Vauva 5kk: Eka hammas ja vauva ryömii!

Viisikuiselle alkaa tulla tunteita! Nyt ei ole vain nälkä tai väsy vaan myös “aargh en saa tätä lelua” ja “gnnnnh en silti pääse eteenpäin”. Sitä kyrsii joskus.

Edellä mainituista syistä eräs rapiseva kirja on häneltä kokonaan pannassa. Menee aivan tiloihin kun ei saa sitä kokonaan suuhun.

Myös minulla alkaa olla uusia tunteita, sillä rakkaat imetyshormonit, tuo onneni lähde, alkavat pikkuhiljaa hiipua. Yhtäkkiä parikin herätystä yössä tuntuu painavana väsymyksenä aamulla ja ihan ekana pitää taistella pientä äh kun ei kiinnosta nousta –tunnetta vastaan. Nämä on nyt niitä viikkoja kun pitää kuulostella tosissaan miten oma mieli taipuu, tuleeko ahdistusta ja masennusta vai ei. Toistaiseksi ainakin mieliala on todella hyvä ja normaali, vain väsymys painaa!

Tukkani tippuu päästä -kilomitalla. Ehdin jo ajatella ettei sitä nyt tapahdukaan mutta voi pyhä sulkasato sentään kun tätä tukkaa riittää. Joudun hiusten pesun aikana ainakin kolmesti siirtämään tupon käsistäni vessapaperiin ettei se mene viemäriin, hiusten harjauksen jälkeen näyttää kuin olisin nylkenyt piisamin lavuaarissa ja hiuksia löytyy jo aivan uskomattomista paikoista. Vauvan vaippa on klassikko, mutta että seinäkin on hiuksia täynnä on jo koomista.

Vauvakuplaa on vielä kuitenkin hyvä tovi jäljellä. Sanon taas itselleni että “tämä on se paras aika vauvan kehityksestä”, mutta vanhasta muistista tiedän että tulen toistamaan tuota lausetta melkein joka kuukausi. On tää vaan niin siistiä! Tyyppi on tosi iloinen ja rytmit alkaa selkeytyä, hän viihtyy pitkiä aikoja yksinkin hereilllä mutta ei ole vielä vaaraksi itselleen.

Kolmonen on niin ihana pallero että edelleen saatan mennä ihan kyyneliin asti kun se on pehmeänä, raukeana pallona rinnalla. Hipelöi vapaalla kädellään mun paitaa ja ihoa, tuhisee ja syö onnellisena. Painaa silmänsä kiinni jossain kohtaa, tuntuu lämpimänä painona käsillä.

No niin ja nyt sitten saatana taas jo itkettää, ehkä ne hormonit eivät aivan olekaan vielä vähissä.

Palataan tekniseen kehitykseen! Tyyppi on venähtänyt ihan silmissä ja mitoissa myös. Pituutta on jo melkein 66cm ja painoakin 6,6kg. Katson sisarusten neuvolakorteista että hän on nyt virallisesti mennyt 600g painavampana syntyneen Ykkösen ohi, ja ihan pelkällä rintamaidolla. Hyvä me!

Välihuomio: Saan tästä täysimetyksestä jotain todella mystistä tyydytystä, jonka arvelen johtuvan vain ja ainoastaan Imetyksen tuki Ry Facebook ryhmässä hengailusta. On sellainen olo että syötän lastani jollain aivan taikapölyllä ja siitä tulee uskomattoman eheä ihminen kun saa pelkkää tissiä – ihme sekoilua sanon minä! Kuha jotain syö!

Neljän ja puolen kuukauden kohdalla Kolmonen kellottaa ensimmäiset ryömintäsentit, mutta ei tätä vielä ryömimiseksi voi kutsua. Liikettä kuitenkin on, ja oman akselinsa ympäri se pyörii jo niin holtittoman nopeasti että googletamme turvaportteja. EDIT: korjaan väitettäni! Päivää vaille 5kk tapahtuu ensimmäinen oikea, aiottu ja tyylikäs eteneminen. Kohti tietokonetta, tietysti. Kädet lämähtävät maahan, peppu nousee ja hän vetäisee kädet koukkuun ja ryömii konetta kohti. Ei vielä kovin merkittävä maratoni mutta lasketaan! Turvaporteille tulee kiire!

Yhden viikon ajan se on kiukkuinen pieni ampiainen. Arvelen sen johtuvan siitä ettei yllä ihan leluihin, joita itse heittelee kauemmas. Sitten yöt menevät puuroksi, heräily alkaa olla tunnin välein. Päätän kurkata suuhun, että eikö tosiaan edes turvotusta ole vielä ikenissä?

No ei ollut turvotusta vaan eka hammas. Sieltä se kilahtaa lusikkaa vasten Ykkösen kokeillessa kaksi päivää ennen 5kk päivää, aivan kuten sisaruksillaankin aikanaan. Seuraava alahammas puhjennee viikon sisään, niin pinnassa sekin on ja ylhäälläkin pullottaa jo mehevästi.

Yllä: Ryömintä taltioituna. Kädet eteen ja sitten hiiiiops, maha mukaan! Huomaa, ettei katsekontakti kohteesta irtoa missään kohtaa.

Vauva 5kk ikäisenä:

  • Painaa 6,6kg, pituutta 65,9cm (+0,4kg ja +1,7cm)
  • Vaatekoko 68.  Sopivia vaatteita ei ole!
  • Kääntyy ympäri kaikkiin suuntiin, pyörii oman akselinsa ympäri ja ryömii! Yhden vedon kerrallaan, mutta ryömii!
  • Jaksaa pitää selän suorana istuessaan tuettuna
  • Nousee aivan suorien käsien varaan makuultaan
  • Nukkuu vähän huonosti, hampaat lienee syynä.
  • On edelleen perusilmeeltään usein täysin #tyrmistynyt:

Kolmonen on kyllä niin lungi tyyppi ettei toista. Tasaisen varma ja ennustettava. Se kertoo hyvin selvästi mitä haluaa. Jos pepunpesuvesi on liian kuumaa, se alkaa sätkiä pakoon. Jos vesi on liian kylmää, se vetää jalat ristiin ja suppuun. Jos se haluaa nauraa, se katsoo silmiin tiukasti ja hymyilee suu auki. Silloin sieltä saa pienen muutaman sekunnin naurun tiristettyä.

Olen joskus miettinyt että Kolmonen on ihan omanlaisensa, mutta toisaalta aivan kuin siskonsa kopio yhdeksän vuoden takaa. Oliko Ykkönenkin näin helppo ja lungi ja minä en vain huomannut sitä kun olin itse niin sekaisin*?

Paha sanoa, mahdoton vaikuttaa. Jokainen vauva on omanlaisensa ja jokainen äiti myös – myös sama äiti eri vauvojen kanssa. Onneksi kaikissa vauvavuosissa tätä samaa onnea on ollut hirveästi, muistan sen nyt kun samat tunteet valtaavat minut.

Kolmonen sylissäni muistan kuinka Kakkosen pulleat kädet kietoutuivat ympärilleni, ja kuinka se käkätti kovaan ääneen vaikka hetkeä aiemmin olisi muksahtanut. Kun Kolmonen kääntyy tottuneesti ja tarkasti muistan kuinka Ykkönen (kuvassa yllä!) vihdoin pitkän harkinnan jälkeen otti ensimmäisen askeleensa 13kk iässä eikä sen jälkeen haparoinut kertaakaan. Tunnen vieläkin jokaisen synnytyksen alun, ponnistuksen fiiliksen ja sen ensimmäisen hetken mahani päällä.

Nyt yritän fiilistellä joka päivä vielä hetken lisää sitä ettei tarvitse vain muistaa, vaan voin juuri nyt sen kokea ja elää. Miten ihanaa.

*opin vuosia myöhemmin toisessa terapiassa että mulla on ollut Ykkösen aikana synnytyksen jälkeinen masennus ja ennen kaikkea ahdistus. Olisipa sen tiennyt silloin.

Kuva minusta ja Kolmosesta Petri Krook / Yle

Lue myös: 

 

Vauva 4kk: hulinoita ja uusia taitoja

Olen usein sanonut että kolmen ja neljän kuukauden välissä elämä vauvan kanssa on tosi kivaa ja se pitää kyllä paikkansa. Näinä aikoina vauva on jo niin iso että se jaksaa olla hereillä itsekseenkin tyytyväisenä mutta ei vielä liiku niin paljon että saat olla jatkuvasti joko auttamassa sitä tai pelastamassa omia huonekasveja.

Rytmi on vähän jo selkeämpi eikä ketään tarvitse vielä ruokkia muulla kuin maidolla. Tämän ikäkauden ainoa huono puoli on mahdolliset hulinat: Hei Baby podcastista opin että 4kk iässä vauva kehittyy neurologisesti eniten koko vauvavuoden aikana ja sillä selittyy mahdolliset hankaluudet öisin ja iltaisin.

Niitähän on nähty. Nukahtaminen on Kolmosellekin joinain iltoina ollut tosi vaikeaa, ja hänellä on selvästi suurempia tunteita kuin ennen. Yksi ilta hän meni aivan lohduttomaksi kun veljensä puhalsi omalle naamalleen purkkapallon. Eka kerta nauratti, toinen veti vakavaksi ja kolmannella alkoi suuri, pelästynyt itku.

Hän on siis jo neljä kuukautta, eli ensimmäinen kolmannes vauvauodesta on mennyt. Täältä löytyy sama raportti Kakkosesta aikanaan! Kolmonen on tietysti edelleen ihana ja joka päivä myös taitavampi. Suurin ilo hänelle itselleen lienee uusi liikkumisen taito, kun pääsee jo pyörimään oman akselin ympäri. Käsiin alkaa myös tulla jotain järkeä ja Kolmonen onkin kuin tosielämän “kourapeli”: kädet viuhtoo jatkuvasti etsien mitä tahansa tuntumaa, josta napata kiinni ja repiä kohti suuta.

Minä iloitsen siitä että hän harjoittelee äänteitä (en kuitenkaan välitä niin paljon siitä kiljumisesta) ja oppi ainakin hetkeksi syömään kunnolla tuttipullosta. Yöt menevät taas hyvin mun kainalossa 1-2 herätyksellä.

Vauvan parantunut näkö ja kaiken kaikkiaan älykkäämpi olemus ja uudet taidot alkavat näkyä myös imetyksessä. Yleisellä paikalla saan usein nauttia viilentävästä viimasta kun tissillä ollut pää onkin kuikuilemassa kaikkiin muihin suuntiin kuin sitä itseään kohti. Vielä ei rintaraivareita kuitenkaan näy ja kiinteät pyrin aloittamaan vasta siellä 6kk kohdalla koska (olen laiska ja) ajatuksena on sormiruokailla eikä siihen ole vielä edellytyksiä hänellä. Kuuden kuukauden täysimetys myös kiinnostaa.

Vauva 4kk ikäisenä:

  • Painaa 6,2kg, pituutta 64,2cm (+0,6kg ja +4,5cm)
  • Vaatekoko enemmän 68 kuin 62, mutta vielä 62/68
  • Kääntyy ympäri kaikkiin suuntiin, pyörii oman akselinsa ympäri ja yrittää kovasti ryömiä
  • Saa varpaat suuhun asti! Hurraa!
  • Tarraa ihan kaikesta kiinni yhä taitavammin
  • Näkee jo saman verran kuin aikuinen
  • Tapailee äänteitä, välillä kuulostaa sanoilta
  • Kiljuu. En pidä minään.
  • Ei vieläkään syö tuttia mutta pullo sujuu varmemmin
  • Hulinoi: Nukahtaa hankalammin, on nukkunut koko kuukauden mun kainalossa
  • Herää öisin 1-2 kertaa syömään

Lue myös: 

Kuvien leikkimatto ja lelukaari saatu.

Vauva 3kk: Käännöksiä ja pitkiä unia

Sanon nyt heti alkuun tämän korventavan uutisen: vauvamme osaa nukkua öisin.

Jos siellä teillä heräillään jatkuvasti, et ehkä halua kuulla enempää (minä en olisi ainakaan Kakkosen aikana kuulla kun joka yö tunnin välein heräsin. Ynh). Tämä univelaton elämä on kietonut minut pehmeän vaaleanpunaiseen samettiin, josta käsin jaksan ihastella vauvaa loputtomasti eikä mikään koskaan ärsytä.

Lol, toi ei ollut lainkaan totta. Onhan tässä talossa muutakin perhettä kuin yksi helppo vauva. Mutta nukkuminen on silti valtavan ihanaa!

On se vauvakin valtavan ihana. Olen itse varmaan jossain ihan uudenlaisissa hormonipöllyissä (ehkä nimeltään uni) sillä jatkuvasti edelleen ihastelen sitä miten kammottavan ihana tämä vauva on. Kun se nukkuu, ikävöin sitä. Kun se herää, annan sille ihan oikeasti sata pusua. Siis hyvä jumala sentään, eräs päivä itkin aamulla kun nuuhkuttelin sitä ja mietin miten ihana se on.

vauva 3kk

Tehkää nyt joku mulle jotakin! Tai ei kai ole pakko tehdä mutta onhan tämä nyt vallan huvittavaa. Yritin huuhtoa osan hormoneista käymällä vähän ystävien kanssa radalla lauantaina mutta ei sekään auttanut – vauva oli vielä ihanampi seuraavana päivänä!

Mutta ei se ole vain minun syyni. Onhan tästä tyypistä pakko tykätä. Se hymyilee aina kun näkee minut, ilmeilee ja juttelee, ihan hirmuisesti. Vauva nauraakin jo vähän, vaikka se vielä vähän hakusessa onkin. Nukahtaa itsekseen valittamatta päiväunille ja nukkuu välillä läpi yön. Jaksaa silti vielä olla sylissä rauhallisena, siinä vain pötköttelee ja syö nyrkkiään. What’s not to love.

vauva 3kk

Vauva 3kk ikäisenä:

  • Painaa 5,6kg, pituutta 59,5cm  (+1kg ja +3cm)
  • Vaatekoko 62/68
  • Kääntyy ympäri! Tai ainakin kerran on jo onnistunut
  • Nauraa. Paristi on höhöttäny ja pelästyi sitä itsekin.
  • On löytänyt varpaansa. Saa niistä aina välillä kiinni ja sehän on parasta.
  • Lopetti tutin syönnin heti 2kk jälkeen mutta pullo onnistuu
  • Nyrkin jäytäminen sen sijaan jatkuu entistä vimmatummin, kuolaa tulee riittävästi
  • On nukkunut ensimmäiset ihan täydet yönsä. Personal best: 21-08.
  • Herää öisin 0-1 kertaa syömään, jonka jälkeen nukkuu usein mun vieressä loppuyön

Tässä elämässä ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta vikaa kuin se että välillä homma on fyysisesti rankkaa kun selkä ja hartiat kantaa pientä palleroa ison osan päivästä. Mutta kun se pallero on niin ihana mussun sussun lässyn lää!  

Samoin kuin Juliaihminen omalla tontillaan elän aivan ihanaa vaihetta. Kotona on kivaa, päivät menee nopsaan ja se vauva on (sanoinko jo) ihana. Ehkä kokemus auttaa: koska tiedän että edessä voi olla monta ei-niin-auvoisaa hetkeä, osaan ottaa kaiken ilon irti näistä pumpulitunteistani. Juuri kääntymään oppinut vauva osoittaa jo hieman sellaisia elkeitä että kohta ei nukuta vaan kehitytään, joten olen edelleen joka ikinen yö iloisen yllättynyt ja onnellinen siitä miten myöhään eka herätys tuli.

Lue myös