyt esimerkiksi.

Jos siis perustat yrityksen ja ajatuksenasi on saada läpi vuoden vaikka nyt nettona 2000€ palkkaa ja jäädä tästä joskus myös eläkkeelle, sinun pitäisi tähdätä noin 6.000-8.000€ liikevaihtoon joka kuukausi (tähän ei liity mitään oikeaa laskukaavaa, lähinnä oma mutuni!). Silloin sinulla on varaa kuivempiin kausiin, kesälomiin, murtuneisiin käsiin ja eläkkeeseenkin.

Jos liikevaihtosi näyttää kuukausi toisensa perään nollaa tai muutamaa tonnia, on mietittävä saatko jostain yritykseesi pääomaa siksi ajaksi (vuosi, kaksi, viisi) että saat toiminnan nostettua kannattavalle tasolle tai pitääkö laittaa pillit pussiin kokonaan (ja toivoa työllistyvänsä).

Tämä on sellainen kylmä totuus mitä ei mielestäni sanota riittävästi ääneen. Jos YEL-maksu on kerta kaikkiaan sinun yritystoimintaasi uhkaava määrä rahaa, yrittämisesi ei ole ehkä riittävän kannattavaa alun alkaenkaan. Ainakin pyydän että lasket tämän huolella auki, ja otat siihen ihan oikean YEL-tason mukaan.

Ja heille joille yrittäminen on pakkorako, eikä silti rahat riitä eläkkeen maksamiseen, toivon pikaista helpotusta järjestelmän tasolla (esim: Olisipa YEL samalla tavalla vuoden aikana tasaantuva kuin verotus!). Näin ei voi jatkua.

YELin huono puoli ei ole maksujen määrä vaan järjestelmän jäykkyys

Vaikka äskeistä räntistä ei ehkä uskoisi, ymmärrän todellakin pelkoa YEL-maksujen maksamisesta oikean tulon mukaan. Itseänikin jännittää sitoutua maksamaan joka kuukausi se oikea summa rahaa, joka saattaa olla vuonna 2021 minulle 627€ (summa olisi 803€, mutta saan vielä kolmen vuoden ajan aloittelevan yrittäjän alennusta, oman summasi voit laskea tässä laskurissa).

Jokaisessa firmassa tulee huonoja kausia, vaikka kannattavuus on kuinka kohdillaan ja kassakriisi on meillä kaikilla vakituinen vieras. Ei tunnu kivalta sitoutua isoihin kiinteisiin kuluihin.

YELin huonoin puoli onkin ehdottomasti joustamattomuus, kun maksut juoksevat tasaisen varmasti joka kuukausi vaikka tuloja ei tulisi. Mutta tästä muistutan että työeläkeyhtiöihin, kuten Varmaan kannattaa olla rohkeasti yhteydessä jos maksamiseen tarvitaan joustoa!

Muutoksia voi tehdä ja maksujärjestelyjä sopia. Harva asia on mahdotonta (paitsi eläkkeelle jääminen jos mistään ei ole kertynyt rahaa).

MinimiYEL on kuin ikuinen hoitovapaa – älä jätä itsellesi huonoa eläkettä

Pitkä hoitovapaa rokottaa aika hurjasti kotiin jäävän vanhemman eläkekertymää, tämän jo kai kaikki tietävät. Samaa pitäisi minusta ajatella siitä minimiYELin maksamisesta. Jos pidät YEL-maksut säästöliekkitasolla, se on rahallisesti todella iso vaikutus loppuelämäsi vuosiin.

Minimillä on vaikea elää loppuelämänsä aikana kivaa elämää. Yritä siis saada parhaiden työvuosiesi tilanne sellaiseksi että se varmistaa myös kivat vuodet sinne vapaan elämän ajaksi.

Ps. Kuvana on kalenterini vuodelta 2016. Otin sen taas käyttöön tänä vuonna ja silmiini osui tiivis muistiinpano siltä kuukaudelta kun aloitin yrittäjänä: “YEL”. Seuraavana päivänä olin jo soittanut Varmalle ja homma oli kunnossa.

Mitä teen työkseni? Arvasitte häkellyttävän hyvin!

Keksin hauskan leikin! Kysyin teiltä Instagramissa, mitä arvelette minun tekevän työkseni. Olen toki monesti siitä puhunut ja kerran kirjoittanut aukikin kaiken mitä teen (listalta on tipahtanut vihdoin yksi pois, jes!) mutta halusin tietää mitä ihmiset luulevat minun tekevän työkseni.

Arvauksissa oli monta niin hyvää, että ajattelin ihan käydä ensin näitä ei-niin-oikeita vastauksia läpi:

Oispa piilarit.

Valekokki – Siis aivan upea vastaus! Todella, tämä olo on itsellänikin! Olen useasti sanonut etten osaa tehdä ruokaa ja nyt alkaa näyttää siltä että osaan sittenkin. Kiitän tästä Hanna G:n apua, kannustusta ja sunnuntaiserviisiä.

Käsimalli – Käteni kiittää häkeltyneenä. Valitettavasti hän on liian (iso, kuiva ja kynnetön) ujo sellaiseen. Jos joku ruumiinosa pitäisi malliksi valita, valitsin pääni. En kasvoja, vaan pään – takaraivon jos tarkkoja ollaan. Olen shokeeraavan usein kuullut että se on kauniin mallinen. En tiedä mitä sanoa siihen.

Opettaja / Varhaiskasvatuksen opettaja – Olisinpa niin kärsivällinen! Rakastan kyllä asioiden opettamista mutta en oikein kestä rutiineja ja toistoa. Enkä meteliä, enkä sekoilua enkä täitä. Kaikki meni.

Laborantti – Koska oletan että tässä tarvitaan tarkkuutta sekä mitoissa, luvuissa että (kauniin) käden liikkeissä, uskon vakaasti että tämä olisi aivan järkyttävä katastrofi kaikille osapuolille.

Sähköasentaja – Katso edellinen. Ellei sähköjä voi asentaa ”vähän tonne jonnekin” ja ”ihan sama, laita se nyt vain kiinni en jaksa enää odottaa” -tyylillä?

Supernainen – Mieluusti! Valitettavasti en ole löytänyt vielä sopivaa viittaa.

Luovan alan (sisustus)suunnittelija – Ja monesti mainittu eri variaatioina! Tämä tuntui hyvältä koska olen itse pitänyt omaa visuaalista otettani melko surkeana. Luovaksi alan vihdoin oppia itseni kutsumaan mutta se suunnittelija osuus on vielä vähän hakusessa. Mulla on hyvä visio mutta en osaa viedä sitä mihinkään tekniseen toteutukseen. Paitsi jos työskentelen ihmisen kanssa joka ymmärtää ohjeitani luokkaa ”sillai kulmikas ja suora, terävä? Sen pitää olla cool. En minä tiedä kuinka iso tai millä väleillä! Mutta toi on väärä!”.

Miten niin rimaseinän rakentaminen aiheutti joskus riitoja.

Konsulentti – haa, tämä olen ollut! Konsulentti on sekä hauska muunnos konsultista (lue lisää alhaalta) että tuote-esittelijästä. Olen maistattanut mm. kivennäisvesiä ja ollut siinä tosi hyvä! Möin aivan sikana! Ja peruutin firman pakun roskiksia päin, ei paha.

Sairaan- tai terveydenhoitaja tai lääkäri (mutta ei Valelääkäri!) – Hoivavietti check mutta en kestä toisten eritteitä, meteliä, toistoja, rutiineja ja yksityiskohtaista tarkkuutta. Voinko olla vaan empaattinen ”voi voi” ihminen jossain?

Liikunnanopettaja – Laittaisin kaikki kävelemään. Aina ja ikuisesti vain kävelemään. Kunnes niiden kunto on niin hyvä ja tylsyys niin kova että haluavat itse tehdä jotain muuta.

Ripsiteknikko  – Tiedättekö miten teen paksut rajaukseni? ”Tohon noin, oho meni vinoon, pistetään päälle lisää, oho meni vinoon, no tasataan tosta vielä, oho tulipa paksu. No, ripsari peittää. No, lasit peittää”. Tervetuloa ripsihuoltoon!

Kun en tiedä varmana, vastaan transponsteri! – Arvostan suuresti Frendit-referenssiä, mutta kuten lähteessäänkin, tämä on väärin.

Tässä oli kyllä hirveän monta hyvää ajatusta! Nyt kun olen hoitovapaalla niin muuta en teekään kuin mieti mahdollisia urakäänteitä ja tästähän sitä saisi polkuja, joita tallata. Lähden tästä taivuttelemaan ripsiä jotka ehkä sijaitsevat naamassa ja joille voin ehkä suositella luovaa väriä sininen.

Sitten se totuuden puoli.

Arvasitte häkellyttävän oikein. Pääosa vastauksista sanoi ”Liikkeenjohdon konsultti”, ”myyntihommissa” tai ”joku johtaja” ja nehän on kaikki juurikin oikeita vastauksia! Ehkä lähimpänä totuutta olisi näiden vastausten yhdistelmä:

Boss ass konsultti?

Asiantuntija of some kind

Joku jakkupukunainen 😀 jotain hirveen fiksua teet tietokoneella.

Joku konsultti tai kovismuija.

Konsultti – työskentelet Start-upien kanssa.

Heille 10 pistettä ja papukaijamerkki! Olen toden totta piinkova bisnesnainen, joku asiantuntija, johtaja, boss ass ja fiksuja asioita tietokoneella tekevä konsultti. Olen myös COO, kuten joku suoraan vastasi.

Mitä Valeäiti tekee työkseen? Ole hyvä googlettaja, tässä vastaus:

Teen työkseni pääasiassa liikkeenjohdon konsultointia, eli isojen yritysten auttamista. Tämän hetkisessä työpaikassa se tarkoittaa start-up-maailman mallien, ihmisten ja yritysten yhdistämistä isojen yritysten tekemiseen. Samassa työpaikassa olen ollut vastuussa ihmisistä, toinen lemppariasiani. Vuodesta 2014 alkaen olen toiminut esimiehenä ja / tai johtajana, tykkään siitä työstä tosi paljon. Äitiyslomalle jäin COO roolista.

Eniten minua kuvaa auttaminen, sillä olen hyvä auttamaan ihmisiä heidän omissa ongelmissaan! Kuuntelen ongelmat, puran ne osiin ja palastelen takaisin paikalleen niin että syntyy selkeä kuva siitä mitä piti tehdä. Tätä on pääasiassa konsultointikin, jolloin toki annettavaan lisätään aina myös minun ja meidän omaa asiantuntemustamme alalta – mikä se sitten onkaan. Omani on digitaaliset palvelut ja liiketoiminta.

Miten oppia myymään? Kurssia tulossa!

Konsultointi on alusta loppuun asiakaspalvelua eli myyntiä. Ensin on myytävä asiakkaalle ajatus siitä että heillä on ongelma, joka on ratkaistavissa, tai mahdollisuus joka on muutettavissa rahaksi. Sitten on myytävä ajatus siitä että meidän yrityksen malli toimii juuri tähän parhaiten, jonka jälkeen myytävä juuri meidän yritys sitä tekemään. Läpi projektin myyn ajatuksia ja etenemisehdotuksia, sekä tietysti seuraavaa projektia. Myyminen onkin minun näkökulmastani lähinnä asiakaspalvelua ja kuuntelemista! Olen korvat höröllä ja kuulostelen mitä asiakas tarvitsee oikeasti. Kun löydän sen ja tiedän miten voin auttaa, homma on jo puoliksi myyty ilman luukuttamista.

Olenkin alkanut rakastaa myyntiä (vaikka totta puhuen saan tehdä sitä kotonakin vähän turhan paljon) ja haluan nyt levittää tätä rakkauden ilosanomaa muillekin! Ollaan tässä viime viikot työstettu Satun kanssa verkkokurssia joka kulkee nimellä Myynninmurtajat. Kurssi auttaa ihmisiä laittamaan myyntihousut jalkaan ja alkaa myymään vaikka se just nyt kuulostaisi inhokkihommalta. Tuutko mukaan heinäkuussa?

Loppun vielä yksi varmuudella oikea vastaus siitä mitä minä teen työkseni:

”Äiti, bloggaaja, teet sataa asiaa yhtäaikaa. Joku pomo / johtaja olet ihan varmasti jossain.”

Damn right olen, kaikkialla.