Kuulemma lapsi saisi katsoa telkkaria juuri niin kauan kuin mitä sinä päivänä luetaan kirjaa*. Oh my lord. Tämä tarkoittaa meidän taloudessa noin kahta minuuttia, joiden aikana jonkun pitäisi sitten kokoajan osoitella asioita telkkarista ja huutaa ”mikä toi on???!!?”, sekä yrittää vaihtaa kanavaa edes ja takas.
Me ollaan luettu aivan hirvittävän vähän kirjoja, siis luettu. Ei vaan osata lukea niitä kirjoja sellaiselle hahmolle, joka mieluiten
a) syö kirjan (ikäkuukaudet 0-12),
b) repii sen palasiksi (ikäkuukaudet 12-18),
c) etenee tarinassa ensin taaksepäin, sitten eteenpäin, sitten taaksepäin ja sitten yrittää jotenkin luovia sivulle tai kahteen suuntaan yhtä aikaa (Ikäkuukaudet 18-24) tai
d) haluaa tietää kaikesta mitä se on sen sijaan että kuuntelisi tarinaa (ikäkuukaudet 24->)
Vähän kuitenkin hirvittää ja kolkuttaa; mitä jos siitä ei tulekaan kielellisesti lahjakasta, tai edes kielipoliisia? Mitä jos siitä ei tulekaan puhelias ja sanavalmis?
Nyt alkaa siis projekti Iltasatu. Ehkä pienellä harjoittelulla saadaan meillekin lukutoukka, eikä mato, joka syö kaikki kirjat atomeiksi. Projekti alkaa ammusten täydennyksellä: Bookplus:sta* saa nyt viikon ajan kolme lastenkirjaa kympillä ja ilmaisella toimituksella. Siis kaupoille mars.
*Ja alle 3-vuotias ei tarvitse telkkaria ollenkaan. No ihan varmasti ei tarvitse, mutta ei se tarvitse myöskään rusinoita, maissinaksuja, iPad:ia, kakkua tai mehuakaan. Kovasti niitä silti suosin tervejärkisten vanhempien tervejärkisyyden säilyttämiseksi.
(Teksti sisältää yhteistyölinkin, merkitty *)