Vauva 5kk: Eka hammas ja vauva ryömii!

Viisikuiselle alkaa tulla tunteita! Nyt ei ole vain nälkä tai väsy vaan myös “aargh en saa tätä lelua” ja “gnnnnh en silti pääse eteenpäin”. Sitä kyrsii joskus.

Edellä mainituista syistä eräs rapiseva kirja on häneltä kokonaan pannassa. Menee aivan tiloihin kun ei saa sitä kokonaan suuhun.

Myös minulla alkaa olla uusia tunteita, sillä rakkaat imetyshormonit, tuo onneni lähde, alkavat pikkuhiljaa hiipua. Yhtäkkiä parikin herätystä yössä tuntuu painavana väsymyksenä aamulla ja ihan ekana pitää taistella pientä äh kun ei kiinnosta nousta –tunnetta vastaan. Nämä on nyt niitä viikkoja kun pitää kuulostella tosissaan miten oma mieli taipuu, tuleeko ahdistusta ja masennusta vai ei. Toistaiseksi ainakin mieliala on todella hyvä ja normaali, vain väsymys painaa!

Tukkani tippuu päästä -kilomitalla. Ehdin jo ajatella ettei sitä nyt tapahdukaan mutta voi pyhä sulkasato sentään kun tätä tukkaa riittää. Joudun hiusten pesun aikana ainakin kolmesti siirtämään tupon käsistäni vessapaperiin ettei se mene viemäriin, hiusten harjauksen jälkeen näyttää kuin olisin nylkenyt piisamin lavuaarissa ja hiuksia löytyy jo aivan uskomattomista paikoista. Vauvan vaippa on klassikko, mutta että seinäkin on hiuksia täynnä on jo koomista.

Vauvakuplaa on vielä kuitenkin hyvä tovi jäljellä. Sanon taas itselleni että “tämä on se paras aika vauvan kehityksestä”, mutta vanhasta muistista tiedän että tulen toistamaan tuota lausetta melkein joka kuukausi. On tää vaan niin siistiä! Tyyppi on tosi iloinen ja rytmit alkaa selkeytyä, hän viihtyy pitkiä aikoja yksinkin hereilllä mutta ei ole vielä vaaraksi itselleen.

Kolmonen on niin ihana pallero että edelleen saatan mennä ihan kyyneliin asti kun se on pehmeänä, raukeana pallona rinnalla. Hipelöi vapaalla kädellään mun paitaa ja ihoa, tuhisee ja syö onnellisena. Painaa silmänsä kiinni jossain kohtaa, tuntuu lämpimänä painona käsillä.

No niin ja nyt sitten saatana taas jo itkettää, ehkä ne hormonit eivät aivan olekaan vielä vähissä.

Palataan tekniseen kehitykseen! Tyyppi on venähtänyt ihan silmissä ja mitoissa myös. Pituutta on jo melkein 66cm ja painoakin 6,6kg. Katson sisarusten neuvolakorteista että hän on nyt virallisesti mennyt 600g painavampana syntyneen Ykkösen ohi, ja ihan pelkällä rintamaidolla. Hyvä me!

Välihuomio: Saan tästä täysimetyksestä jotain todella mystistä tyydytystä, jonka arvelen johtuvan vain ja ainoastaan Imetyksen tuki Ry Facebook ryhmässä hengailusta. On sellainen olo että syötän lastani jollain aivan taikapölyllä ja siitä tulee uskomattoman eheä ihminen kun saa pelkkää tissiä – ihme sekoilua sanon minä! Kuha jotain syö!

Neljän ja puolen kuukauden kohdalla Kolmonen kellottaa ensimmäiset ryömintäsentit, mutta ei tätä vielä ryömimiseksi voi kutsua. Liikettä kuitenkin on, ja oman akselinsa ympäri se pyörii jo niin holtittoman nopeasti että googletamme turvaportteja. EDIT: korjaan väitettäni! Päivää vaille 5kk tapahtuu ensimmäinen oikea, aiottu ja tyylikäs eteneminen. Kohti tietokonetta, tietysti. Kädet lämähtävät maahan, peppu nousee ja hän vetäisee kädet koukkuun ja ryömii konetta kohti. Ei vielä kovin merkittävä maratoni mutta lasketaan! Turvaporteille tulee kiire!

Yhden viikon ajan se on kiukkuinen pieni ampiainen. Arvelen sen johtuvan siitä ettei yllä ihan leluihin, joita itse heittelee kauemmas. Sitten yöt menevät puuroksi, heräily alkaa olla tunnin välein. Päätän kurkata suuhun, että eikö tosiaan edes turvotusta ole vielä ikenissä?

No ei ollut turvotusta vaan eka hammas. Sieltä se kilahtaa lusikkaa vasten Ykkösen kokeillessa kaksi päivää ennen 5kk päivää, aivan kuten sisaruksillaankin aikanaan. Seuraava alahammas puhjennee viikon sisään, niin pinnassa sekin on ja ylhäälläkin pullottaa jo mehevästi.

Yllä: Ryömintä taltioituna. Kädet eteen ja sitten hiiiiops, maha mukaan! Huomaa, ettei katsekontakti kohteesta irtoa missään kohtaa.

Vauva 5kk ikäisenä:

  • Painaa 6,6kg, pituutta 65,9cm (+0,4kg ja +1,7cm)
  • Vaatekoko 68.  Sopivia vaatteita ei ole!
  • Kääntyy ympäri kaikkiin suuntiin, pyörii oman akselinsa ympäri ja ryömii! Yhden vedon kerrallaan, mutta ryömii!
  • Jaksaa pitää selän suorana istuessaan tuettuna
  • Nousee aivan suorien käsien varaan makuultaan
  • Nukkuu vähän huonosti, hampaat lienee syynä.
  • On edelleen perusilmeeltään usein täysin #tyrmistynyt:

Kolmonen on kyllä niin lungi tyyppi ettei toista. Tasaisen varma ja ennustettava. Se kertoo hyvin selvästi mitä haluaa. Jos pepunpesuvesi on liian kuumaa, se alkaa sätkiä pakoon. Jos vesi on liian kylmää, se vetää jalat ristiin ja suppuun. Jos se haluaa nauraa, se katsoo silmiin tiukasti ja hymyilee suu auki. Silloin sieltä saa pienen muutaman sekunnin naurun tiristettyä.

Olen joskus miettinyt että Kolmonen on ihan omanlaisensa, mutta toisaalta aivan kuin siskonsa kopio yhdeksän vuoden takaa. Oliko Ykkönenkin näin helppo ja lungi ja minä en vain huomannut sitä kun olin itse niin sekaisin*?

Paha sanoa, mahdoton vaikuttaa. Jokainen vauva on omanlaisensa ja jokainen äiti myös – myös sama äiti eri vauvojen kanssa. Onneksi kaikissa vauvavuosissa tätä samaa onnea on ollut hirveästi, muistan sen nyt kun samat tunteet valtaavat minut.

Kolmonen sylissäni muistan kuinka Kakkosen pulleat kädet kietoutuivat ympärilleni, ja kuinka se käkätti kovaan ääneen vaikka hetkeä aiemmin olisi muksahtanut. Kun Kolmonen kääntyy tottuneesti ja tarkasti muistan kuinka Ykkönen (kuvassa yllä!) vihdoin pitkän harkinnan jälkeen otti ensimmäisen askeleensa 13kk iässä eikä sen jälkeen haparoinut kertaakaan. Tunnen vieläkin jokaisen synnytyksen alun, ponnistuksen fiiliksen ja sen ensimmäisen hetken mahani päällä.

Nyt yritän fiilistellä joka päivä vielä hetken lisää sitä ettei tarvitse vain muistaa, vaan voin juuri nyt sen kokea ja elää. Miten ihanaa.

*opin vuosia myöhemmin toisessa terapiassa että mulla on ollut Ykkösen aikana synnytyksen jälkeinen masennus ja ennen kaikkea ahdistus. Olisipa sen tiennyt silloin.

Kuva minusta ja Kolmosesta Petri Krook / Yle

Lue myös: